Opas asukkaiden yhdenvertaisten liikuntamahdollisuuksien suunnitteluun

Yhdenvertaisia liikuntamahdollisuuksia lähiöiden asukkaille edistävä ja tutkiva YLLI-hanke on julkaissut laajan 85 sivuisen teoksen, joka toimii oppaana ja apuna, kun halutaan edistää ja suunnitella yhdenvertaisia liikuntamahdollisuuksia ja poistaa liikunnan harrastamisen esteitä lähiöissä. Teos vetää yhteen YLLI-hankkeen keskeiset tutkimushavainnot, suositukset ja käytännön vinkit ja työkalut suunnittelijoille, ammattilaisille, asiantuntijoille tai muuten vain aiheesta kiinnostuneille, joita kiinostaa edistää asukkaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikunnalliseen elämään. Opas on vapaasti luettavissa verkkoversiona. Tämä opas on samalla myös osa YLLI-hankkeen loppuraportointia ja yhteenvetoa. YLLI-hanketta on rahoittanut Lähiöohjelma 2020-2022.

Muukkonen, P; Ehnström, E; Hasanen, E; Hintsanen, L; Laakso, T; Nurmi, M; Pyykönen, J; Salmi, L; Salmikangas, A-K; Simula, M; Virmasalo, I; Vänttinen, L (2022). Matkalla kohti liikunnan yhdenvertaisuutta – työkaluja monialaiseen liikuntasuunnitteluunDepartment of Geosciences and Geography C22, 85 s. + 11 liites. http://hdl.handle.net/10138/356119 Geotieteiden ja maantieteen osasto, Helsingin yliopisto: Helsinki.

Pohdintaa geomedia-käsitteen määrittelystä

Kirjoitimme keskustelupuheenvuoron siitä, mitä tarkoittaa opetussuunnitelmiemme perusteissa maantieteen alla mainittava käsite geomedia. Julkaisimme tekstin Terra-lehdessä, jota julkaisee Suomen maantieteellinen seura.

Geomedia on monelle melko uusi ja tuntematon käsite. Se tuotiin esiin ensimmäisi kertoja opetussuunnitelmien perusteiden uudistuksissa muutama vuosi sitten niin lukion kuin perusopetuksenkin suunnitelmissa.

Etuliite geo tarkoittaa joko Maata, Maapalloa, tai maantiedettä tai maantieteellistä. Niinpä geomedia tarkoittaa siis tietoa Maasta, massaviestinnällä välitettyä tietoa Maasta ja maantieteellistä tietoa. Määrittelemme keskustelupuheenvuorossa geomedian, että geomedia tarkoittaa erilaista mediaa – massamediaa, joilla voidaan kerätä, tallentaa, käsitellä tai välittää maantieteellistä (paikkaan tai sijaintiin sidottua tai Maata kuvaavaa) tietoa. Mielestämme keskeistä määritelmässä on, että tieto on maantieteellista tietoa kohteesta, paikasta tai alueesta, ja että se in sidottavissa johonkin sijaintiin.

Tekstissämme pohdimme myös, että geomediaa on tärkeä opettaa, koska mm. paikkatieto on yhä tärkeämpi osa tavallisten kansalaisten arkea, sillä se on läsnä useissa sovelluksissa ja palveluissa, kuten karttaohjelmissa ja sääsovelluksissa. Maantieteessä kartat ovat aina olleet keskeisessä roolissa, ja tietokoneiden, digitaalisten aineistojen ja yleisen teknologisen kehityksen myötä paikkatiedon tallennus ja käyttö on muuttunut entistä helpommaksi. Tämä on johtanut paikkatiedon murrokseen niin yhteiskunnassa kuin maantieteellisessä tutkimuksessa viime vuosikymmeninä. Geomedia on monessa muodossa osa jokapäiväistä arkeamme, ja sen avulla välitetään tietoa lukijalle tai katsojalle, mutta sen lisäksi kriittinen geomedian lukutaito on tärkeää, jotta tiedon oikeellisuus ja luotettavuus voidaan varmistaa.

Lue lisää ja tutustu keskustelupuheenvuoroomme:

Muukkonen, Hynynen, Jäntti & Lammi (2022). Geomedia on keskeinen osa maantieteen opetusta, mutta miksi ja mitä se on? Terra 134:3, 191-193. https://terra.journal.fi/article/view/121685/73054

Opettajat näkevät geomediaopetuksen tärkeänä, mutta kaipaavat lisää tukea

Kysyimme tuoretta Laura Hynysen johdolla kirjoitettua artikkeliamme varten peruskoulun alaluokkien ympäristöopin, peruskoulun yläluokkien ja lukion maantieteen opettajilta heidän käsityksistään geomedian käsitteestä ja sen merkityksestä ja asemasta maantieteen opetuksessa (ks. Hynynen ym., 2022). Tulosten mukaan geomedian käsite oli monelle opettajalle vieras tai vaikeasti käsiteltävä kokonaisuus, koska opetussuunnitelmat eivät määrittele sitä täsmällisesti ja koska käsite on laaja ja sen määritelmät ovat usein monimutkaisia. Monet opettajat eivät siksi suoraan käytä käsitettä opetuksessaan, vaikka opettavatkin aihetta. Toisaalta geomedian käsitteen sisäistäneet opettajat käyttivät käsitettä aktiivisesti ja kokivat sen toimivaksi termiksi.

Opettajien mielestä geomedia on oleellinen osa lasten ja nuorten arkea, kuten esimerkiksi reittipalveluiden tie- ja katutiedot sekä niiden muodostama liikenneverkkotieto, jota monet käyttävät esimerkiksi navigointiin. Nuorten arjessa kohtaama ja käyttämä geomedia yhdessä maantieteellisen osaamisen kanssa voi luoda pohjan monipuolisille kriittisille geomediataidoille. Geomediaopetus edellyttää ja vahvistaa korkeampia ajattelutaitoja, kuten tiedon hakemisen taitoja ja tiedon luotettavuuden arviointia.

Opettajat kertoivat tarvitsevansa tukea ja osaamisen vahvistamista omassa geomediataidoissaan sekä taidoissa opettaa geomediaa. Valitettavasti maantieteen opetuksessa on kuitenkin niukasti tilaa geomediataitojen oppimiselle. Tähän vaikuttaa esimerkiksi lukiossa se, että vain yksi neljästä moduulista on pakollinen kaikille ja vasta neljäs moduuli on omistettu geomedialle. Toki geomedia leikkaa opetettavia sisältöjä kaikissa moduuleissa muun muassa esimerkki-informaation tai täydentävän tiedon muodossa. Lisäksi peruskoulun yläluokkien maatiedon opetuksessa opiskeltavaa on paljon, eikä geomediataitojen harjaannuttamiselle jää aina tilaa.

Lue lisää tuoreesta artikkelistamme:

Lähde:
Hynynen, L., Nylén, T., Hirvensalo, V., Lammi, P., & Muukkonen, P. (2022) Maantieteen opettajien näkemyksiä geomediasta ja geomediaopetuksesta (Geography teachers’ views on geomedia and geomedia education). Terra 134: 4, 241–252. https://doi.org/10.30677/terra.120326

Erilaista tiedeviestintää: YLLI-hanke mukana Urheilumuseo TAHDON näyttelyn ideoinnissa

Yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavia on erilaisia, ja uudet ideat ja yhteistyöt tuovat tutkijan työhön uusia tuuli ja uusia näkökulmia. Kun YLLI-hankkeemme kiinnosti Urheilumuseo TAHDON henkilökuntaa, pääsimme jakamaan osaamistamme ja auttamaan heitä näyttelyn “Menneen talven lumet” suunnittelussa.

Kirjoittaja: Petteri Muukkonen

Keväällä 2022 Urheilumuseo TAHDON henkilökunta otti yhteyttä meihin YLLI-hankkeen tutkijoihin ja pääsimme kertomaan heille uusimpia tuloksiamme hankkeessa sekä muista tutkimuksista, joita on tehty Helsingin yliopiston Digital Geography Lab:ssä. Urheilumuseossa oli suunnitteilla uusi näyttely siitä miten ympäristömuutokset (mm. ilmastonmuutos) vaikuttaa urheiluun ja liikkumiseen sekä niiden edellytyksiin – ja päin vastoin millaisia ympäristövaikutuksia (voimistajina ja hillitsijöinä) urheilulla ja liikunnalla sekä eri tahojen toimilla on. Keskeisiä teemoja TAHDON erikoisnäyttelyssä on, että ilmastonmuutoksen myötä heikkenevät ja harvinaistuvat hyvät talviliikuntaolosuhteet vaikuttavat suomalaiseen liikkumiskulttuuriin ja huippu-urheulun edellytyksiin. Ja toisaalta liikunnalla ja urheilulla on omat ympäristöjälkensä. Näihin teemoihin meillä YLLI-hankkeen tutkijoilla oli paljon kerrottavaa.

Myöhemmin näyttelyn auettua loppusyksystä 2022 me YLLI-hankkeen tutkijat pääsimme vierailemaan näyttelyssä, jonka ideointiin olimme antaneet oman panoksemme. Oli mielenkiintoista ja hauskaa nähdä näyttelyssä asioita, faktoja, ideita ja näytteilleasetteluita, joista tunnisti tuttuja elementtejä ja jopa aineistoja. Todella hauska piristys tutkijan työssä kokea tällainen itsellemme uusi tapa jakaa tutkimustietoa eteenpäin ja näin auttaa kehittämään ihmisten kestävyysosaamista ja levittämään ympäristötietoisuutta. Tiedeviestintää ja vaikuttamista tuleekin tehdä monikanavaisesti, jotta viesti tutkimustuloksista välittää laajemman kohderyhmän ja jotta osaamisen kasvu yhteiskunnassa olisi merkityksellisempää.

Menneen talven lumet esillä TAHDOSSA 25.11.2022–27.8.2023

Kaupunkipyörä eli alepafillari odottamassa museovieraita pyöräajelulle.  Taustalla tutkija Elias Willbergin (HY, DGL) laatima kartta kaupunkipyörien GPS-reiteistä. (Kuva: Petteri Muukkonen)
Urheilumuseo Tahto oli teettänyt omia selvityksiään liikuntaharrastusten aiheuttamasta autoilusta ja liikennemääristä. (Kuva: Petteri Muukkonen)
Maantieteilijän mieltä ja silmää hiveli kaunis dronevideo pohjoisesta. (Kuva: Petteri Muukkonen)
Purjehduskilpailusimulaattori pyöränpumppujen avulla. Testaamassa tutkijat Marisofia Nurmi (vas.), Emil Ehnström (kesk.) ja Lotta salmi (oik.). (Kuva: Petteri Muukkonen)
Liikuntahallit – varsinkin jääurheilu ja uinti – vaativat energiaa. Ja vitriinissä roikkuu huippu-uimari Jani Sievisen ensimmäiset verkkarit. (Kuva: Petteri Muukkonen)
Jotta yhteiskunnassa tapahtuisi kestävyysmurros, tarvitaan myös aktiivisia kansalaisia ajamaan muutosta ja nostamaan tärkeät asiat keskusteluun. (Kuva: Petteri Muukkonen)
Urheilu- ja liikuntajärjestöt ja -seurat voivat ohjata kansalaisten arvoja ja valintoja. Siksi ne ovat tärkeä toimijataho, kun halutaan edistää ihmisten tietoisuutta kestävyydestä ja ympäristöteoista. (Kuva: Petteri Muukkonen)

YLLI-hanketta (Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö) on rahoittanut Lähiöohjelma 2020-2022. Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin mm.: Digital Geography Labin blogi 26.1.2023; YLLI-blogi 26.1.2023; sekä hieman muokattuna SIRENE-blogi 7.2.2023.

Innostunutta ja yhdessä miettivää keskustelua YLLI:n seminaarissa ”Tiedolla johtaen yhdenvertaiseen liikunnalliseen lähiöön” 22.11.2022

Innostuneet ja tiedonjanoiset osallistujat ovat tärkeä osa onnistunutta seminaaria. YLLI-hanke piti seminaarin ”Tiedolla johtaen yhdenvertaiseen liikunnalliseen lähiöön” tiistaina 22.11.2022 Helsingissä Ympäristöministeriön tiloissa.

Iltapäivän mittaisen seminaarin aloitti avaussanoilla Lähiöohjelma 2020-2022:m koordinaattori, ympärustöneuvos Jaana Nevalainen. Tämän jälkeen tutkijat esittivät keskeisiä toimintoja ja työkaluja, jotka voivat kehittämään ja suunnittelemaan asukkaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikunnalliseen arkeen ja elämään. Tutkijoiden esitelmiä jaksotettiin työryhmätyöskentelyillä, joissa yhdessö pohdittiin ratkaisuja ja ja ideoita eri näkökulmista ja lähtökohdista, kuinka asukkaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia voitaisiin edistää. Mitä tutkijoidemme esittämät toiminnot vaatisivat, että niitä voitaisiin jalkauttaa asiantuntijatyöhön. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 40 kuulijaa, joista osa oli paikan päällä Pankkisalissa ja osa osallistui aktiivisesti videon välityksellä.

Seminaarin työpajavaiheissa yhdessä kehitetyistä ideoista ja ratkaisuistjulkaistiin YLLI:n blogissa laajempi ja kattavampi yhteenveto.

Ympäristöneuvos Jaana Nevalainen avaa tilaisuuden Lähiöohjelman 2020-2022 tervehdyksellä (Kuva: Petteri Muukkonen)
Projektitutkija Janne Pyykönen esittelee kehitettyjä toimintamalleja. (Kuva: Petteri Muukkonen)
Jyväskylän yliopiston tiimin vetäjä Mikko Simula vetää päivän annin yhteen. (Kuva: Petteri Muukkonen)

CRITICAL-hankkeen maantieteilijät mukana oppimispelivoitossa GALA-konferenssissa 2022

Helsingin yliopiston maantieteilijät olivat mukana voittamassa ensimmäistä palkintoa oppimispelien Games and Learning Alliance -konferenssissa (GALA) 2022 Tampereella 30.11.2022. CRITICAL-konsortion tiimi voitti MediaWatch-pelillään akateemisten oppimispelien kategorian.

Palkintoa oli noutamassa CRITICAL-konsortion johtaja ja voitaneen pelin tiimiä vetävä professori Kristian Kiili (Tampereen yliopisto). Helsingin maantieteilijöistä voittajatiimissä olivat mukana yliopistonlehtori Petteri Muukkonen ja tutkimusavustaja Michaela Söderholm. Palkitun MediaWatch-pelin tavoitteena on auttaa nuoria kehittymään diagrammien kriittisessä lukemisessa. Pelin löydät CRITICAL:n kotisivuilta ja se on ilman tunnuksia vapaasti pelattavissa nettiselaimella.

Voittajatiimin maantieteilijät suunnittelivat oppimispelin pelimaailman – pienen saaren – ja sinne kyliä, jotka kinastelevat keskenään median ja valeuutisten välityksellä. MediaWatch on kriittistä lukemista tukeva oppimispeli. MediaWatch-pelin ensimmäisen tehtäväkokonaisuuden tarkoituksena on tukea pelaajien diagrammien lukutaitoa. Pelissä keskitytään erityisesti harhaanjohtavien diagrammien tulkintaan.

Maantieteen rooli oppimispelissä on vahva. Ensinnäkin oppimispelin kaikki tehtävät liittyvät fantasiasaarella tapahtuviin maantieteellisiin ilmiöihin ja prosesseihin kuten esimerkiksi kylien väliseen kaupankäyntiin, matkailuun ja liikenteeseen kylien välillä, luonnonmullistuksiin ja katastrofeihin sekä saarella ilmeneviin ympäristöongelmiin. Meidän maailmamme ilmiöt siis tapahtuvat pienen pienellä Sahramaon saarella. Toinen syy maantieteen merkittävään rooliin on se, että diagrammit ovat oleellinen osa mm. yläkoulun ja lukion maantieteen opetuksessa opetettavaa geomediaa – eli erilaisia maantieteellisen tiedon esittämisen muotoja kuten mm. kartat, paikkatieto sekä maiden tai alueiden tilastotietoa sisältävät diagrammit – kuten voittaneessa MediaWatch-pelissä. Pelimaailman ja sen maantieteelliset ilmiöt on ideoinut ja diagrammit laatinut HY:n maantieteen maisteriohjelman opiskelija ja hankkeen tutkimusavustaja Michaela Söderholm.

Peliä on kehitetty Suomen Akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoituksella. Muukkosen työskentelyä on lisäksi tukenut HY:n Opettajien akatemia.

MediaWatch-pelin pelimaailman kartta (CRITICAL-konsortio, https://educritical.fi/fi/mediawatch/)

Lisätietoja:

CRITICAL-konsortio https://educritical.fi/fi/

Serious Games Society https://seriousgamessociety.org/

GALA 2022 Serious Games Competition https://conf.seriousgamessociety.org/game-competition/

Huipulta huipulle -viherlinja tarjoaa liikkumisympäristöjä itähelsinkiläisille

Maantieteen opiskelijat tekevät mielenkiintoisia tutkielmia niin kandidaatintutkielmana kuin maisteritutkielmana. LuK Kirsi Ylinen tutki vuonna 2021 valmistuneessa kandidaatintutkielmassaan YLLI-hankkeen teemoja ja toista tutkimusaluettamme sivuten, että millaista on Helsingin kaupungin viherlinjan ”Huipulta huipulle” ympäristön maanpeitteen tyyppien osuudet, viheralueet ja niiden sijainnit. Viherlinjan ympäristön maankäyttöluokat kertovat siitä millainen viherlinja on ulkoilun ja liikkumisen näkökulmasta niiden alueiden asukkaille, joita viherlinja sivuaa tai jotka sijaitsevat lähellä viherlinjaa.

Laatijat: Petteri Muukkonen (teksti) & Kirsi Ylinen (kartat)

Helsingin kaupunki on osana viher- ja virkistysalueverkostonsa kehittämissuunnitelmaa (VISTRA) maininnut niin sanotut viherlinjat. Jos aiemmin on puhuttu vihersormista – kuin sormet harallaan oleva kämmen Helsingin päällä kuvaamassa sitä, miten laajat viheralueet (esim. Keskuspuisto) sijaitsee kapungissa, niin viherlinjat ovat poikittaisia yhteyksiä. Osa niistä on jo joko olemassa tai vasta kehitteillä. Kuvassa 1 näkyy Itä-Helsingissä lähellä YLLI-hankkeen tutkimusaluetta Kontulaa, kuinka viherlinjayhteys kulkee ja mihin ollaan kehittämässä lisättävää yhteyttä. Kuvan 1 kartan on Kirsin Ylinen laatinut YLLI-hankkeen pyynnöstä tätä blogikirjoitusta varten. Viherlinjat eivät ole niin tunnettuja kuin vihersormet – eivätkä ne näy Helsingin kartallakaan niin ilmiselvästi. Viherlinjojen tavoite on ketjuttaa viheralueita, kävelyraitteja ja puistoja sekä muita viherympäristöjä niin, että ne muodostavat mielekkäitä virkistys- ja ulkoiluyhteyksiä. Tavoitteena on näin monipuolistaa asukkaiden lähiympäristön virkistysmahdollisuuksia.

Maanpeiteluokkien sijoittuminen Huipulta huipulle -viherlinjan läheisyydessä (500m etäisyydellä) Kontulan alueella.
Kuva 1. Maanpeiteluokkien sijoittuminen Huipulta huipulle -viherlinjan läheisyydessä (500m etäisyydellä) Kontulan alueella (kartta: Kirsi Ylinen).
Kuva 2. VISTRA:n mukaiset viherlinjat esitettynä Helsingin kartalla (aineisto: Helsingin kaupunki; kartan piirto: Kirsi Ylinen). Kuva on Kirsi Ylisen kandidaatintutkielmasta.

Jo Helsingin kaupungin yleiskaavassa vuodelta 2016 on suunniteltu viherlinjojen reittejä. Mutta millaisia nämä viherlinjat ovat ja millaisessa ympäristössä ne kulkevat? Tätä selvitti maantieteen opiskelija Kirsi Ylinen kandidaatintutkielmassaan. Kirsin valitsema tutkittava viherlinja ”Huipulta huipulle” nimensä mukaisesti yhdistää kaksi huippu toisiinsa eli Malminkartanon huipun ja Vuosaaren huipun. Lisäksi tämä on viherlinjoista pisin (ks. kuva 2).

Kirsi havaitsi kandidaatintutkielmassaan, että Huipulta huipulle -viherlinjan välittömässä läheisyydessä (50 m etäisyydellä) eli niin sanotusti näkymän etäisyydellä, kun kulkija seuraa reittiä, on puustoisia alueita lähes 50 %. Toiseksi eniten on avoimia alueita kuten peltoja ja niittyjä tai muuta matalaa kasvillisuutta (20 %). Kun tarkastellaan viherlinjan ympärillä olevia alueita laajemmin aina 500 metrin etäisyydelle saakka, on puustoa enää 40 % ja matalaa kasvillisuuttakin enää vain 15 %. Muun muassa paljasta maata, rakennettuja alueita ja päällystettyjä alueita on nyt enemmän. Tämä kertoo siitä, että viherlinjojen aivan lähistöllä on vehreää, mutta jo 500 m etäisyydellä molemmin puolin linjaa alkaa jo olla enemmän rakennettuja alueita ja muuta maankäyttöä. Tämä kuulostaa loogiselta, koska viherlinja joutuu pujottelemaan kapeita käytäviä myöden asutuksen, liikenneverkkojen ja muun maankäytön puristuksissa. Mutta vihreää näkymää pitäisi olla hyvin tarjolla reitin varrella.

Viherlinjojen suunnittelussa on täytynyt ottaa huomioon erilaiset Helsingin kapungin asemakaavan viheralueet. Tästä kertoo Kirsin erikseen YLLI-hankkeelle laatima kartta (ks- kuva 3), jossa näkyy Kontulan alueella olevia viheralueiksi luokiteltavia leikkikenttiä, lähivirkistysalueita, puistoja, suoja-alueita sekä urheilu- ja virkistystoiminnan alueita. Viherlinjat siis hyödyntävät monia ja monentyyppisiä kaavoitettuja viheraluetyyppejä. Lisäksi linjan varrella on koira-aitauksia, viljelypalstoja ja leikkipaikkoja, jotka lisäävät sekä vehreyttä alueilla että tarjovata virkistyspalveluja- ja mahdollisuuksia.

Kuva 3. Asemakaavoitetut erityyppiset viheralueet ja leisten alueiden rekisteristä löytyvät viherlueet Huipulta huipulle -viherlinjan läheisyydessä (500m etäisyydellä) Kontulan alueella (kartta: Kirsi Ylinen).

Kirsi pohti tutkielmassaan, että tällainen paikkatietoanalyysi eri etäisyysvyöhykkeillä ja pelkkien paikkatietoaineistoista saatavien maanpeite- ja maankäyttöluokkien pinta-alaosuuksien laskeminen ei kerro kattavasti millaista vihreyttä ja vehreyttä reitin varrella on. Kartat kertovat vain yleistetyn kuvauksen. Lisäksi vesialueet kuten Vantaanjoki on merkittävä maisemallinen elementti virkistys- ja viherreitin varrella, mutta ei tietenkään näy koko reitin tilastollisessa tarkastelussa merkittävällä pinta-alaosuudella. Kirsi jatkoi tulostensa pohtimista, että seuraavaksi olisi ollut mielenkiintoista tutkia samalla tavalla myös muiden viherlinjojen varret. Mutta kiitos Kirsille, kun hänen tutkielmassaan tutkimansa viherlinja oli juuri se, joka sivuaa YLLI-hankkeen tutkimuslähiötä Kontulaa Helsingissä. Kaupunkivihreällä vihreillä reiteillä ja yhteyksillä on tärkeä rooli asukkaiden virkistytnahdollisuuksien edistäjinä. Ja tämä tutkielma osoitti sen, miten tärkeää on kaavoituksessa luoda yhteyksiä ja ketjuja eri ´tyyppisten viheralueiden tyyppien avulla.

Lähde:

Ylinen, K. (2021). Nykytila-analyysi Helsingin Huipulta huipulle -viherlinjan ympäristöstä. Luonnontieteiden kandidaatin tutkielma. Maantieteen kandiohjelma, Helsingin yliopisto: Helsinki. 30 s.

Disc golf, outdoor ball games and fitness centers – Good and poor spatial accessibility neighborhoods form clusters in Helsinki and Jyväskylä

Different kind of built sport facilities have different kind of density and service networks. Some sport facilities such gyms (fitness centres) are high in number compared to for example disc golf courses. There are several reasons why amount, location and density of such facilities differ. Disc golf courses need more space and frequent users are ready to travel longer distances to play a round in their favorite courses. But gyms are higher in number and the density of gyms in the city is higher. Typical gym users most likely use the closest gym and gyms need less space. And typically different gyms or fitness centres might have been specialized to certain forms of exercises or sports. In addition gyms are typically commercial, but ball parks for example are maintained by municipality or city. Ball parks are typically located near schools or larger sports parks. Therefore, the spatial network and density of different sport facilties vary a lot.

Writer: Petteri Muukkonen

For above mentioned reasons, if a researcher or a planner studies spatial accessibility of sports facilties, one should consider what sports they are studying. MSc Pyry Lehtonen has studied in his master’s thesis in geography how spatial accessibility to those three types of sport facilities occur in the city of Helsinki and city of Jyväskylä. These three types of sport facilties provide a brief overview for spatial accessibility of different age groups. In one thesis one can’t study all sports and sport facility types. Therefore Lehtonen selected these three sport facility types. Ball parks can be used for various ball games and are typically used by younger citizens. Disc golf is popular within young adults, but also families are playing that. And fitness centres (gyms) are used by adults of various age. And fitness centres are providing supervised sessions for various groups. What we are missing is the ordinary walking or everyday mobility. Walking is the most common habit of physical activity within adults and especially elderly people. But that can’t be studied in the same context what Lehtonen has done because walking routes are line features but selected sport facilties are point features in the map. And people are staring their walking in most cases from their home steps. So studied sport facilities in this thesis were: 1) disc golf courses, 2) fitness centers, and 3) ball parks. The assumption was that as the distance grows larger the interaction decreases with the facility or service.

In his study Lehtonen analyzed spatial accessibility as travel times with two main transportation modes when considering moving from home to do sports – cycling and driving by car. Then he compared these calculations with demographic data (Ruututietokanta) provided by the Statistics Finland. Both data sets (travel times and demographic data) use same 250 x 250 m grid. This helped to combine data sets easily. Geographer Pyry Lehtonen studied in his thesis what kind of spatial pattern these data sets and their variables form in the study areas. He tested the spatial autocorrelation and clustering with the Local Moran’s (so called LISA clusters) and Bivariate Local Moran’s calculations.

LISA clusters tell if various locations (grid cells in our case) are forming clusters where high-high values or low-low values are located near each others. For example in the figure 1 you can see how travel times by private car to nearest fitness centres form statistically significant clusters both in Jyväskylä and Helsinki. In the result map dark blue grid cells form clusters in certain neighborhoods. This means that on those areas travel times for nearets fitness centres are short, and therefore the situation for people living there is better in the dark red areas in the map. These clusters are neighborhoods or living areas with poor spatial accessibility to fitness centres. In both cities these areas are typically remote or surrounding living areas. But anyway, this creates an unequal situiation for the potential opportunities to do certain sports. One should use more time to travel to the nearest fitness centre. This might prevent people to do sports or live with active life style – or they must do something else than gym exercises. Pyry Lehtonen has published all result maps as appendixes in his thesis, which is available online in the thesis repository here.

Figure 1. LISA clusters of travel times to fitness centers by car in Jyväskylä and Helsinki. (Modified from the map created originally by Pyry Lehtonen, 2021)

But when adding a second variable to analyses we can study how hight or low travel times are connected (and then clustered) with high or low proportion of certain demographic variable – let’s say amount of young adults for example (see Figure 2). In the map HH (high-high) means high travel time values and high amount of young adults, LL (low-low) means low travel time values and low amount of young adults etc. So, this analyse indicates how some potential disc golf players (most commonly young adults are playing the game) are clustered far away from disc golf courses (dark blue areas). LH (low-high) areas have large amount of potential players and travel times are low. So, in these places there occur a solid bases of potential users, and disc golf courses are more easily accessible. Again, for all results maps (all three sport facility types and all traportation modes see Lehtonen thesis and its appendix maps). To conclude Lehtonen’s main findings one should notice that there occur clustering in travel times when considering moving times to the nearest sports facility. And different kind of sports have different kind of service networks. This influences unequal opportunities to use certain sports – or in fact to travel to those facilities. And different sport facility types have different kind of pattern of potential users or customers. And these aspects and needs does not fit in every locations. These results indicate that there occur statistically significant clustering, but results does not tell how large these time differences are.

Figure 2. Bivariate Local Moran’s clusters using when comparing travel times to the nearest discc golf courses and amount of 20–24-year-old young adults in Helsinki. (Map: Pyry Lehtonen)

Source:

Lehtonen, P. (2021). Accessibility of sports facilities in Helsinki and Jyväskylä: a comparison. MSc thesis. Master’s Programme in Geography, University of Helsinki: Helsinki. 52 p. + 27 appendix pages. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202110153894

This text is published earlier in the YLLI project’s blog at 28.6.2022.

YLLI esittämässä kestävän ja saavutettavan liikuntainfrastruktuurin konferenssissa Prahassa

Tsekin Euroopan neuvoston puheenjohtajakauden kunniaksi järjestettiin Prahassa 22.9. urheilua ja liikuntaa koskeva konferenssi. Puheenjohtajakauden painopisteiden mukaisesti konferenssin teemana toimi kestävä, saavutettava ja esteetön liikuntainfrastruktuuri (sustainable and accessible sports infrastructure).

Kirjoittaja: Marisofia Nurmi (Helsingin yliopisto)

Saimme kutsun esitellä ja toimia panelistina liikuntainfrastruktuurin paikallisuutta koskevassa sessiossa. Puheenvuorossa keskityin kertomaan Lipas liikuntapaikkatietojärjestelmään kehitetyistä analyysityökaluista (liikuntapaikkojen saavutettavuustyökalu ja monipuolisuustyökalu), sekä yhteiskehittämisen kokemuksistamme liikuntapalvelujen tiedolla johtamista koskien (ks. esitysdiat täältä). Puheenvuoro herätti mielenkiintoa ja keskustelua. Monissa maissa ei ole liikuntapaikkatietojärjestelmää, tai tietojärjestelmät on suunniteltu yksinomaa taloudellisten muuttujien kuten kulujen seuraamiseksi eivätkä sovellu laajempaan käyttöön. Toimiva ja hyvin suunniteltu liikunnan paikkatietomuotoinen järjestelmä on kuitenkin pitkälti tehokkaan, monipuolisen ja saavutettavan liikuntapalveluverkoston suunnittelun edellytys. Niinpä tällaisen järjestelmän olemassaolon tarjoamat mahdollisuudet kiinnostivat myös heitä, joilla vastaavaa ei vielä ole.

Konferenssin teema sopi hyvin yhteen YLLI-hankkeemme kantavan teeman, eli liikkumismahdollisuuksien yhdenvertaisuuden kanssa. Ensimmäisessä työpajassa käsiteltiinkin liikuntainfrastruktuurin yhdenvertaista saavutettavuutta muun muassa eri sukupuolten ja liikuntarajoitteiden näkökulmista, sekä niiden maantieteellisen saavutettavuuden näkökulmasta. Lisäksi keskusteltiin paljon liikuntainfrastruktuurin kestävyydestä ja energiatehokkuudesta. Puhujakaartissa oli mukana ministeriöiden ja EU komission virkahenkilöitä, tutkijoita, järjestöjen edustajia ja yrittäjiä.

Seuraavana päivänä oli Euroopan urheiluviikon (European Week of Sport) avajaisjuhla. Vuosittain järjestettävä Euroopan urheiluviikko on Euroopan komission aloite, jonka tavoitteena on innostaa ja kannustaa kaikkia eurooppalaisia liikkumaan enemmän. Teemaviikon aikana järjestetäänkin monia liikkumiseen aktivoivia tapahtumia ympäri Eurooppaa.

Euroopan urheiluviikon avajaisjuhlassa kuultiin ja nähtiin puheita, urheilijoiden haastatteluita, esityksiä sekä pääsiin kokeilemaan erilaisia liikunnallisia tehtäviä ja lajeja. Kuva: Marisofia Nurmi

Tämä uutinen on julkaistu aiemmin YLLI-hankkeen blogissa 10.10.2022.