Kysy maantieteilijältä

Mitkä ovat Helsingin koordinaatit? Entä missä olet, jos näet rimmen? Jos mieltäsi askarruttaa jokin maantieteeseen liittyvä kysymys, niin lähetä se Geopisteen henkilökunnan pohdittavaksi. Yritämme löytää kysymykseesi vastauksen 1-2 viikon kuluessa. Julkaisemme myöhemmin parhaat kysymykset vastauksineen Geopisteen sivuilla. Huom. lähetäthän kysymyksen mukana sähköpostiosoitteesi vastausta varten! Kysymyslomakkeeseen pääset täältä.

 

Kysymys:

Valmistautuessani maantieteen yo-kokeeseen, kohtasin seuraavanlaisen pulman:

Oppikirjan mukaan “Mantereisesta kuoresta peräisin oleva laava purkautuu yleensä rajusti” ja “merten keskiselänteissä laava tulee syvältä astenosfääristä aiheuttaen rauhallisen purkauksen”. Oppikirjan mukaan kerros- ja keilatulivuoret syntyvät litosfäärilaattojen törmäysalueille.

Minkälaisia tulivuoria syntyy kahden merellisen laatan törmäysalueelle? Silloinhan laava ei ole peräisin mantereisesta kuoresta, vaan merellisestä basalttisesta laavakivestä – jonka pitäisi aiheuttaa loivarinteisiä kilpitulivuoria (toisaalta kilpitulivuoriahan esiintyy lähinnä erkanemisalueilla). Kuitenkin kysymyksessä on törmäysalue, jolloin pitäisi syntyä kerros- tai keilatulivuoria?

Maantieteilijä vastaa:

Mantereisesta kuoresta peräisin oleva laava purkautuu yleensä rajusti, koska hapan piihappopitoinen magma voi muodostaa purkauskanavaan tulpan, joka johtaa paineen kasvamiseen tulivuoren sisällä. Seurauksena on tuhoisa räjähdyspurkaus. Magman lisäksi purkautuu myös kaasumaisia aineita kovalla paineella, jolloin syntyy vaarallisia pyroklastisia virtauksia. Andesiittinen ja varsinkin ryoliittinen laava on sitkeää (piioksidia jopa 75 %) ja nopeasti jähmettyvää. Sitä esiintyy kun merenalainen maankuori työntyy mannerlaatan alle, esimerkiksi Andeilla. Mantereen reunoille kertyy myös runsaasti piihappopitoisista kivistä peräisin olevia sedimenttejä, jotka joutuvat mereisen kuoren mukana alityöntövyöhykkeeseen.

Basalttinen laava, jollaista purkautuu valtamerten keskiselänteillä laattojen loittonemisvyöhykkeessä on kuumempaa ja juoksevampaa ja jäähtyy hitaammin. Yleensä sen alta ehditään kuitenkin pois esim. Havajin purkauksissa. Tämän kaiken ilmeisesti jo tiesitkin.

Oppikirjoissa yksinkertaistetaan, kuten edellä, ja sellaiset tiedot riittävät ylioppilaskirjoituksiin. Asioiden ihmetteleminen on kuitenkin kaiken tiedon alku, ja sinänsä kiitettävää.

Periaatteessa, kun kaksi mereistä laattaa törmää laavan pitäisi siis olla mereistä eli basalttista ja juoksevaa. Esimerkiksi Mariaaneilla, jossa Filippiinien laatta ja Tyynenmeren laatta törmäävät, laava on kuitenkin sekä basalttista (piioksidia n. 45 %) että andesiittista (piioksidia n. 52 %), ja sedimenteistä löytyy jälkiä myös pyroklastisista virtauksista.

Toisena esimerkkinä Islannissa Hekla (basalttista andesiittia, jonka piioksidipitoisuuss on 54 %) on kerrostulivuori (purkautuu sekä tefraa että laavaa) vaikka se sijaitsee valtameren keskiselänteellä.
Tulivuortenkaan kohdalla maailma ei siis ole niin yksinkertainen, kuin miltä oppikirjojen pohjalta näyttää. Heklakin on muistaakseni jossain maantiedon oppikirjassa mainittu esimerkkinä kilpitulivuoresta.
Heklan lähellä on kyllä tulivuoria rakopurkauksineen, joiden laava on emäksisempää, piioksidipitoisuus on alle 50 %.

Ylioppilaskirjoituksissa on järkevintä vastata oppikirjojen mukaan. Sensorit yleensä ottavat oppikirjoissa esiintyvät virheet huomioon.

 

Kysymys:

Terve, olisi tälläinen aika laaja kysymys ja jos viitsitte vastata niin on todella hyvä, mutta kysymys koskee Kanadaa ja kysyisin minkälainen Kallioperä ja maaperä siellä on ja minkälaista pinnanmuotoa siellä on?

Maantieteilijä vastaa:

Kanadan kallioperä, maaperä ja pinnanmuodot pääpiirteissään.

Jos vertaamme Suomeen, Kanada on pinnanmuodoiltaan ylävämpää ja lännessä kohoavat Kalliovuoret (Kanadan Kordillieerit), korkein huippu (yli 6000 m) jäätikköineen on Alaskan rajan tuntumassa. Alle 200 metriä korkeaa on vain rannikoilla ja St. Lawrence joen laaksossa. Laajimmat alangot ovat Hudsonin lahden ympärillä.

Kalliovuorten poimuvuoriston lisäksi toinen merkittävä kallioperän piirre on Kanadan kilpi, laaja vanha peruskallioalue Hudsonin lahden ympärillä, se on pitkälle kulunutta, vanhaa ja vakaata, vastaavaa kiteisten kivien aluetta kuin meillä Fennoskandian kilpi. Alue on myös jäätiköitynyt, joten maaperä on samankaltaista kuin Suomessa, ohutta, kivistä ja huuhtoutunutta (maankohoamisalue). Sopii metsän kasvulle ja löytyy malmimineraaleja (nikkeliä, kuparia, kultaa, uraania).

Kalliovuorissa on erotettavissa myös läntiset rannikkovuoret, joita syvä laakso erottaa Mackenzievuorista. Länsirannikolle ovat tyypillisiä jyrkkäpiirteiset, kapeat vuonot. Poimuvuoret koostuvat mereen kerrostuneista sedimenttikivistä, joiden kohotessa ja poimuttuessa lukuisat murrokset ja siirrokset ovat ne rikkoneet, myös tulivuoria on runsaasti. Jäätiköityminen on muovannut vuorten harjanteet teräviksi, ja pieniä onsilojärviä esiintyy.

Eroosiovoimien kuluttaessa vuoristoa irtonaista maa-ainesta on kulkeutunut ympäristöön ja näin Pohjois-Amerikan suuret tasangot ovat muodostuneet. Ne jatkuvat Kanadan puolelle vuoriston ja kilpialueen välissä. Sedimenttikivien alueella esiintyy myös öljyä, maakaasua ja ruskohiiltä.

Jäätiköityneellä alueella on runsaasti järviä. Maa-aines on moreenia ja glasifluviaalisten (harju-) muodostumien kohdalla soraa. Pohjoisen sijainnin ja kylmän ilmaston vuoksi myös soistuminen on runsasta.

Jäämereen laskevien jokien suistoissa on erikoisia ikiroudan kohottamia mineraalimaan peittämiä (jokien tuomista lietteistä) pingoja. Ne vuoroon muodostuvat/kasvavat ja sulavat, jolloin syntyy runsaasti lampareita, kuten Lapin palsasoilla.

© 2018 A MarketPress.com Theme