Helsinki GPS esittäytyy: tutkijoiden lausunto Suomen 3. 1325-toimintaohjelman luonnoksesta

Helsinki GPS -tutkimuskollektiivi toimitti 13.6. Ulkoasiainministeriöön (POL-50, YK- ja yleisten globaaliasioiden yksikkö) tutkijoiden lausunnon Suomen 3. 1325-toimintaohjelman luonnoksesta. Lausunnon ja kommenttiyhteenvedon koostivat PhD Akatemiatutkija, dosentti/yliopistolehtori (kehitysmaatutkimus) Marjaana Jauhola ja tohtorikoulutettava Minna Lyytikäinen.

Lisätietoa kollektiivin syksyn tapahtumista (5-6.10.) luvassa elokuussa.

Lausunnon johdanto

Tämä lausunto pohjaa tutkijayhteisön tekemään luonnoksen kommentointiin ja lisäksi sen teossa on hyödynnetty tutkijoiden positiopaperia, kansainvälistä tutkijayhteistyötä Feminist Peace Research Networkin jäsenten kanssa, LSE:n Women Peace and Security -keskuksen kokoamaa tutkijalausuntoa, sekä Etelä-Aasian 1325-tutkijoiden julkaisemaa tuoretta kirjaa “Women and Politics of Peace: South Asia Narratives on Militarization, Power, and Justice” (2017, Rita Manchanda toim.).

Myönteisenä kehityksenä pidetään sitä, että toimintaohjelma painottaa aiempia toimintaohjelmia selkeämmin tutkimustiedon merkitystä 1325-politiikan toteuttamisessa (Tavoite 1), mutta luonnos jää tältä osin vajaaksi ja tukeutuu valikoidusti 1325-tematiikasta tehtyyn tutkimukseen. Keskeiseksi puutteeksi katsotaan hyvin vähäinen globaalin etelän/konfliktialueiden toimijoiden osallisuus. Tämä on ristiriidassa Ulkoasiainministeriön elokuussa 2016 ETYJ:n järjestämässä NAP-Akatemiassa tekemän sitoumuksen kanssa järjestää kolme dialogiprosessia.

Keväällä 2017 julkaistun Etelä-Aasian konflikteja, rauhaa ja sukupuolten välistä tasa-arvo ja naisten asemaa käsittelevä kirja “Women and Politics of Peace: South Asia Narratives on Militarization, Power, and Justice” (Rita Manchanda toim. 2017) tiivistää kuluneen 17 vuotta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman hyväksymisestä seuraavasti:

1) rauhanprosessien taustalla on voimakas globaali, neoliberaali talouspolitiikka.

2) 1325-agenda on vääristynyt globaalin pohjoisen sanelemaksi agendaksi: niiden konfliktialueiden rauhantoimijoiden – ja erityisesti naisten – jotka työskentelevät tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta, näkemyksiä ei kuunnella eikä oteta riittävästi huomioon. Kansainväliset 1325-agendaa ajavat tahot eivät ole riittävässä määrin pystyneet luomaan yhteyksiä paikallisiin tai kansallisiin konfliktialueiden liikkeisiin tai toimijoihin.

3) CEDAW-sopimuksen avainteemojen katoaminen 1325-agendalta on hälyyttävää.

4) 1325-politiikka saa turvaneuvoston agendana ollessaan korkean symbolisen ja kansainvälisen politiikan diplomatian arvon, mutta menettää omistajuuden muilla tasoilla/muiden toimijoiden keskuudessa. Näinollen 1325-politiikan arvo/merkitys jo vuosikymmeniä rauhan ja konfliktien ehkäisyn/ratkaisun parissa toimivien liikkeiden näkökulmasta on pieni.

5) 1325-politiikkaa hyödynnetään valikoidusti: Etelä-Aasiassa haluttomuus käsitellä sisäisiä konflikteja osana 1325-politiikan toteuttamista. Tälle vastinparina eurooppalainen haluttomuus nähdä pakolaisuuteen ja turvapaikkapolitiikkaan liittyvien lainsäädännöllisten muutosten olevan ristiriidassa muualla asetettujen 1325-tavoitteiden ja Suomessa erityisesti perustus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien asettamien perusarvojen kanssa.

Kommenttien tiivistelmä/yhteenveto

  1. Muuttuneen hallitustilanteen ja mahdollisten hallitusohjelmalinjausten muutosten vuoksi 1325-toimintaohjelman valmistelulle on perusteltua pyytää lisäaikaa syksyyn 2017.
  2. Ulkoasiainministeriöllä on ollut aiemmin käytössään hyviä käytänteitä muiden kansainvälisten sopimusten määräaikaisarviointiin ja kansallinen toteutuksen suunnitteluun. Kansallisen toimintaohjelman valmisteluprosessi ei ole noudattanut säädösvalmistelusta tehtyä Säädösvalmistelun Kuulemisopasta, joka määrittelee hyvän hallintotavan mukaisen kuulemisprosessin. Nyt pyyntö on tehty sähköpostipyyntönä yksittäisille henkilöille, eikä virallisena eri tahoille toimitettuna lausuntopyyntönä. Näin ollen 1325-toimintaohjelman valmistelusta ja sen aikana tehtävistä lausunnoista ja kommenteista ei jää virallista arkistoa myöhempää käyttöä, esim. tutkimusta, varten. Tämä nyt valittu tapa muuttaa aiempia käytänteitä noudattaa kansalaisyhteiskuntakuulemisia huolestuttavalla tavalla.
  3. Ei ole selvää millä tavoin toimintaohjelman aikajänne 2017-2021 on huomioitu mahdollisina uusina avauksina tomintaohjelman toteutuksen aikana (ks. seuraava kommentti)
  4. Ei ole määritelty riittävän selkeästi ketkä ovat toimintaohjelman toimeenpanotahot (hallitus, ministeriöt?) jos/kun kyse on hallituksen toimintaohjelmasta. Nyt esim. Tavoite 1:n kohdalla (s.11) toimeenpanotahoiksi on nimetty kaksi kansalaisjärjestöä (KUA, FELM). Ei ole tiedossa, millä kriteereillä juuri nämä kaksi tahoa on valittu ja mitä se tarkoittaa muun kansalaisyhteiskunnan (ml. alan tutkijat) osallistumisen/osallisuuden näkökulmasta? Mitä tarkoittaa kyseisten kanslaisjärjestöjen näkökulmasta? Mihin he sitoutuvat ollessaan toimintaohjelman virallisia toimeenpanotahoja?
  5. Luonnoksessa mainitaan useampaan otteeseen “naiset, rauha ja turvallisuus” joko agendana, teemana tai tavoitteina. Ulkoministeriön, ja valtioneuvoston, tulisi huolehtia riittävä resurssointi siihen, että valtionhallinnossa on tarpeeksi osaamista liittyen siihen, mitä laajasti ottaen ns. 1325-perhe (yhteensä 7 päätöslauselmaa sisältävät), hyvänä työkaluna 1325-verkoston kokoama julkaisu. Vaarana on, että syntyy ristiriitaa YK:ssa hyväksyttyjen päätöslauselmien ja kansallisesti toteutettujen, valikoitujen toimenpiteiden välillä. Ehdotammekin, että luonnoksen seuraavassa vaiheessa luotaisiin tämä yhteys referoiden se päätöslauselma ja se artikla jota kukin tavoite ja erityisesti toimenpide koskee. Tämä auttaisi arvioimaan mitkä osat päätöslauselmista eivät ole vielä integroituna 3. Toimintaohjelmaan
  6. Nykyisessä muodossaan luonnos hyödyntää laajaa jo olemassa olevaa, ml. suomalaista, tutkimusta erittäin valikoidusti ja rajatusti. Kommenteissamme teemme muutamia ehdotuksia, joiden avulla olemassa olevaa tutkimustietoa voidaan hyödyntää laajemmin ja syvällisemmin, jotta toimenpideohjelma välttyisi toistamasta niitä virheitä ja heikkouksia, joita tutkimusten hyödyntämisessä on osoitettu toimenpideohjelmissa sekä 1325:n toteutuksessa olevan. Ohjelmaa tulisi rakentaa nimenomaan näiden tutkimustulosten ja tehtyjen suositusten pohjalle.
  7. Kansainvälisen tutkimuksen (ks. esim. Manchanda 2017) suositusten perusteella Suomen tulisi huolehtia myöskin riittävä CEDAW-sopimuksen osaaminen valtionhallinnossa 1325-toimeenpanon yhteydessä, erityisesti vuonna 2013 hyväksytty GR30, joka laajentaa käsitystä konflikteista (ks. Manchanda 2017, xxviii)
  8. Ohjelma on edelleen, kansainvälisten suosituksista ja 1325-tutkimuksen tuloksista huolimatta, epätasapainossa erilaisten a) kansallisten (sisä- ja EU-politiikkaa koskevien) ja b) ulkosuhteita koskevien toimenpiteiden suhteen. Tämä näkyy puutteena esim. 1325-sisältöjen velvoitteesta myös muun kuin kriisinhallinnan viranomaisten koulutukseen ja toisaalta riittämättöminä toimenpiteinä niiden 1325-tavoitteiden osalta, jotka koskettavat pakolaisuutta ja turvapaikkapolitiikkaa niin kansallisella kuin EU-tasollakin.
  9. Kommentit tehty tekstiin kommentointi-toiminnolla. Tekstikäsittelyohjelmasta johtuen sivunumerointi saattaa poiketa alkuperäisestä luonnoksesta..

Helsingissä 13.6.2017

Allekirjoittajat:

Marjaana Jauhola, Akatemiatutkija, dosentti, Helsingin yliopisto

Leena-Maija Rossi, dosentti, Helsingin ja Turun yliopistot

Jaana Vuori, professori, Itä-Suomen yliopisto

Élise Féron, dosentti, Tampereen yliopisto

Henni Alava, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Tiina Seppälä, tutkijatohtori, Lapin yliopisto

Anitta Kynsilehto, tutkijatohtori, Tampereen yliopisto

Cai Weaver, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Minna Lyytikäinen, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *