Jokainen luokanopettaja toteuttaa työtään oman persoonansa mukaisesti. Luokanopettajan työn taustalla vaikuttaa hänen opettajuutensa, eli millainen opettaja hän on yksilönä ja suhteessa toisiin, sekä millaisiin asioihin hän opettajana pyrkii. Opettajuuteen kasvu on yksilökohtainen ja monivaiheinen prosessi, jolle pohjaa luovat omat koulukokemukset ja joka kehittyy koko koulutuksen ja työuran ajan. Monet opettajaopiskelijat kokevat koulutuksen aikaiset opetusharjoittelut ja niissä saadun ohjauksen hyödyllisenä. Opetusharjoittelujen avainasemassa on ohjaava opettaja, joka tukee ja neuvoo opiskelijaa. Ohjaavan opettajan käsitykset ja asenteet välittyvät myös herkästi opiskelijalle. Mielenkiintoista on, että ohjaavien opettajien käsitykset saattavat poiketa heidän jokapäiväisestä toiminnastaan.
Olen itse kokenut opetusharjoittelut ja niiden ohjauksen merkittäväksi kehittäjäksi opiskeluaikaiselle opettajuuden kehittymiselleni. Kaikkien opiskelijoiden kokemukset eivät kuitenkaan ole samanlaisia, joten koen, että ohjausta tulisi tutkia ja kehittää jatkuvasti, jotta kaikilla luokanopettajaopiskelijoilla olisi mahdollisuus saada tasavertaisen laadukas ja kehittävä kokemus harjoittelun ohjauksen rakentavasta vaikutuksesta alati kehittyvään opettajuuteen.
Pro gradussani halusin selvittää, kuinka ohjaavien opettajien käsitykset luokanopettajuudesta heijastuvat heidän ohjaamiseensa, minkälaisen merkityksen he kokevat omalle ohjaukselleen sekä mitä mahdollisia haasteita heillä on luokanopettajaopiskelijoiden opettajuuteen kasvun tukemisessa opetusharjoittelun ohjauksen aikana. Aineiston keräsin haastattelemalla yhteensä kahdeksaa luokanopettajaopiskelijoita ohjaavaa opettajaa sekä yliopiston harjoittelukoululta että kenttäkouluilta eli tavanomaisilta kunnallisilta kouluilta.
Tulokset
Ohjaavat opettajat näkivät luokanopettajuuteen kuuluvan sekä luokanopettajan monipuoliset työtehtävät että luokanopettajuuden laajempana, moniulotteisena ilmiönä. Ohjaavien opettajien käsitykset luokanopettajuudesta heijastuivat heidän ohjaamiseensa siten, että heidän ohjauspyrkimyksensä vastasivat heidän ajatuksiaan luokanopettajuudesta ja hyvästä luokanopettajasta. He pyrkivät ohjaamaan opiskelijoita osaaviksi ja työssään pärjääviksi opettajiksi, jotka noudattavat opetussuunnitelmaa, ovat yhteistyökykyisiä ja kehittävät itseään. Ohjaavat opettajat uskoivat kaiken kaikkiaan jossain määrin siirtävänsä omia näkemyksiään luokanopettajuudesta ohjaamilleen opiskelijoille. Koska ohjaavat opettajat ovat havainneet, että heidän käsityksiään opettajuudesta voi siirtyä opiskelijoille, he pyrkivät havainnoimaan ja pohtimaan siirtämäänsä opettajuutta.
Ohjaavien opettajien käsityksissä omasta merkityksestään oli eroavaisuuksia: osa koki pystyvänsä vaikuttamaan paljon tai melko paljon opiskelijan kehittymiseen, kun taas pari ohjaavista opettajista koki pystyvänsä vaikuttamaan kehitykseen melko vähän. Ohjaavat opettajat raportoivat kuitenkin erilaisia keinoja, joilla he yrittävät tukea ja kehittää opiskelijaa ohjauksen aikana. Ohjaajat asettivat oman ohjauksensa harjoittelukontekstissa tiettyyn asemaan: he näkivät itsensä opiskelijan tukijana ja kehittäjänä, mutta kokivat myös opiskelijan ja harjoitteluympäristön edistävän harjoittelun aikaista kasvua kohti opettajuutta. Hieman yllättäväksi seikaksi koin sen, että osa ohjaavista opettajista ei kokenut oman ohjauksensa merkitystä kovinkaan suureksi luokanopettajaopiskelijan opettajuuteen kasvun tukemisessa. Ohjaavat opettajat perustelivat oman ohjauksensa pientä merkitystä opiskelijoiden taitavuudella, epävarmuudella oman ohjauksen merkityksestä ja harjoittelun lyhyellä kestolla. Tällaisen käsityksen voisi ajatella vähentävän ohjausmotivaatiota.
Ohjaavat opettajat kokivat opettajuuteen kasvun tukemisen haasteiksi haastavat opiskelijat, ohjaussuhteen haasteet sekä harjoitteluympäristöstä nousevat haasteet. Ohjaavat opettajat kuitenkin ymmärsivät oman vastuunsa ohjauksen ongelmakohtiin liittyen. He kokivat, että pystyäkseen tukemaan luokanopettajaopiskelijoiden opettajuuteen kasvamista harjoittelun aikana parhaalla mahdollisella tavalla, tulisi heidän kehittää omaa valmiuttaan toimia ohjaajana ja ohjauksen lähtökohtia.
Tutkielmani toi esille lisää ohjaavien opettajien omia käsityksiä esimerkiksi valottamalla ohjaavien opettajien kokemaa merkitystä omalle ohjaustyölleen. Tutkielmani tuloksia yhdessä aiemman tutkimustiedon kanssa voidaan hyödyntää ohjaavien opettajien valinnassa ja koulutuksessa, jossa tulisi kiinnittää huomiota ohjaavien opettajien taitoihin ja asenteisiin. Ohjaavan opettajan tulisi myös tiedostaa omat arvonsa, norminsa ja asenteensa, jotta pystyisi sekä hyödyntämään että tarvittaessa myös kehittämään niitä. Ohjaavia opettajia tulisi myös tukea kehittymään ohjaajana. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää sekä ohjaavien opettajien että opiskelijoiden näkökulmat siitä, kuinka ohjaavan opettajan käsitykset luokanopettajuudesta todellisuudessa vaikuttavat hänen ohjaukseensa.
Elina Holopainen
Pro gradu: Luokanopettajuus ja siihen ohjaaminen. Ohjaavien opettajien käsityksiä