Arjen rasismi varhaiskasvatuksessa

Arjen rasismi on rutiininomaisissa sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvaa rasismia, jonka seurauksena vähemmistöön kuuluvia ihmisiä asetetaan alempiarvoiseen asemaan. Arjen rasismia ovat esimerkiksi rasistiset vitsit, fyysisen etäisyyden ottaminen, pahan puhuminen sekä nimittely.  Ihmisten tapa eriarvoistaa vähemmistöön kuuluvia ihmisiä ei välttämättä aina ole rasistiseen ideologiaan perustuvaa toimintaa tai tahallista, vaan tietyt rasistiset ajattelumallit sekä tavat toimia saatetaan omaksua ympäristöstä. Myös institutionaalinen rasismi on osa arjen rasismia. Erilaiset institutionaaliset prosessit, ja siihen sisältyvä syrjintä, ylläpitävät eriarvoistavia käytänteitä, mikä heijastuu arkisiin tilanteisiin ja toisinpäin.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuitenkin todetaan, ettei varhaiskasvatuksen arvopohjaan kuuluu rasismi ja sitä ei hyväksytä keneltäkään eikä missään muodossa. Varhaiskasvatuksen työntekijöiltä edellytetään yhdenvertaisuutta edistävää sekä lapsen edun mukaista toimintaa. (VASU, 2018, 20.) Varhaiskasvattajien käytöksellä on myös vaikutusta siihen, kuinka lapsi muokkaa käsitystään erilaisuudesta, monikulttuurisuudesta ja omasta identiteetistään.  Näin ollen on erityisen tärkeää tutkia, ilmeneekö päiväkodeissa rasismia.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielman tavoitteena on siis selvittää, minkälaista arjen rasismia varhaiskasvatuksessa esiintyy ja kuinka siihen on mahdollisesti puututtu. Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastasi 32 varhaiskasvatuksen suomenopettajaa ympäri Suomea. Kyselylomake käsitteli 2017-2018 toimintakauden aikana tapahtunutta arjen rasismia ja se oli jaettu kolmeen osaan: maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden ja harjoittelijoiden sekä perheiden kohtaama arjen rasismi sekä rasismiin puuttuminen.

Analyysissä hyödynnettiin Puurosen (2011) luomaa arjen rasismi -luokitusta:  a) keskinäinen pahan puhuminen b) nimittely c) loukkaavat eleet, ilmeet ja katsee, d) vältteleminen, e) syrjintä ja eristäminen sekä f) fyysinen hyökkäys ja väkivalta. Luokittelun avulla arjen rasismi tuodaan konkreettisesti esille ja määritellän sen tuottaman intesiteetin sekä vahingollisuuden mukaan.

Tutkimustuloksia

Tutkimukseen vastanneista 84% oli havainnut arjen rasismia päiväkodeissa. Tavallisimmat arjen rasismin muodot olivat keskinäinen pahan puhuminen, välttely sekä syrjintä ja eristäminen, joka voidaan tulkita myös institutionaaliseksi rasismiksi. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kohtelu ennemmin kulttuuriensa edustajina kuin yksilöinä oli myös yleistä. Institutionaalista rasismia näkyi työyhteisön sisällä että toimintakulttuurissa erinäisinä käytänteinä, joilla jätettiin huomioimatta ihmisten moninaisuus sekä tarpeet. Yhteistyö maahanmuuttajataustaisten perheiden kanssa saattoi olla vaillinaista sen vuoksi, ettei heidän äidinkieli ollut suomi. Sen seurauksena perheet joutuivat eriarvoiseen asemaan.

Tutkimuksessa vastaajien huoleksi nousi resurssien puute,  maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden riittämätön perehdytys ja kiire. Työntekijöillä ei aina ollut mahdollista muuttaa toimintakulttuurissa ilmeneviä epäkohtia tai käyttää maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden, harjoittelijoiden ja perheiden kohtaamiseen riittävästi aikaa. Tutkimuksessa myös ilmeni, että päiväkotien välillä on suuria eroja, kuinka hyvin moninaisuus huomioitiin pedagogisessa toiminnassa sekä vanhempien kanssa tehdyssä yhteistyössä.

Varhaiskasvatuksen suomenopettajista 28% oli puuttunut työntekijän rasistiseen käytökseen. Yleisimmät keinot puuttumiseen olivat huomautuksen antaminen työntekijälle, ennakkoluuloisten kuulopuheiden oikaiseminen, palaverin järjestäminen sekä asian esille ottaminen päiväkodin johtajan kanssa. Vastaajat myös totesivat, että henkilökunnan lisäkoulutukselle sekä yhteinäiselle ohjeistukselle siitä, kuinka rasismiin voidaan puuttua, olisi tarvetta.

Tutkimus osoittaa, etteivät päiväkodit ole rasismista vapaita alueita. Yksittäisten ihmisten asenteiden muuttaminen on haastavaa, mutta varhaiskasvatus voi instituutiona vaikuttaa rasismin ehkäisyyn. Rasismia ylläpitäviä tapoja voitaisiin monesti vähentää parantamalla henkilökunnan työhyvinvointia sekä lisäämällä resursseja ja koulutusta.

Sanna-Kaisa Front

Pro gradu: Arjen rasismi varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen suomenopettajien näkemyksiä arjen rasismista päiväkodeissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *