Opettajien välistä yhteistyötä tehdään nykyajan kouluissa paljon. Kouluissa esiintyy erilaisia tiimejä ja opetusmuotoja opetuksen tukena. Myös perusopetuksen opetussuunnitelmassa (2014) yhteistyötä tulisi toteuttaa monien erilaisten tahojen ja toimijoiden kanssa. Opettajien keskuudessa vallitseekin käsityksiä oman osaamisen auttavan muita kehittymään, jolloin voisi ajatella yhteistyön tekemisellä olevan yhteyttä opettajien pystyvyyskäsityksiin. Pystyvyyskäsityksillä mitataan esimerkiksi luokanopettajan ponnistelua vaikeiden asioiden loppuun saattamiseksi tai kokemusta siitä, että onko oppilasta ympäröivällä ympäristöllä on suurempi vaikutus oppilaaseen kuin opettajan opetuksella.
Tutkimuksen tarkoitus
Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, minkälaista yhteistyötä luokanopettajat olivat tehneet yhdessä toisten opettajien kanssa, ja onko kollegiaalisen yhteistyön kokemuksilla yhteyttä luokanopettajien pystyvyyskäsityksiin. Luokanopettajien tekemät yhteistyöt luokiteltiin yhteistyömallin (Johnson, 1990) avulla erilaisiin tarpeisiin, joihin lukeutuu jokainen tapa tehdä yhteistyötä.
Tutkimuksen kohderyhmä
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat työssäolevat luokanopettajat. Tutkimukseen osallistui yhteensä 46 luokanopettajaa, mutta aineistossa oli 45 käyttökelpoista vastausta tutkimuksen kannalta. Luokanopettajia osallistui tutkimukseen ympäri Suomea. Luokanopettajia pyydettiin osallistumaan tutkimukseen sosiaalisen median ja sähköpostin kautta. Aineisto kerättiin ensisijaisesti kyselylomakkeella, jonka jälkeen luokanopettajat halutessaan saivat osallistua vielä haastatteluun. Haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna haastatteluna.
Tutkimustuloksia
Luokanopettajat olivat kokeilleet ja tehneet monenlaisia yhteistyötapoja toisten opettajien kanssa. Suurimmaksi osaksi luokanopettajat olivat tehneet yhteisopettajuutta ja yhteissuunnittelua muiden kanssa. Luokanopettajat kertoivat hyötyvänsä yhteistyön tekemisestä eniten, kun saivat jakaa muiden kanssa ideoita ja materiaaleja. Keskiarvollisesti suurin henkilökohtainen opetuspystyvyys havaittiin 5-10 vuotta opettaneiden luokanopettajien keskuudessa ja yleisen opetuspystyvyydessä 0-5 vuotta opettaneiden keskuudessa. Henkilökohtainen opetuspystyvyys havaittiin heikoimpana 0-5 vuotta opettaneiden keskuudessa ja heikoin yleinen opetuspystyvyys 5-10 vuotta opettaneiden keskuudessa. Faktorianalyysissä väitteet latautuivat suurimmaksi osaksi samalla lailla kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Pieniä poikkeuksiakin havaittiin. Tilastollisesti merkittävää yhteyttä havaittiin luokanopettajien pystyvyyskäsityksien ja koetun organisointitarpeiden hyödyn välillä.
Lopuksi
Tutkimustulokset eivät ole koko luokanopettajakuntaa koskevia, mutta niiden kehyksissä olisi mukava tutkia tätä ilmiötä laajemmin. Pelkästään kyselyyn vastaaminen ja haastatteluun osallistuminen ei tuo kaikkea esille luokanopettajien pystyvyyskäsityksiin liittyen ja siihen, parantaako kollegiaalinen yhteistyö niitä. Olisi kiva tutkia esimerkiksi interventio- tai pitkittäistutkimuksella yhteistyön vaikutusta opettajien pystyvyyskäsityksiin ja samalla myös oppilaiden oppimistuloksiin. Oppimistuloksia tutkittaessa saataisiin kollegiaalisen yhteistyön tekemiselle varmasti positiivista tukea, jos oppilaiden oppimistulokset parantuisivat opettajien tekemän kollegiaalinen yhteistyön vuoksi.
Lotta Virkkunen
Luokanopettajien tekemä kollegiaalinen yhteistyö toisten opettajien kanssa ja sen yhteys opettajien pystyvyyskäsityksiin