Immersoiva virtuaalitodellisuus on noussut viime aikoina potentiaalisena nähdyksi opetusvälineeksi kasvatustieteellisellä kentällä. Virtuaalitodellisuuden (virtual reality, VR) innovatiivinen opetuskäyttö on mahdollistunut viime vuosien aikana teknologian kehityksen myötä, mutta siihen liittyvä tutkimus on vielä suhteellisen vähäistä teknologian uutuuden takia. Virtuaalitodellisuuden opetuskäyttö liittyy koulumaailmassa tapahtuvaan digiloikkaan: erilaisia tapoja hyödyntää digitalisaatiota tutkitaan ja innovatiivisia teknologisia ratkaisuja otetaan käyttöön ympäri maailmaa. Yhtenä painavana syynä näiden uusien teknologioiden tuomiseen kouluun on muuttuva maailma: Kehittyvät teknologiat ovat yhteydessä nykyiseen ja tulevaan työelämään ja arjessa toimimiseen.
Tutkimuksen tavoite
Tämän kartoittavan tutkielman tarkoituksena oli selvittää VR:n mahdollisuuksia suomalaisessa koulukontekstissa tutkimalla yläasteikäisten oppilaiden käyttäjäkokemuksia virtuaalitodellisuuden opetuskäytöstä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella käyttäjäkokemusta käytettävyyden sekä tunteiden näkökulmasta sekä tutkia millaisia tilastollisesti merkitseviä ryhmien välisiä eroja aineistoon osallistuvien oppilaiden välillä voitiin havaita. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkimuskysymysten avulla saada yksinkertaista, mutta kokonaisvaltaista tietoa virtuaalitodellisuuden potentiaalisuudesta käytettävyyden näkökulmasta.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseen osallistui 68 oppilasta 7. ja 9. luokilta suomalaisista kouluista. Aineiston hankinnassa käytettiin VISIOT-hankkeessa tehtyä verkkokyselylomaketta, johon oppilaat vastasivat virtuaalitodellisuutta hyödyntäneen oppimistilaisuuden jälkeen. Oppilaiden käytössä oli Oculus Rift -laite sekä pääasiassa kaksi eri VR-sovellusta. Aineistoa analysoitiin suurimmaksi osaksi hyödyntäen määrällisiä analyysimenetelmiä. Kyselylomakkeen avointen vastausten analyysissa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimuksen tuloksia
Oppilaiden käyttäjäkokemukset olivat suurimmaksi osaksi erittäin positiivisia. Virtuaalitodellisuuden käyttö koettiin helpoksi ja mukavaksi käyttää. Oppilaat kokivat VR:n laitteiston käytön ja sovelluksen nautinnolliseksi. Vastaavasti vain harva oppilas koki tylsyyden tunteita käytön aikana. Suljettujen ja avointen vastausten perusteella näyttää siltä, että tunteiden näkökulmasta virtuaalitodellisuuden opetuskäyttö herätti enimmäkseen positiivisia tunteita. Harva oppilas koki virtuaalipahoinvoinnin oireita.
Helppokäyttöisyyden kokemisessa oli havaittavissa tilastollisesti merkitsevä eroavaisuus sukupuolen, luokka-asteen sekä koetun itsevarmuuden suhteen. Tytöt kokivat virtuaalitodellisuuden käytön hieman vaikeammaksi kuin pojat, kuten myös 7.-luokkalaiset verrattuna 9.-luokkalaisiin. Lisäksi Google Earth VR -sovellusta käyttäneet 7.-luokkalaiset luottivat sovelluksen näkymän olevan ajantasaisempi kuin 9.-luokkalaiset. Ne oppilaat, jotka kokivat vielä harjoittelevansa VR:n käyttöä, kokivat laitteen käytön vaikeammaksi sekä laitteen käytön ja sovelluksen nautinnollisuuden alhaisemmaksi kuin ne oppilaat, jotka olivat itsevarmempia käytön suhteen.
Johtopäätöksiä
Käytettävyyden sekä tunteiden näkökulmasta VR:n opetuskäyttö näyttäytyy potentiaalisena. Aiempien tutkimusten perusteella positiivisilla tunteilla on huomattu olevan positiivinen yhteys oppimiseen ja oppimismenestykseen. Lisäksi riippumattomuustestien, kuten myös muun kirjallisuuden perusteella, näyttää siltä, että koetulla minäpystyvyydellä on merkitystä oppimiskokemuksissa. Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tulosten perusteella VR:n opetuskäyttö näyttää potentiaaliselta, ja oppilaat näyttävät motivoituvan sen käytöstä opetuksen tukena. Seuraavaksi olisi mielenkiintoista ja tärkeää tutkia virtuaalitodellisuuden vaikutuksia oppimiseen.
Juulia Salakka
Pro gradu: Yläkouluikäisten oppilaiden kokemuksia virtuaalitodellisuuden opetuskäytöstä