Ruotsin kieli pakollisena oppiaineena herättää usein vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan niin opettajien, vanhempien, poliittisten päättäjien kuin oppilaidenkin keskuudessa. Voimakkaimmat kannanotot ovat usein olleet kielteisesti värittyneitä, jolloin keskusteluissa nostetaan esiin ”pakkoruotsi” -käsite ja vaaditaan oppiaineen muuttamista vapaaehtoiseksi.
Ruotsin kieli oppiaineena on kohdannut monia muutoksia 2000-luvulla. Laajat kansalliset selvitykset, jotka osoittivat oppimismotivaation ja osaamisen laskua ruotsin kielen B-oppimäärässä yläasteikäisten keskuudessa vaikuttivat osaltaan siihen, että ruotsin opintojen alkamisajankohtaa varhennettiin 6. luokalle, ja opetussuunnitelmassa ryhdyttiin korostamaan entistä enemmän erilaisia toiminnallisia työtapoja motivaation nostattamiseksi.
Tulevana luokan- ja ruotsinopettajana minua kiinnostaakin, mitä mieltä oppilaat ovat tällä hetkellä ruotsin kielen opinnoista.
Tutkimustehtävä ja tutkimuksen toteutus
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia laadullisesti alakouluikäisten kielenoppimiskäsityksiä ja valintamotivaatiota ruotsin kieltä kohtaan. Tutkimustehtävä on ajankohtainen ja tarpeellinen, koska lapset aloittavat ruotsin opinnot yhä varhaisemmassa vaiheessa suomalaisessa peruskoulussa opetussuunnitelmauudistusten (2016; 2020) myötä. Alakouluikäisten käsityksiä ruotsin kielestä on kuitenkin tutkittu vain vähän Suomessa, koska tutkimukset ovat painottuneet yläasteikäisiin ja sitä vanhempiin oppijoihin. Laajat selvitykset ovat myös olleet usein määrällisesti toteutettuja, jolloin oppijoiden oma ääni on jäänyt taka-alalle. Kielten opettajan on myös hyvä olla tietoinen oppilaiden käsityksistä opittavaa kieltä kohtaan, koska käsitysten on osoitettu vaikuttavan siihen, miten yksilö suhtautuu kieleen, ja millaisia oppimisstrategioita hän käyttää. Lasten käsitysten perusteella annetaan kehitysehdotuksia ruotsin opetukselle.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena kieliä ja matematiikkaa yhdistävällä tiedeleirillä, johon osallistui 26 alakouluikäistä lasta. Tutkittavia yhdisti se, että kenelläkään heistä ei ollut vielä alkanut ruotsin opinnot koulussa. Aineistoa kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla ja piirrostehtävällä. Aineisto analysoituun fenomenografisella analyysillä.
Tutkimuksen keskeiset tulokset
Lasten kielenoppimiskäsitykset jakaantuivat oppimiseen instituutioissa ja oppimiseen instituutioiden ulkopuolella. Näistä hallitsevin käsitys oli, että ruotsia opitaan koulussa oppikirjoja lukemalla ja tehtäviä tekemällä. Enemmistö halusi oppia ruotsia tulevaisuudessa, minkä perusteella heidän valintamotivaationsa oli myönteinen. Yleisin syyryhmä myönteisen valintamotivaation taustalla oli kommunikaatio ja kosketus kulttuuriin -orientaatio. Lapset olivat kiinnostuneita ruotsalaisesta kulttuurista ja halusivat oppia puhumaan ruotsia, jotta voisivat kommunikoida ruotsinkielisten kanssa. Käsitykset oppimiskyvystä ruotsin kielessä olivat pääosin myönteisiä, ja suhtautuminen ruotsin kieleen ja ruotsalaisiin oli neutraalia.
Ruotsin opetuksen tulevaisuus
Vaikutti pääosin siltä, että lapset olivat motivoituneita oppimaan ruotsia tulevaisuudessa. Totta kai tuloksia on tulkittava kriittisten silmälasien läpi, koska tutkittavien voitiin olettaa olevan yleisesti kiinnostuneita kielistä. Tästä syystä aihetta olisikin tärkeää tutkia laajemmalla ja edustavammalla otoksella.
Lapsia näytti motivoivan ruotsin oppimisessa asiat, jotka ovat heille tällä hetkellä ajankohtaisia, kuten kielen oppiminen, jotta voisi puhua ruotsalaisten sukulaisten kanssa tai kielen käyttö matkustaessa Ruotsiin. Sen sijaan yläasteikäisten ja ammattikouluopiskelijoiden parissa on usein painottunut enemminkin ruotsin oppiminen työelämää varten.
Huomionarvoista on se, että lasten kielenoppimiskäsityksissä painottui kirjallinen maailmankuva: ruotsia opittaisiin kirjoista lukemalla ja tehtäviä tekemällä. Tämä on ristiriidassa kielten opetuksen toiminnallisuuden kanssa, mitä opetussuunnitelma paljon painottaa. Tulevaisuudessa olisikin yhä tärkeämpää muistaa ottaa kielten oppitunneille toiminnallisia työtapoja, kuten leikkimielisiä kilpailuja ja draamaa, oppikirjan vastapainoksi. Opetuksen suunnittelun lähtökohdaksi voi ottaa tämän blogitekstin otsikon kysymyksen, jonka eräs lapsista ilmaisi haastattelussa. Tavoitteena on tällöin opettajan näkökulmasta pohtia, mistä oppilaat muuten oppisi ruotsia kuin kirjasta. Koska ruotsin kieli on toinen kotimainen kieli Suomessa, ruotsin oppimista on helppo laajentaa koulun ulkopuolelle osoittamalla lapsille heidän luonnollisessa ympäristössään vallitseva kaksikielisyys. Yhtäkkiä kieltä voi oppia kirjan lisäksi vaikkapa kuuntelemalla metron asemakuulutuksia tai lukemalla katukylttejä.
Suvi Salonen
Pro gradu: Alakoululaisten käsityksiä ruotsin kielen oppimisesta