Suurin osa suomalaisnuorista on hyviä lukijoita. Kansainväliset lukutaitoa mittaavat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että heikkojen lukijoiden määrä on kasvussa, ja asenteet lukemista kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Lukutaito kehittyy vain lukemalla, joten on tärkeää kannustaa lapsia ja nuoria lukuharrastuksen pariin. Tutkimusten mukaan lasten ja nuorten elämän tärkeät aikuiset, kuten opettajat, voivat omalla esimerkillään vaikuttaa positiivisempien lukuasenteiden syntymiseen ja lukuharrastuksen kehittymiseen. Lukemisen rakkautta mallintavat opettajat voivat innostaa oppilaitaan tarttumaan kirjaan, jolloin kirjallisuuden lukeminen edes ulkoisen motivaation johdosta voi myöhemmin herättää lukijassa sisäisen motivaation lukemista kohtaan.
Tutkimuksen tarkoitus
Tässä tutkimuksessa kartoitin Lukuklaani-hankkeen aineistoa hyödyntäen alakoulun ja yläkoulun opettajien lukuharrastuneisuutta. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on tukea ja innostaa lapsia ja nuoria lukuharrastuksen pariin sekä kartoittaa toimivia ja vielä hyödyntämättömiä kirjallisuuskasvatuksen menetelmiä. Kyselylomakkeella toteutetussa tutkimuksessa oli kuitenkin myös kysymyksiä opettajan omaan lukuharrastukseen liittyen, ja näiden kysymysten avulla kerättyä aineistoa analysoin tässä tutkimuksessa määrällisin menetelmin.
Tutkimustulokset
Tutkimuksessa selvisi, että lähes kaikki opettajat lukevat vuoden aikana vähintään yhden kirjan. Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat olivat alakoulun opettajiin ja yläkoulun muihin aineenopettajiin verrattuna ahkerampia lukijoita. Heistä suurin osa kertoi lukeneensa vuoden aikana 11–25 kirjaa tai enemmän. Yläkoulun muiden aineenopettajien joukossa oli puolestaan enemmän niukasti lukevia kuin muissa opettajaryhmissä. Heistä suurin osa oli lukenut vuodessa 1–5 kirjaa. Lisäksi yläkoulun aineenopettajien ja alakoulun opettajien joukossa oli pieni määrä niitä, jotka eivät olleet lukeneet vuoden aikana yhtään kirjaa.
Opettajat olivat lukeneet ylivoimaisesti eniten romaaneja. Novellikokoelmat, näytelmät, runoteokset ja sarjakuvakirjat olivat hyvin pienessä vähemmistössä, kun opettajilta kysyttiin heidän viimeksi lukemaansa kirjaa. Yläkoulun muut aineenopettajat lukivat enemmän tietokirjallisuutta kuin muut tutkitut opettajat. Opettajat olivat kertoneet, minkä teoksen he olivat viimeksi lukeneet. Eniten mainintoja saaneet teokset olivat pääasiassa hiljattain julkaistuja tai muuten mediassa esillä olleita.
Myös opettajien osallistumista lukupiiriin kysyttiin. Suurin osa opettajista ei kertonut osallistuvansa lukupiiriin. Kuitenkin osa lukupiiriin osallistuneista kuului samaan aikaan jopa useampaan kuin yhteen lukupiiriin. Lukupiirien suosituimmaksi muodoksi osoittautui ystäväpiirin lukupiiri.
Kun opettajien lukuharrastuneisuuden eri osa-alueiden väliltä etsittiin yhtäläisyyksiä tai eroavaisuuksia, huomattiin, että eniten lukevien joukossa oli myös eniten lukupiiriin kuuluvia. Lukupiiriin osallistuvia oli kuitenkin myös vähän lukevien joukossa. Vuodessa luettujen kirjojen määrän ja viimeksi luetun kirjan välillä ei ollut yhdistäviä tekijöitä: niin vähän kuin paljonkin lukevat olivat voineet lukea romaanin tai sarjakuvakirjan.
Johtopäätökset
Suomalaisopettajien voidaan todeta lukevan melko paljon, ja kaikki opettajaryhmät lukevat keskimäärin enemmän, kun verrataan väestöön laajemmin. On kuitenkin mahdotonta tietää, minkälaisina lukijoina opettajat oppilaille näyttäytyvät. Tutkimuksissa on havaittu, että opettajat onnistuvat kommunikoimaan lukemisen tärkeyden, mutta eivät vältämättä sitä, että lukeminen on myös hauska ajanviettotapa. Vaikka opettaja lukisi paljon ja monipuolisesti, on hänen hyvä miettiä, tietävätkö oppilaat sitä puolta hänestä. Samoin vähän lukevien kannattaa pohtia, onnistuisivatko he mallintamisen tai jonkun muun keinon avuin kannustamaan oppilaita lukuharrastuksen pariin, vaikka lukuharrastus ei heille itselleen olisikaan mieluinen.
Niina Kruus
Pro gradu: Opettajat lukijoina – Alakoulun ja yläkoulun opettajien lukuharrastuneisuus Lukuklaani-hankkeen aineiston valossa