Äidinkieli ja kirjallisuus on yksi eniten oppitunteja saavista oppiaineista peruskoulun aikana. Se on oppiaine, joka sisältää monia eri osa-alueita, kuten lukeminen, kirjoittaminen, kielitieto ja vuorovaikutustaidot. Suomen kieli on oppilaalle paitsi oppimisen kohde, myös opiskelun väline. Tämän vuoksi äidinkieltä ja kirjallisuutta voi kutsua välineaineeksi. Suomessa suurin osa peruskoulun oppilaista opiskelee suomeksi ja käyvät äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärää. Suomessa asuu kuitenkin paljon myös oppilaita, joiden äidinkieli ei ole suomi. He opiskelevat äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen oman äidinkielen oppimäärässään tai suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärässä. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen tiedot ja taidot näkyvät Perusopetuksen opetussuunnitelmassa myös laaja-alaisina taitoina, jotka läpäisevät koko opetussuunnitelman ja kaikki oppiaineet. Tällainen taito on esimerkiksi monilukutaito.
Tutkimuksen tarkoitus
Tässä laadullisessa tutkimuksessa haastattelin seitsemää luokanopettajaa siitä, millaisena he käsittävät äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen ja miten he toteuttavat sen opetusta käytännössä. Haastattelin luokanopettajia etukäteen mietittyjen teemojen ympärillä. Halusin selvittää, mitä luokanopettajat ajattelevat yhdestä peruskoulun tärkeimmästä oppiaineesta. Analysoin haastatteluaineistoa laadullisin menetelmin.
Tutkimustulokset
Haastateltavat luokanopettajat opettivat kaikki suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärää ja osa suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärää. Haastateltavat käsittivät äidinkielen ja kirjallisuuden monipuolisena ja laajana oppiaineena. Tämän vuoksi oppiaineesta on välillä hankala muodostaa kokonaisuutta opetuksessa. He pohtivat eri osa-alueiden opetukseen käytettyä aikaa ja käytettävissä olevia resursseja. Haastateltavat pitivät äidinkieltä ja kirjallisuutta tärkeänä oppiaineena. Tärkeinä taitoina he korostivat lukemista, kirjoittamista, luetun ymmärtämistä, monilukutaitoa ja vuorovaikutustaitoja. Heillä kaikilla oli muistoja tästä oppiaineesta omilta kouluajoiltaan ja osa pohti omaa opettajuuttaan näihin peilaten.
Haastateltavat pitivät äidinkieltä ja kirjallisuutta myös tärkeänä välineaineena koko oppilaan koulu-uran näkökulmasta. He pohtivat tämän oppiaineen taitoja laajasti sen kannalta, miten niiden hallinta vaikuttaa muiden oppiaineiden osaamiseen ja ymmärtämiseen. Haastateltavat tunnistivat näiden taitojen merkityksen myös oppilaan jatkokoulutuksen ja työelämän kannalta.
Haastateltavat kertoivat käyttävänsä oppikirjasarjojen lisäksi muuta materiaalia äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessaan. Suosittuja olivat kollegoilta sekä internetistä saadut vinkit. Moni korosti sitä, ettei äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa ole tarpeen käyttää vain yhtä opetusmenetelmää, vaan erilaisia menetelmiä voi käyttää vaihdellen. Toimivana menetelmänä erityisesti kieliopin ja kirjoittamisen opetukseen mainittiin toiminnalliset opetusmenetelmät. Osalla haastateltavista oli kokemusta sekä suomea vasta harjoittelevien että äidinkielessä ja kirjallisuudessa muuten tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksesta. Isoimpana haasteena näihin liittyen mainittiin oppilaiden tasoerot. Moni kaipasi lisäresursseja näiden haasteiden ratkaisemiseen.
Johtopäätökset
Luokanopettaja on työssään monen eri oppiaineen asiantuntija. Luokanopettajan työhön liittyy sekä pedagoginen että didaktinen ulottuvuus. Oppiaineiden sisältötiedon voidaan ajatella liittyvän didaktiikkaan. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että haastatellut luokanopettajat painottivat äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa pedagogista ja didaktista näkökulmaa, eivätkä keskittyneet oppiaineen sisältötietoon. Luokanopettajan omalla suhtautumisella oppiaineisiin on vaikutusta myös oppilaiden asenteisiin. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaine on joissain tutkimuksissa koettu oppilaiden mielestä epämieluisaksi tai tylsäksi. Luokanopettajan tehtävä on motivoida oppilaita opiskelemaan tätä tärkeää oppiainetta. Oppiaineen mieluisuutta ja merkityksellisyyttä voi lisätä esimerkiksi eri opetusmenetelmiä vaihtelemalla ja oppiaineen sisältöjä oppilaan kokemusmaailmaan liittämällä. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetukseen tarvittaisiin lisää resursseja ainakin sujuvan luku- ja kirjoitustaidon kanssa kamppaileville oppilaille sekä suomea toisena kielenä puhuville oppilaille.
Ria Palovaara
Pro gradu: Luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineesta