Aihe ja menetelmät
Koulutusperäisen maahanmuuton edistäminen on lähivuosina saanut lisää jalansijaa julkisessa keskustelussa. Vaikka maahanmuutto on ollut pitkään suosittu aihe diskurssitutkimuksessa, koulutusperäistä maahanmuuttoa ei ole juurikaan aiemmin tutkittu ainakaan diskurssianalyysin näkökulmasta. Tutkimukseni tarkastelee sitä, miten koulutusperäinen maahanmuutto rakentuu diskursiivisesti siihen kantaa ottavissa kirjoituksissa ja millaisia subjektipositioita ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille niissä tarjoutuu.
Tutkimusaineisto koostui 43:sta koulutusperäistä maahanmuuttoa ja ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita käsittelevistä kantaa ottavista kirjoituksista. Kirjoitusten julkaisuajankohta sijoittui aikavälille 2012–2020. Aineistoon valituissa kirjoituksissa argumentoitiin tai pohdittiin koulutusperäisen maahanmuuton ja ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden merkitystä Suomelle. Aineistosta tehtyjä havaintoja tarkasteltiin suhteessa uusliberalismin eetokseen sekä uusliberalistisen koulutuspolitiikan tuottaman tavoiteltavan ihannesubjektiuden kautta. Aineiston analyysin metodologisena työkaluna sovellettiin diskurssianalyysiä.
Tulokset ja niiden pohdintaa
Aineistosta nousi esiin kolme diskurssia: ”Hyvinvointia ja kilpailukykyä – ulkomaalaiset korkeakouluopiskelijat Suomen tulevaisuuden avaintekijöinä”, ”Suomeen tulevat korkeakouluopiskelijat uhkana” sekä ”Koulutusperäinen maahanmuutto yksilön projektina”. Diskursseissa oli uhkaan liittyvää diskurssia lukuunottamatta uusliberalistisia vivahteita, etenkin diskurssissa ”Koulutusperäinen maahanmuutto yksilön projektina” koulutusta merkityksellistettiin uusliberalistisen ajattelutavan mukaisesti palveluna, jonka asiakas opiskelija on. Myös uusliberalistinen käsitys koulutuksen välinearvosta korostui. Uusliberalismi ei tässä tutkielmassa kuitenkaan ollut täydellinen ja kaikkea selittävä teoreettinen viitekehys, sillä se ei esimerkiksi istunut kovin hyvin uhkiin liittyvää diskurssia tarkastellessa. Uusliberalismi toimi kuitenkin hyvin tarkastellessa niitä diskursseja, joissa koulutusperäiseen maahanmuuttoon suhtauduttiin positiivisesti. Maahanmuuton kontekstissa esimerkiksi postkolonialistisen ja poststrukturalistisen teoriasuuntauksen avulla olisi voinut saada hyvin erilaisia näkökulmia irti.
Ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille tarjoutui kirjoituksissa neljä eri subjektipositiota, joita olivat kansainvälisen, halutun osaajan subjektipositio, taloustalkoisiin osallistujan subjektipositio, järjestelmän hyväksikäyttäjän subjektipositio sekä omaa koulutuspääomaansa aktiivisesti rakentavan yksilön subjektipositio. Näistä muut positiot järjestelmän hyväksikäyttäjän positiota lukuunottamatta tuntuivat heijastavan hyvin uusliberalistista ihanneyksilön käsitystä. Myös tämä havainto peräänkuuluttaa sitä, että uusliberalismi ei ole tässä tutkimuksessa toiminut täydellisenä viitekehyksenä, ja myös muita valintoja olisi voinut tehdä. Tutkimus ei anna vastausta sille, hyväksyvätkö Suomeen tulevat opiskelijat näitä heille tarjottuja positioita vai vastustavatko he niitä. Tämä olisi kiinnostava lisätutkimuksen aihe, johon voisi tarttua esimerkiksi haastattelemalla Suomessa asuvia ulkomaalaisia opiskelijoita.
Tutkimuksen merkitys
Tutkimukseni on ollut mielestäni hyödyllinen kartoitus niistä odotuksista, mitä suomalainen yhteiskunta asettaa Suomeen tuleville ulkomaalaisille opiskelijoille. Tutkimukseni maailmaa parantava vaikutus on toivottavasti se, että koulutusperäiseen maahanmuuttoon liittyvä keskustelu saa sen myötä lisää kriittisiä seuraajia. Toivon tutkimukseni myötä useampien kiinnostuvan ulkomaalaisten opiskelijoiden tutkimuksesta, sillä heistä on tällä hetkellä harmillisen vähän tutkimusta.
Kristiina Hollström
”Suomella ei ole varaa menettää näitä osaajia” Diskurssianalyysi koulutusperäiseen maahanmuuttoon kantaa ottavista kirjoituksista