Opettajien omia ajatuksia ja kokemuksia suunnittelusta on tutkittu melko vähän ja aiemmat tutkimukset ovat tyypillisesti keskittyneet ainoastaan tuntisuunnitteluun. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on täyttää kyseistä tutkimusaukkoa selvittämällä, minkä osa-alueiden opettajat näkevät kuuluvan suunnittelutyöhönsä. Samalla selvitetään, mitä näkemyksiä opettajilla on suunnittelusta, mitkä asiat vaikuttavat suunnitteluun, miten opettajat käytännössä suunnittelevat ja onko eri opettajaryhmien välillä eroa.
Tutkimuksen konteksti
Tutkimukseen osallistui 12 kieltenopettajaa Suomesta ja Tšekistä. Tutkimusaineistona toimi kyseisten opettajien haastatteluista aukikirjoitetut tekstit. Haastattelutekstit ryhmiteltiin opetusmaan, kokemusvuosien sekä opetettavien luokka-asteiden mukaan. Lisäksi vastauksista poimittiin mainintoja ja eroja eri kielten opetuksen suunnittelusta. Kaikki opettajat opettivat luokilla 1-9, mutta osa toimi pelkästään ala- ja osa yläasteella. Opettajilla oli kokemusta noin kahdesta vuodesta yli kahteenkymmeneen vuoteen ja he opettivat yhteensä viittä eri kieltä.
Tutkimustulokset
Kieltenopettajien suunnitteluun kuului lyhyen ja pitkän aikavälin opetuksen suunnittelua, kuten yksittäisen aktiviteetin tai tunnin suunnittelua sekä jaksosuunnittelua. Materiaalien tuottaminen ja hankkiminen oli keskeinen osa opetuksen suunnittelua. Lisäksi haastatellut opettajat kuvasivat yhteistyötapojaan, omaa aikatauluttamistaan sekä opetussuunnitelmien parissa työskentelyä osana suunnittelutyötään. Suunnitteluun käytetty aika vaihteli muutamasta tunnista viikossa muutamaan tuntiin päivässä. Haastatelluilla ei ollut tapana tehdä tarkkoja kirjallisia suunnitelmia. Tyypillisin suunnittelutapa oli lyhyiden muistiinpanojen tekeminen.
Eri opettajaryhmien väliltä löytyi joitakin eroja, mutta pääosin suunnittelussa painotetut asiat tai tyypilliset suunnittelutavat olivat joko kaikille opettajille yhteisiä tai henkilökohtaisista tekijöistä riippuvia. Osa kieltenopettajista Suomessa mainitsi tuottavansa teknologiavälitteisesti käytettävää oppimateriaalia, kun taas Tšekissä toimivat opettajat eivät maininneet teknologian käyttöä työssään. Englannin valmiisiin oppimateriaaleihin oltiin melko tyytyväisiä, kun taas muita kieliä opettavat opettajat käyttivät usein enemmän aikaa materiaalien valmistukseen. Kaikki haastateltavat kertoivat suunnittelunsa muuttuneen jollakin tavalla kokemusvuosien myötä, yleisimmin kokemusvuodet tekivät suunnittelusta suurpiirteisempää.
Tutkimuksen hyödyt
Haastatellut opettajat suhtautuivat myönteisesti yhteistyön tekemiseen, mutta kokivat, että heillä ei ollut riittävästi joko aikaa tai muita resursseja yhteissuunnitteluun. Tämän tiedon pohjalta voisi pohtia, millä tavoin opettajia voisi kannustaa yhteissuunnitteluun niin, ettei se lisäisi jo valmiiksi suurta työmäärää. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla yhteiset materiaalipankit koulun tai aineryhmän sisällä. Tällöin opettajat voisivat jakaa valmistamaansa materiaalia helpommin ja valita itselleen sopivat materiaalit kollegoidensa tuottamista tai keräämistä materiaaleista.
Tutkimus herätti myös jatkotutkimusajatuksia. Koska opettajien ajatuksia on kansainvälisesti vertailtu vähän ja tämän tutkimuksen otanta oli pieni, voisi vastaavaa tutkimusta tehdä jatkossa suuremmalla otannalla. Tällöin esiin voisi tulla selkeämpiä eroja. Tässä tutkimuksessa kaikki opettajat kokivat olevansa hyvin vapaita toteuttamaan opetustaan haluamallaan tavalla, vaikka opettajien autonomiassa on maiden välisiä eroja. Yksi mielenkiintoinen jatkotutkimusaihe voisikin olla opettajien kokema vapaus suhteessa koulujärjestelmän kontrolliin.
Justiina Kurki
Planning in Language Education – Basic School Teachers’ Perceptions in Finland and the Czech Republic