Jalkapallovalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä opetustavat

Urheilussa on nähtävissä muutospainetta, joka kohdistuu valmentajiin ja valmennustapoihin. Keskustelu valmennuksessa käytettävistä metodeista ja toimintatavoista on aktiivista. Valmennusfilosofisesta näkökulmasta valmentajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä pelaajalähtöisyyteen. Tätä voitaisiin myös kuvailla niin, että autoritäärinen johtaminen on jäämässä sivuun demokraattisemman johtamisen nostaessa päätään. Valmennuksessa käytettäviä metodeita ja opetustapoja tulisi päivittää vastaamaan nykyaikaisia oppimiskäsityksiä, joissa pelaajalla on aktiivisen toimijan rooli. Perinteisen tiedon kaatamisen sijaan tieto rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Joukkueurheilussa tiedon rakentumisen yhteisönä on ryhmä ja sen kaikki jäsenet. Tarve kehittää valmentajien osaamista on tämän myötä kasvanut. Valmennustapojen hallinnan lisäksi valmentajalta edellytetään kykyä hyödyntää tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ja analysoitiin miten jalkapallovalmentajat hyödyntävät ja käyttävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä opetustapoja. Tunne- vuorovaikutustaidoilla ja opetustavoilla oli molemmilla omat teoreettiset viitekehykset, jotka esiteltiin tutkimuksen aluksi. Yksi tärkeä tavoite tutkimukselle oli myös löytää yhteyksiä tunne- ja vuorovaikutustaitojen välillä.

Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla. Haastatteluita oli yhteensä kuusi (n =  6). Haastateltavilla valmentajilla oli laaja ja pitkä kokemus valmennustyöstä. Aineiston analyysi tehtiin teorialähtöisenä sisällönanalyysina, koska aineistoa haluttiin tarkastella suhteessa teoriaan.

Tutkimuksen tulosten perusteella vahvistui käsitys siitä, että valmennuksessa ollaan siirtymässä opetustapaan, jossa pelaajan aktiivinen rooli oppijana ja tiedon rakentajana huomioidaan. Aineistosta voidaan päätellä, että valmentajat käyttävät autonomiaa tukevaa opetustapaa ja pyrkivät ottamaan pelaajien tarpeita huomioon. Valmentajat kuitenkin kokevat, että on tilanteita, joissa autonomia tukevan tavan sijaan on perusteltua käyttää kontrolloivaa tapaa. Parhaana lähestymistapana voidaankin pitää autonomiaa tukevan ja kontrolloivan tavan yhdistelmää.

Edellä mainittujen tulosten lisäksi tutkimuksen perusteella valmentajat hyödyntävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja valmennustyössä monipuolisesti. Aineistosta pystytään päättelemään, että valmentajat arvostavat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja kokevat ne merkittäväksi valmentajuuden osa-alueeksi. Aineiston perusteella valmentajat korostavat erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen niitä osa-alueita, jotka liittyvät muiden kanssa tapahtuvaan toimintaan. Tästä voidaan päätellä, että valmentajien minätietoisuuden ja itsensä johtamisen kehittämiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja opetustapojen väliltä löytyi odotetusti yhteyksiä. Autonomiaa tukeva valmennustapa edellyttää valmentajalta hyviä sosiaalisia taitoja, kuten kykyä kuunnella. Toisaalta hyvin itsensä tunteva ja itseään johtava valmentaja kykenee liikkumaan eri opetustapojen välillä tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Joonas Rantanen

Jalkapallovalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä opetustavat.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *