Kuukausi: tammikuu 2021

Matemaattinen osaaminen on tärkeä taito ja sen on todettu olevan yhteydessä myös lukemisen ja kirjoittamisen taitojen kehittymiseen. Varhaisempi matemaattinen osaaminen ennustaa myös myöhempää matemaattista osaamista. Lapsen matemaattista osaamista on tärkeä tukea jo varhaiskasvatusiässä, jotta taidot pääsevät kehittymään ja lapsi saa osaamiselleen hyvän pohjan ennen koulun aloitusta. Lasten matemaattisen osaamisen arviointi on tärkeää, jotta varhaiskasvattajat ja opettajat tietävät lasten matemaattiset taitotasot ja kehitysvaiheet. Matemaattisen osaamisen arvioimisessa tulee käyttää luotettavia ja hyviksi todettuja mittareita, joiden avulla voidaan saada luotettavia tuloksia ja tarkastella ilmiöitä huolellisesti.

Tutkimustehtävä

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin opettajille ja kasvattajille laaditun arviointilomakkeen luotettavuutta. Arviointilomakkeen avulla opettajat ja kasvattajat arvioivat 3–5-vuotiaiden lasten matemaattisia taitoja täysin omaan arvioon nojautuen ja tavoitteena oli tutkia, ovatko opettajien ja kasvattajien arviot yhdensuuntaisia lasten aikaisemmin mitatun matemaattisen osaamisen kanssa. Tutkielmassa tarkasteltiin arvioiden yhdensuuntaisuutta lasten mitatun osaamisen kanssa myös eri osaskaaloissa: suhdetaidoissa ja lukujonotaidoissa. Lisäksi tarkasteltiin, vaikuttaako lapsen sukupuoli ja ikä opettajien ja kasvattajien arvioihin lasten matemaattisesta osaamisesta.

Aiheen tutkiminen oli tärkeää, koska aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole tutkittu kovin kattavasti opettajien ja kasvattajien arvioita alle kouluikäisten lasten matemaattisesta osaamisesta. Myöskään arvioiden samansuuntaisuutta lasten mitatun matemaattisen osaamisen kanssa ei ole tutkittu niin paljoa. On tärkeää, että opettajat ja kasvattajat osaavat arvioida lasten matemaattista osaamista samansuuntaisesti lasten mitatun osaamisen kanssa. Kun opettajilla on oikea käsitys lasten osaamisen tasosta, he pystyvät käyttämään tarvittavia keinoja lasten taitojen kehittämiseen ja suunnitella opetusta, joka tukee oppimista mahdollisimman hyvin.

Keskeiset tulokset  

Opettajien ja kasvattajien arviointilomake todettiin luotettavaksi mittariksi 3–5-vuotiaiden lasten matemaattisen osaamisen mittaamiseen. Opettajat ja kasvattajat osasivat arvioida 3–5-vuotiaiden lasten matemaattista osaamista hyvin ja samansuuntaisesti lasten mitatun matemaattisen osaamisen kanssa. Lapsen sukupuolella ei havaittu vaikutusta opettajien ja kasvattajien arvioihin. Iän suhteen eroja huomattiin: opettajat arvioivat herkemmin 4- ja 5-vuotiaille parempaa matemaattista osaamista kuin 3-vuotiaille.

Arviointilomaketta voidaan käyttää myös jatkossa 3–5-vuotiaiden lasten matemaattisen osaamisen arvioimiseen. Osaamisen arvioiminen on tärkeää, koska sen avulla opettajat ja kasvattajat pääsevät itsenäisesti pohtimaan lasten matemaattista osaamista ja näin ollen he kehittävät arvioimisen taitojaan. Opettajien ja kasvattajien tulee jatkuvasti havainnoida lasten toimintaa ja osaamista arkipäiväisen toiminnan ohessa, jotta heidän arvioimiskykynsä paranee. Kun opettajat ja kasvattajat osaavat arvioida lasten matemaattisia taitoja hyvin, he osaavat myös paremmin tukea lasten osaamista ja kehitystä matematiikassa. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista toistaa tutkielma uudestaan ja katsoa, saadaanko vastaavanlaisia tuloksia tämän tutkielman tuloksien kanssa. Lisäksi opettajien ja kasvattajien koulutustaustan ja työskentelyajan pituuden vaikutukset arvioinnin tarkkuuteen olisi mielenkiintoista selvittää jatkotutkimuksessa.

Susanna Repo

Pro gradu -tutkielma: Opettajien ja kasvattajien arviointilomakkeen luotettavuus ja arvioiden samansuuntaisuus 3–5-vuotiaiden lasten aikaisemmin mitatun matemaattisen osaamisen kanssa

Bakgrund:

Barns språkliga färdigheter har stor betydelse för hur sociala, kognitiva och socio-emotionella färdigheter utvecklas. Under de senare åren har det framkommit att barn är mest mottagliga för inlärning under de första sex åren, då hjärnan är mest formbar och tar intryck från olika håll. Miljöns påverkan är då oerhört viktig. Medvetna och inspirerande pedagoger runt barnen har därför stor möjlighet att ge extra stimulans och i denna avhandling är fokus på den språkliga stimulansen. I studien ville forskaren ta reda vad den språkliga stimulansen består av. Avsikten var att ta reda på vilket sätt och med vilka metoder som språklig stimulans sker, men också hur den språkliga miljön ser ut i de olika verksamheterna.

I Finland har det i den senaste utbildningsutvärderingen kommit fram att det språkliga stödet inte alltid räcker till i småbarnspedagogiken. Styrdokumenten beskriver de olika temahelheterna som bör finnas i kvalitativ dagvård. Därför var det också av intresse att se om den undersökta kommunen har uppföljt de krav som styrdokumenten ställer i fråga om de språkliga delarna. I kommunen har det skrivits en egen handlingsplan för språkstödjande verksamhet och därför intressant att följa upp om den haft någon konkret nytta i verksamheten.

Studiens resultat:

Studien genomfördes med hjälp av enkäter och det var en stor del av personal i småbarnspedagogik och förskola som besvarade enkäten. Då det gäller det mera synliga arbetet med material och metoder, visade det sig att personalen i mycket stor utsträckning använder sig av sång, ramsor och böcker i verksamheten. I synnerhet arbetet med bilderböcker och övrig litteratur visade sig ha en betydande roll i arbetet. Pedagogerna beskrev att de diskuterar om böckernas innehåll, om bilderna, låter barnen berätta, gör egna sagor och använder litteratur på varierande sätt. Hälften av personalen använder pek-plattan i språkstärkande syfte. Resultaten i studien visar att det kunde satsas mer på text och bokstäver i miljön, för att barnen skulle få intresse och se dess betydelse.

Personalen är mycket medveten om sin roll som språklig modell och använder sig i arbetet av korrekt och mångsidigt språk, utvidgar med nya ord och förhåller sig positiv i kontakten till barnen. Dokumentation av barnens språkliga färdigheter är ett område som borde effektiveras, enligt studiens resultat. Det betyder att personalen borde dokumentera mera och använda sig av det i det fortsatta arbetet i barngruppen. Var befinner sig det här barnet språkligt och hur skall vi nå upp till följande mål?

Över hälften av personalen tycker att den handlingsplan som uppgjorts i kommunen varit dem till nytta i arbetet. De har blivit mera medvetna om sitt eget förhållningssätt och fått ideèr att förverkliga i vardagen tillsammans med barnen.

Studien bidrar med förståelse för vad det språkliga arbetet består av i småbarnspedagogik och förskola. Den lyfter fram de områden som behöver utvecklas och visar på betydelsen av att det görs satsningar, i detta fall en egen handlingsplan, för att stärka kvaliteten i verksamheterna.

 

Namn: Ingela Mollgren-Gustavsson

Rubrik: Språkstimulans i småbarnspedagogik och förskola

November 2020

Urheilussa on nähtävissä muutospainetta, joka kohdistuu valmentajiin ja valmennustapoihin. Keskustelu valmennuksessa käytettävistä metodeista ja toimintatavoista on aktiivista. Valmennusfilosofisesta näkökulmasta valmentajalähtöisyydestä ollaan siirtymässä pelaajalähtöisyyteen. Tätä voitaisiin myös kuvailla niin, että autoritäärinen johtaminen on jäämässä sivuun demokraattisemman johtamisen nostaessa päätään. Valmennuksessa käytettäviä metodeita ja opetustapoja tulisi päivittää vastaamaan nykyaikaisia oppimiskäsityksiä, joissa pelaajalla on aktiivisen toimijan rooli. Perinteisen tiedon kaatamisen sijaan tieto rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Joukkueurheilussa tiedon rakentumisen yhteisönä on ryhmä ja sen kaikki jäsenet. Tarve kehittää valmentajien osaamista on tämän myötä kasvanut. Valmennustapojen hallinnan lisäksi valmentajalta edellytetään kykyä hyödyntää tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Tutkimuksessa tarkasteltiin ja analysoitiin miten jalkapallovalmentajat hyödyntävät ja käyttävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä opetustapoja. Tunne- vuorovaikutustaidoilla ja opetustavoilla oli molemmilla omat teoreettiset viitekehykset, jotka esiteltiin tutkimuksen aluksi. Yksi tärkeä tavoite tutkimukselle oli myös löytää yhteyksiä tunne- ja vuorovaikutustaitojen välillä.

Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla. Haastatteluita oli yhteensä kuusi (n =  6). Haastateltavilla valmentajilla oli laaja ja pitkä kokemus valmennustyöstä. Aineiston analyysi tehtiin teorialähtöisenä sisällönanalyysina, koska aineistoa haluttiin tarkastella suhteessa teoriaan.

Tutkimuksen tulosten perusteella vahvistui käsitys siitä, että valmennuksessa ollaan siirtymässä opetustapaan, jossa pelaajan aktiivinen rooli oppijana ja tiedon rakentajana huomioidaan. Aineistosta voidaan päätellä, että valmentajat käyttävät autonomiaa tukevaa opetustapaa ja pyrkivät ottamaan pelaajien tarpeita huomioon. Valmentajat kuitenkin kokevat, että on tilanteita, joissa autonomia tukevan tavan sijaan on perusteltua käyttää kontrolloivaa tapaa. Parhaana lähestymistapana voidaankin pitää autonomiaa tukevan ja kontrolloivan tavan yhdistelmää.

Edellä mainittujen tulosten lisäksi tutkimuksen perusteella valmentajat hyödyntävät tunne- ja vuorovaikutustaitoja valmennustyössä monipuolisesti. Aineistosta pystytään päättelemään, että valmentajat arvostavat tunne- ja vuorovaikutustaitoja ja kokevat ne merkittäväksi valmentajuuden osa-alueeksi. Aineiston perusteella valmentajat korostavat erityisesti tunne- ja vuorovaikutustaitojen niitä osa-alueita, jotka liittyvät muiden kanssa tapahtuvaan toimintaan. Tästä voidaan päätellä, että valmentajien minätietoisuuden ja itsensä johtamisen kehittämiseen tulisi tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Tunne- ja vuorovaikutustaitojen ja opetustapojen väliltä löytyi odotetusti yhteyksiä. Autonomiaa tukeva valmennustapa edellyttää valmentajalta hyviä sosiaalisia taitoja, kuten kykyä kuunnella. Toisaalta hyvin itsensä tunteva ja itseään johtava valmentaja kykenee liikkumaan eri opetustapojen välillä tilanteen vaatimusten mukaisesti.

Joonas Rantanen

Jalkapallovalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot sekä opetustavat.

 

Korkeakouluopinnoista työelämään siirtyminen on valmistuvalle suuri harppaus kohti seuraavaa elämänvaihetta. Monet tekevät tämän muutoksen sujuvasti ilman sen kummempia haasteita, mutta osalle opiskelijoista tämä voi tuntua haastelliselta. Yliopistot tarjoavat työllistymiseen tukea urapalveluiden muodossa, ja tarjolla on laaja kirjo erilaisia palvelumuotoja aina työnvälityssivustoista henkilökohtaiseen uraohjaukseen. Omassa pro gradu -työssäni tarkastelen tätä siirtymää yliopistosta työelämään autismikirjolla olevan opiskelijan näkökulmasta. Olin erityisesti kiinnostunut siitä, kuinka urapalveluiden tarjoama tuki vastaa kohderyhmän tuen tarpeisiin työnhakuvaiheessa.

Autismikirjolla olevien korkeakoulutettujen työllistyminen

Tutkimusten mukaan autismikirjolla olevien korkeakouluopiskelijoiden määrä on kasvussa. Tästä osa kiitoksesta kuulunee aiempaa paremmille tukitoimille perusopetuksessa, jossa saatu kohdennettu tuki mahdollistaa jatko-opinnot. Korkeakoulut ovat myös kiinnittäneet aiempaa enemmän huomiota opiskelijoiden tukemiseen heidän opinnoissaan. Korkeakoulutuksen tiedetään lisäävän työllisyyttä
Tästä huolimatta autismikirjoon kuuluvien opiskelijoiden siirtymää korkeakoulusta työelämään on tutkittu vasta vähän. Yleisesti tiedetään autismikirjon henkilöiden kohtaavan haasteita työllistymisessä ja sama vaikuttaa olevan tilanne myös korkeakoulutettujen autismikirjoon kuuluvien henkilöiden kohdalla. Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella rakenteita, joiden on tarkoitus tukea heidän siirtymistään työelämään. Vaikka autismikirjo ilmenee jokaisella yksilöllisesti, yhteisiä piirteitä ovat sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon liittyvät haasteet sekä toistuva ja/tai rajoittunut käyttäytyminen. Nämä piirteet voivat näyttäytyä pulmina myös työnhaussa. Tutkimusten mukaan erityisesti työnhaku ja siihen liittyvät prosessit ovat monelle autismikirjolla olevalle este työllistymisessä. Osalle kynnykseksi muodostuu jo työnhakuilmoitus, jossa painotetaan monia pehmeitä taitoja, kuten hyviä kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja, vaikka ne eivät olisi itse työtehtävässä suoriutumisen kannalta olennaisia. Erityisesti työnhakudokumentit ja haastattelu ovat tutkimusten mukaan autismikirjon henkilöille haastavia ja sama näkyi myös oman tutkielmani tuloksissa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielman aineisto on koottu osana laajempaa Improving Employability of Autistic Graduates in Europe (IMAGE)-hanketta (imageautism.com). Osallistujina oli suomalaisia autismikirjolla olevia yliopisto-opiskelijoita tai valmistuneita (n=7) sekä urapalveluiden työntekijöitä (n=5). Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla kevään 2019 aikana. Aineisto litteroitiin ja analysoitiin käyttämällä grounded theory -analyysimenetelmää.

Analyysissa selvisi, etteivät autismikirjolla olevat opiskelijat juurikaan käyttäneet yliopiston tarjoamia urapalveluita, vaikka tunnistivat tuen tarpeita työnhakuun liittyen. Opiskelijoiden urapalveluihin hakeutumiseen vaikuttivat 1) tuen tarve ja sen tunnistaminen, 2) tuen tarpeeseen vastaaminen sekä 3) tuen saavutettavuus. Urapalveluiden tarjonta vastasi moniin opiskelijoiden tuen tarpeisiin, mutta palvelun saavutettavuuteen liittyvät ongelmat muodostivat esteitä tuen saamiselle. Palveluihin oli tunnistettavissa sisäänheittorakenteita, mutta tuen piiriin pääseminen edellytti opiskelijalta aktiivista avun piiriin hakeutumista, mikä voi olla autismikirjolla oleville opiskelijoille haastavaa.

Yliopiston olisi tärkeää luoda systemaattisia rakenteita, jotka auttavat tukea tarvitsevia avun piiriin mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Vaikka autismikirjoa esiintyy vain noin 1 % kaikista ihmisistä, monia autismikirjon henkilöillä esiintyviä haasteita esiintyy laajemminkin populaatiossa. Kuten eräs uraohjaaja totesi: ”Monesti nää asiat mitä tehdään autismikirjon ihmisille auttaa meitä kaikkia.”

Minja Lahdelma

Pro gradu: Yliopisto-opintojen ja työelämän nivelvaiheessa: Kuinka tukea autismikirjolla olevaa opiskelijaa työnhaussa?

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia systemaattisella kirjallisuuskatsauksella musiikin kuuntelun vaikutuksia matemaattiseen testiahdistukseen. Tutkimuskysymykset olivat: 1.      Onko eri musiikkityyleillä eroa, kun pyritään vaikuttamaan matematiikka-ahdistukseen? 2.      Onko taustamusiikista hyötyä ahdistuksen alenemiseen matemaattisessa testitilanteessa? Taustamusiikin vaikutuksia matematiikka-ahdistukseen on tutkittu maailmanlaajuisesti hyvin vähän. Sen vuoksi tähän tutkimukseen sisältyi ainoastaan seitsemän tutkimusta. Tämän tutkimuksen perusteella rauhallisen klassisen musiikin todettiin vähentävän ahdistusta matemaattisessa testitilanteessa erityisesti henkilöillä, joilla mitattiin voimakas matematiikka-ahdistus. Tutkimuksessa nousi esiin taustalla vaikuttava Mozart-efekti, mutta tämän tutkimuksen tulosten perusteella myös muu hidastempoinen klassinen musiikki vaikuttaa ahdistusta alentavasi. Sen sijaan nopeatempoinen, ennalta-arvaamaton musiikki joko ylläpiti ahdistusta tai lisäsi sitä. Hidastempoisessa klassisessa musiikissa vaikuttaisi olevan elementtejä, jotka vaikuttavat matematiikka-ahdistukseen sitä alentavasti. Lisätutkimusta tarvittaisiin kuitenkin siitä, miten ihmisten omat musiikkimieltymykset tai musiikkihistoria vaikuttavat matematiikka-ahdistuksen vähentämiseen. Voisiko omalla mielimusiikilla saavuttaa ahdistusta alentavia vaikutuksia esimerkiksi luokkahuoneessa matematiikan kokeen aikana? Tässä tutkimuksessa koehenkilöt olivat iältään 20-30 -vuotiaita. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten taustamusiikki vaikuttaa lasten matematiikka- ahdistukseen? Voisiko taustamusiikilla vähentää alakoululaisten matematiikka-ahdistukseen matematiikan kokeen aikana?   Laura Maukonen

Tutkimustehtävä

Elämme maailmassa, jossa jatkuvat muutokset ja tiedon lisääntyminen ovat nykypäivää. Laaja-alaisuus ja ilmiöiden monimutkaisuus ovat vahvasti esillä alasta ja aiheesta riippumatta, jonka vuoksi ilmiöt, monialaisuus ja eheyttäminen ovatkin saaneet yhä enemmän tilaa myös koulutusta koskevissa keskusteluissa. Vuoden 2016 syksyllä astui voimaan uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, jossa kouluja velvoitetaan edistämään eheyttämistä ja monialaisuutta järjestämällä monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Opetussuunnitelmauudistus herätti paljon huomiota kotimaisen median lisäksi myös kansainvälisissä lehdissä. Suurimpana ihmettelyn aiheena maailmalla uutisoitiin kokonaisvaltaisesta oppiaineista luopumisesta, mutta näin radikaalista muutoksesta ei opetussuunnitelmauudistuksessa todellisuudessa ollut kyse. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarkoituksena on rakentaa kokonaisuuksien kokonaisvaltaisempaa ymmärtämistä kokoamalla uutta tietoa valitusta aiheesta käsin ja ottaen huomioon useamman oppiaineen näkökulman. Kiinnostuin aiheesta sen ajankohtaisuuden vuoksi. Lisäksi monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja niiden toteuttamista koskevaa tutkimusta on verrattain vähän, sillä opetussuunnitelmauudistus on ollut osa koulujen arkea vasta noin neljä vuotta.

Tutkimuksessani olin kiinnostunut luokanopettajien käsityksistä ja kokemuksista monialaisista oppimiskokonaisuuksista sekä niiden toteuttamisesta. Tutkimuskysymykseni olivat:

1.Millaisia kokemuksia luokanopettajilla on monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamisesta?

– Mitä etuja ja/tai haasteita luokanopettajat näkevät monialaisissa oppimiskoko-naisuuksissa?

2.Millaisia näkemyksiä luokanopettajilla on omasta osaamisestaan monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa?

3.Mitä merkityksiä luokanopettajat kokevat yhteistyöllä olevan toteuttaessa monialaisia oppimiskokonaisuuksia?

Tutkimusmenetelmät

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena ja tutkimukseni lähtökohdat nojaavat fenomenologiseen tutkimusperinteeseen, jossa ollaan nimenomaan kiinnostuneita tutkittavien kokemuksista. Keräsin tutkimukseni aineiston sähköisen kyselyn avulla keväällä 2020. Sähköinen kysely toteutettiin e-lomakekyselyllä, jonka jaoin kahteen eri kasvatusalan ammattilaiselle suunnattuun Facebook-ryhmään. Sähköisessä kyselyssä suurimpana hyötynä näen kyselylomakkeen helppouden tavoittaa suuri määrä osallistujia, mikäli vain löytää oikeat kanavat, jotka tavoittavat tutkimuksen kohderyhmän. Tutkimukseeni osallistui 40 luokanopettajaa. Aineiston analyysiin käytin laadullista sisällönanalyysiä, jonka tarkoituksena on pyrkiä luomaan tutkittavasta ilmiöstä kuvaus yleisessä ja tiiviissä muodossa. Laadullinen sisällönanalyysi mahdollisti aineiston analysoinnin systemaattisesti ja objektiivisesti.

Tulokset ja pohdinta

Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että luokanopettajat kokivat monialaiset oppimiskokonaisuudet positiivisena osana koulujen arkea, etenkin oppilaiden näkökulmaa tarkasteltaessa. Monialaisten oppimiskokonaisuuksien nähtiin vaikuttavan myönteisesti koko koulun yhteisöllisyyteen sekä oppilaiden kouluviihtyvyyteen lisääntyneen motivaation ja innostuneisuuden kautta. Lisäksi monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa nähtiin isompien projektien toteuttamisen mahdollisuus sekä kokonaisuuksien opiskelu ja hahmottaminen laajemmin monipuolisia toimintatapoja hyödyntäen. Jatkotutkimuksissa olisi kiinnostavaa tutkia oppilaiden omia kokemuksia ja näkemyksiä monialaisista oppimiskokonaisuuksista ja vertailla niitä luokanopettajien näkemyksiin etenkin yhteisöllisyyden ja motivaation näkökulmista.

Etujen lisäksi luokanopettajat kertoivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuovan myös haasteita koulupäiviin. Mielenkiintoista oli, että oppilaiden näkökulmaa tarkasteltaessa luokanopettajat mainitsivat monialaisten oppimiskokonaisuuksien tuovan etuja huomattavasti enemmän kuin haasteita. Ainoastaan muutama opettaja toi esiin haasteita, jotka liittyivät levottomuuteen rutiinien muuttumisen myötä. Luokanopettajien omaa näkökulmaa ja työtä tarkasteltaessa haasteet taas saivat suuremman roolin kuin edut. Monialaiset oppimiskokonaisuudet nähtiin luokanopettajan työtä kuormittavana suunnittelun työläyden vuoksi. Muutamien luokanopettajien vastauksissa tuli esiin myös, että opetussuunnitelman oppiainekohtaiset tavoitteet nähtiin haastavina yhdistää osaksi käsiteltävää monialaista kokonaisuutta, mutta myös pari luokanopettaja koki sisältöjen ja tavoitteiden olevan helposti yhdistettävissä monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin. Haasteista huolimatta kiinnostavaa oli, että luokanopettajat kokivat omaavansa tarpeeksi osaamista toteuttaa monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Vain muutama luokanopettaja toi esiin, että kaipaisi lisää varmuutta kokonaisuuksien toteuttamiseen.

Luokanopettajien antamat merkitykset yhteistyölle opettajien kesken korostuivat tutkimukseen osallistuneiden vastauksissa. Yhteistyö nähtiin erittäin tärkeänä, jotta eheässä monialaisessa oppimiskokonaisuudessa voitaisiin onnistua. Vastauksissa tuli esiin myös työtaakan ja vastuun jakaminen sekä niiden yhteys omaan työssä jaksamiseen. Opettajan työssä jaksaminen on ollut viimeisen vuoden aikana paljon esillä mediassa etenkin työyhteisön ja sosiaalisen tuen puuttumisen vuoksi keväällä 2020, sillä luokanopettajat toimivat tuolloin etäopetuksessa koronaviruksen jyllätessä. Opettajien työssä jaksamisesta oltiin huolissaan, sillä uuden työskentelytavan tuomien haasteiden lisäksi opettajat eivät saaneet samanlaista tukea työyhteisöltään, johon he ovat työssään tottuneet. On hienoa huomata, että yhteissuunnitteluun liittyvistä haasteista huolimatta tutkimukseeni osallistuneet luokanopettajat toivat esille myös työyhteisön tärkeyden opettajan työssä.

Aliisa Okkonen

Pro gradu: Luokanopettajien kokemuksia monialaisista oppimiskokonaisuuksista.

 

Yksilön eri elämänvaiheisiin liittyvät siirtymät, kuten siirtymä opinnoista työelämään, muutto omaan kotiin tai vanhemmaksi tuleminen, ovat ihmisen olettamuksiin, rutiineihin, ihmissuhteisiin sekä rooleihin vaikuttavia muutoksia. Yliopisto-opinnoista valmistuminen ja työelämään siirtyminen on yksi näistä elämän tärkeistä risteyskohdista, jossa opiskelija pysähtyy miettimään, mitä hän tulevalta uraltaan haluaa. Omaan uraan liittyvät kysymykset eivät kuitenkaan nouse esille vasta opintojen loppuvaiheessa, vaan omaa uraa koskevat pohdinnat kohdataan jo opintojen alkuvaiheessa, jolloin opiskelijat aloittavat oman opintopolkunsa luonnostelun valitsemalla heitä kiinnostavat kurssit ja opintokokonaisuudet, joista heidän asiantuntijuutensa yliopisto-opintojen aikana vähitellen rakentuu.

Siirtymävaihe yliopisto-opinnoista työelämään ja sen yksittäiset tapahtumat voivat herättää paljon erilaisia tunteita ja siksi ymmärrys opiskelijoiden tunteista siirtymävaiheessa on tärkeää esimerkiksi yliopisto-opetuksen kehittämisen kannalta. Yksilöiden tunteiden huomioinen niin yliopisto-opetuksessa kuin työelämässäkin on tärkeää, sillä tunteet vaikuttavat opiskelussa ja työssä muun muassa motivaatioon, oppimisstrategioiden käyttöön ja keskittymiseen. Lisäksi tunteiden tutkiminen siirtymävaiheessa yliopisto-opinnoista työelämään on aiheena hyvin ajankohtainen, sillä työelämän kytköksen tärkeys korkeakouluopin-noissa on huomioitu myös uusissa koulutusala-arviointien kehittämissuosituksissa, joiden mukaan muun muassa yhteistyötä työelämän kanssa tulisi kehittää.

Tutkimustehtävä ja menetelmä

Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia tunteita yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelijat ja hiljattain työelämään siirtyneet maisterit kokevat siirtymävaiheessa työelämään ja mihin tilanteisiin tunteet kytkeytyvät.

Tutkimukseen osallistui 9 opintojen loppuvaiheessa ja työelämässä olevaa yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteriopiskelijaa sekä 11 hiljattain työelämään siirtynyttä yleisen ja aikuiskasvatustieteen maisteria, joiden valmistumisesta oli aikaa enintään 15kk. Tarkastelemalla maisteriopiskelijoiden ja valmistuneiden tunteita, saatiin mahdollisimman laaja kuva tutkittavasta ilmiöstä. Aineisto kerättiin yhteistyössä toisen pro gradu -tutkielmaa tekevän opiskelijan kanssa haastattelemalla tutkittavia heille tärkeistä tilanteista siirtymässä yliopisto-opinnoista työelämään. Analyysi tapahtui sisällönanalyysia hyödyntäen, ja sen avulla selvitettiin millaisia tunteita tutkittavat kokivat sekä mihin siirtymävaiheen tilanteisiin tunteet kytkeytyivät.

Tutkimuksen tulokset ja pohdintaa

Tutkimuksen tulokset osoittivat yleisen ja aikuiskasvatustieteilijöiden tunteiden olevan sekä yliopisto-opintojen että työelämän siirtymävaiheen merkityksellisissä tilanteissa pääosin positiivisia. Työelämän merkityksellisiin tilanteisiin kytkeytyi yliopisto-opintoja enemmän positiivisesti aktivoivia tunteita, jotka tutkittavien kokemuksen mukaan vaikuttavat heidän motivaatioonsa. Yliopisto-opinnoissa negatiivisista tunteista koettiin eniten ahdistusta ja työelämässä epävarmuutta.

Tutkimustuloksista näkyy, että varsinkin yliopisto-opintojen loppuvaiheessa ahdistusta ja turhautumista koetaan erityisesti gradun tekemisen eri vaiheissa varsinkin silloin, jos opiskelija on jo pääosin siirtynyt työelämän puolelle. Lisäksi tuloksista ilmeni, että työelämäkytköksen vähyys aiheuttaa negatiivisia tunteita jo opintojen alkuvaiheessa. Tutkimustuloksia voitaisiin siis hyödyntää esimerkiksi yliopisto-opintojen ja työelämän kytköksen kehittämisessä. Panostamalla yliopisto-opintojen ja työelämän väliseen kytkökseen jo opintojen alkuvaiheessa voisi negatiivisten tunteiden ilmeneminen opintojen loppuvaiheessa olla vähäisempää.

Maria Partanen

Pro gradu : ” Yleisen ja aikuiskasvatustieteilijöiden tunteet siirtymävaiheessa yliopisto-opinnoista työelämään”