Kansainvälisillä organisaatioilla on ollut kasvava rooli eri maiden koulutuspolitiikassa. Puhutaan globalisaatiosta, joka on vaikuttanut laaja-alaisesti yhteiskuntiin. Suomen koulutuspolitiikan kannalta ehkä kaikkein merkittävimmät kansainväliset organisaatiot ovat OECD ja Euroopan unioni. Näiden järjestöjen on arvioitu edistävän niin sanottua uusliberalistista koulutuspolitiikkaa, jonka rooli on kasvanut erityisesti 1990-luvulta alkaen.
Oppilaiden yhdenvertaisuus on ollut tärkeä päämäärä, jonka varaan koulutuspolitiikkaa on kehitetty Pohjoismaissa. Uusliberalistisen koulutuspolitiikan on sen sijaan nähty edistävän ennen kaikkea taloudellista tehokkuutta ja kilpailukykyä.
Tutkimuksen ideana oli lisätä tietoa tästä aiheesta tutkimalla sitä, miten kysymys oppilaiden yhdenvertaisuudesta näkyy OECD:n ja EU:n koulutuspoliittisissa maaraporteissa. Lisäksi tutkittiin sitä, mitä muita erityispedagogiikan kannalta relevantteja kokonaisuuksia raportit nostavat esiin.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen. Se toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysina. Aineistona hyödynnettiin OECD:n koulutuspoliittisia maaprofiileja ja Euroopan komission maaraportteja, jotka julkaistaan osana niin sanottua Eurooppalaista ohjausjaksoa. Tutkimuksessa näitä raportteja tarkasteltiin Suomen, Viron ja Tanskan tapauksissa. Tutkimus sisälsi siis myös maakohtaisen vertailun elementtejä.
Tuloksia ja pohdintaa
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta OECD:n ja EU:n raporteissa painotettiin neljää eri teemaa. Ensinnäkin järjestöt kantoivat huolta maahanmuuttajataustaisten oppilaiden yhdenvertaisuudesta suhteessa kantaväestöön. Toiseksi aineistossa näkyi kysymys oppilaiden sosioekonomisesta taustasta ja yhdenvertaisuudesta. Kolmas yhdenvertaisuuden näkökulma liittyi sukupuoleen. Lisäksi aineistossa tuotiin esiin rakenteellisia ratkaisuja, joilla yhdenvertaisuutta voidaan kehittää. Esimerkiksi viimeksi mainitusta voi nostaa varhaiskasvatuspolitiikan, jonka avulla voidaan tukea yhdenvertaisuuden toteutumista.
Järjestöjen analyysissa näkyi myös monia erityispedagogiikan kannalta mielenkiintoisia asioita. Nämä voi jaotella oppilaiden suoriutumiseen sekä koulujen laatuun ja luonteeseen liittyviin kysymyksiin. Oppilaiden suoriutuminen pitää sisällään oppilaiden oppimistulokset ja koulutukseen osallistumisen. Koulujen luonne ja laatu puolestaan jakautuu osallisuuteen koulutuksessa ja kouluihin oppimisympäristöinä.
Tutkimusta voisi hyvin jatkokehittää esimerkiksi lisäämällä tarkasteltavien maiden joukkoa syvemmän kokonaiskuvan saavuttamiseksi. OECD julkaisee vastaavia raportteja käytännössä koko jäsenkunnastaan. Myös Euroopan komission maakohtaiset raportit löytyvät kaikista EU-jäsenmaista.
Koulutuspoliittisen kansainvälisen vertailun on todettu lisääntyneen merkittävästi 2000-luvulla. Toisaalta erityispedagogiikkaa koskevaa kansainvälistä vertailua on edelleen tehty melko vähän. Erityispedagogiikka ei myöskään ole ollut OECD:n tai EU:n koulutuspoliittisen mielenkiinnon ytimessä tähän mennessä. OECD:n ja EU:n koulutuspoliittisissa raporteissa tosiasiallisesti kuitenkin käsitellään myös erityispedagogiikan kannalta olennaisia aiheita, kuten tutkimuksesta ilmenee. On hyvä huomata, että samaan aikaan OECD:n PISA-tutkimuksiinkin on lisätty erityispedagogiikkaan liittyviä indikaattoreita. Globalisaation huomioimiseen myös erityispedagogiikassa on siis varmasti aihetta.
Anni Kangasniemi
Pro gradu: Oppilaiden yhdenvertaisuus ja erityispedagogiikka Euroopan komission ja OECD:n maaraporteissa