Tutkimuksen taustaa
Minun Pro gradu -tutkielmani aiheena oli jatkuvan oppimisen käsitteen käyttö. Helsingin yliopiston jatkuvan oppimisen projekti kaipasi gradun tekijöitä selvittämään jatkuvaa oppimista eri näkökulmista. Ilmoittauduin mukaan ja pian havahduin palaavani jokaisessa keskustelussa mielessäni ajatukseen ”Mitä jatkuva oppiminen oikeastaan on? Mitä sillä tarkoitetaan?”. Tästä innostuneena päätin ryhtyä tutkimaan käsitteen käyttöä, sillä aihe ei selkeästi ollut yksiselitteinen. Lähdin selvittämään mihin asioihin käsitteet jatkuva oppiminen tai jatkuva koulutus tieteellisessä tutkimuksessa yhdistyvät ja toisaalta mitä odotuksia tai ehtoja käsitteille asetetaan. Jatkuva oppiminen on Suomen hallitusohjelmassa suurella painoarvolla ja käsite nostaa päätään tasaisesti eri foorumeissa. Etenkin työelämään ja sen muutoksiin liittyvissä keskustelussa jatkuvan oppimisen rooli korostuu, joten käsitteen käyttöä oli tärkeää tarkastella sekä sovittaa oppimisen keskusteluun paremmin. Teoreettinen viitekehys rakentui elinikäisen oppimisen, poliittisen keskustelun sekä taloudellisten intressien ympärille. Työelämä on merkittävä ”pelikenttä” jatkuvan oppimisen käsitteen käytössä, joten se nostettiin myös teoriassa esiin.
Toteutus ja tulokset
Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja ne rajattiin koskemaan viimeistä kymmentä vuotta. Tämä tutkimusmetodi valittiin sen vuoksi, että meta-analyysit tiivistivät käsitettä jo valmiiksi tiettyihin teemoihin. Aineistoon löytyi kaikkiaan 16 meta-analyysiä tai katsausta ja tulokset olivat hyvin valaisevia. Jatkuvan oppimisen käsitettä oli tämän tutkimuksen aineiston perusteella käsitelty oppimisen ja sen jatkuvuuden näkökulmasta hyvin vähän, sillä ainoastaan yksi tutkimus lähestyi käsitteitä nimenomaan kasvatustieteen näkökulmasta ja muutama katsaus otti kantaa jatkuvan oppimisen merkitykseen yhteiskunnallisella tasolla. Sen sijaan suurimmassa osassa aineistoa jatkuva oppiminen tieteellisessä tutkimuksessa kytkeytyi eniten työelämään ja siellä tapahtuvaan oppimiseen. Käsite ei kuitenkaan ollut yksiselitteinen siinäkään kontekstissa, vaan se yhdistyi aina isoista osaamisen kehittämisen ohjelmista yksittäiseen koulutusmuotoon saakka. Toisaalta työelämän havainnot taas kytkeytyivät vahvasti poliittisiin sekä taloudellisiin intresseihin, yksilön sekä yhteisön näkökulmista. Näin ollen jatkuvan oppimisen käsite ajautui olemaan tutkimuksien perusteella enemmänkin ajanjakso elinikäisessä oppimisessa, joka sijoittui vahvasti tiettyyn elämänvaiheeseen. Yksilön aika työelämässä on rajallinen, mutta vuosissa merkittävän pitkä ajanjakso. Jatkuvan oppimisen käsitteen ohjautuminen toimimaan viittauksena työelämässä kehittymiseen ja oppimiseen tai jokin tietyn agendan toteuttamiseen kaventaa ja köyhdyttää käsitteen merkitystä ja toisaalta asettaa sille ehdon, joka voidaan tulkita jopa vallankäytöksi. Oppimisen jatkuvuutta ei kuitenkaan kukaan voi kiistää tai poistaa, sen arvostus tulisi vain nostaa keskusteluissa esille.
Jenni Kautonen-Jusslin
Pro gradu: Jatkuvan oppimisen moninaiset tulkinnat