Tutkimuksen taustaa
Toiminta-alueittain järjestettävä opetus on Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritelty opetusmuoto niille oppilaille jotka eivät pysty suorittamaan perusopetuksen oppimäärää oppiaineissa edes yksilöllistetysti. Toiminta-alueita on viisi: kieli- ja kommunikaatiotaidot, kognitiiviset, sosiaaliset ja motoriset taidot sekä päivittäiset taidot.
Toiminta-alueittain järjestettävää opetusta toteutetaan yleensä pienryhmissä, joissa opiskelee 6-8 oppilasta. Luokkaa opettaa erityisluokanopettaja, ja luokissa on yleensä vaihteleva määrä koulunkäynnin ohjaajia. Toiminta-alueittain järjestetty opetus on äärimmäisen yksilöllistettyä, ja jokaisen oppilaan opetus rakennetaan hänelle yksilöllisesti HOJKS:ssa asetettujen tavoitteiden pohjalta.
Toiminta-alueittain järjestettävä opetussuunnitelma koskee Suomessa noin 2100 peruskoulussa opiskelevaa oppilasta. Vaikka kyse on perusopetuksen kontekstissa marginaaliryhmästä, on toiminta-alueittain järjestettävää opetusta tärkeää tutkia, sillä sen sisällöillä ja toimintatavoilla on huomattavia vaikutuksia oppilaiden elämän jatkon kannalta.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimukseni aineistona toimi 96 toiminta-alueittain järjestettävää opetusta toteuttavan erityisopettajan haastattelua. Haastatteluissa heitä pyydettiin kuvailemaan tavallista koulupäivää. Toteutin tutkimukseni analyysin laadullisena sisällönanalyysinä, ja hyödynsin analyysin toteuttamisen apuna Atlas-ti-ohjelmistoa aineistoni koon vuoksi. Tutkimukseni tarkoituksena oli kuvata ja tulkita, millaisia koulupäivän tyypilliset rakenteet opettajien kuvauksissa olivat, millaista opetus toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa on, sekä mitä poikkeuksia koulupäivän rakenteeseen saattoi tulla. Tutkimukseni aihe rajautui siis toiminta-alueittain järjestettävään opetukseen, koulupäivän rakenteeseen sekä opettajan näkökulmaan.
Tutkimustulokset ja johtopäätökset
Opettajien kuvauksista oli paikannettavissa viisi koulupäivän peruspilaria, joihin päivän rakenne nojasi. Pilarit olivat aamupiiri, ulkovälitunti, ruokailu, päivälepo ja loppupiiri. Opettajien kuvauksissa päivän peruspilarit kannattelivat koulupäivää ja toivat siihen struktuuria, kun taas opetustuokiot olivat pituudeltaan vaihtelevia ja sijoittuivat pilareiden kanssa limittäin. Opettajat kuvasivat pilarien sisältävän jo itsessään paljon opetusainesta oppilailleen, sillä esimerkiksi ulkovälitunnilla voidaan harjoitella pukemista ja muiden kanssa leikkimistä tai itsenäisesti liikkumista, ja ruokailussa itsenäistä syömistä sekä kommunikaatiotaitoja. Päivälepo olikin opettajien kuvauksien mukaan välttämätön, jotta oppilaiden toimintakyky pysyi yllä koko päivän ajan. Toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa myös välitunnit ja ruokailut kun ovat opetustilanteita, eivät siis taukoa opetuksesta.
Opetuksen sisältöjä tarkasteltaessa aineistosta nousi viisi eri opetustyyppiä sen mukaan, millaisia sisältöjä opettaja painotti kuvauksissaan opetuksesta. Osa opettajista perusti opetuksensa toiminta-alueisiin, osa oppiaineisiin, ja osa sekoitti sekä toiminta-alueita että oppiaineita. Osalla opettajista oli hoidollinen painotus, joka näkyi koko opetuksen kuvaamisessa. Osa opettajista painotti opetuksessaan myös luovia kokonaisuuksia, kuten askartelua ja musiikkia, perustelematta niitä kuitenkaan toiminta-alueiden tai oppiaineiden tavoitteiden kautta. Tarkasteltaessa taustamuuttujia havaittiin myös, että ryhmillä oli keskenään eroja esimerkiksi opettajan opetuskokemuksen sekä ryhmien kokoonpanojen suhteen.
Koulupäivään muodostui opettajien kuvauksissa sekä säännöllisiä että epäsäännöllisiä poikkeuksia. Säännöllisiä poikkeuksia olivat terapiat tai terapiasisällöt koulupäivän aikana, tilojen saatavuus sekä pitkät siirtymäajat toimintojen välillä. Epäsäännöllisistä poikkeuksista esiin nousivat koulun juhlapäivät, henkilökunnan poissaolot sekä oppilaiden vireystaso.
Tutkielmani perusteella toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen arjen tunnuspiirteeksi näyttää muodostuvat yksilöllisen ja yhteisen vuorottelu. Näiden kahden ääripään – luokan opetuksen sekä toisaalta jokaisen oppilaan äärimmäisen yksilöllistetyn oppimisen suunnitelman – välillä näyttäytyi opettajien kuvauksissa toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen suurena haasteena. Pienetkin muutokset, kuten yhden ohjaajan poissaolo, saattoi muuttaa päivän kulkua suuresti. Toisaalta opettajat pyrkivät pitämään kiinni päivän peruspilareista silloinkin, kun tiedossa oli vaikkapa koulun yhteinen juhlapäivä tai retki uimahalliin.
Toiminta-alueittain järjestettävää opetusta toteuttava opettaja joutuu jatkuvasti suunnittelemaan, keksimään ja eriyttämään. Jos opetussuunnitelmissa, paikallisissa opetussuunnitelmissa ja erityisopettajan koulutuksessa ei anneta tarpeeksi tukea opetuksen suunnittelun ja toteutuksen tueksi, vaarana on, että toiminta-alueittain järjestettävä opetus jää pelkäksi sanahelinäksi, ja opettaja aivan yksin. On myös pohdittava toiminta-alueittain järjestettävän opetuksen roolia omana opetusmuotonaan, jos käytännössä sen toteuttaminen sellaisenaan, toiminta-alueiden pohjalta, ei ole nykyisten resurssien puitteissa mahdollista.
Ella Rönkkö
Koulupäivän rakentuminen toiminta-alueittain järjestettävässä opetuksessa opettajien kuvaamana