Tutkimuksen lähtökohtia
Koululla on suuri merkitys lapsen kognitiivisiin kykyihin liittyvän minäpystyvyyden kehityksessä ja sen kautta lapsi rakentaa kuvaa itsestään niin oppijana kuin ihmisenä. Minäpystyvyys on Albert Banduran (1986) luoma käsite, jolla tarkoitetaan yksilön uskomusta omista kyvyistään selviytyä erilaisista tilanteista ja sen on todettu vaikuttavan laajasti yksilön ajatteluun, tunteisiin ja toimintaan. Jatkuvat epäonnistumiset koulussa voivat heikentää minäpystyvyyttä ja vaikuttaa negatiivisesti sekä koulunkäyntiin että myöhemmin elämässä pärjäämiseen. Koululla on siis suuri rooli oppilaan minäpystyvyyden kehityksessä ja siksi myös sen tukemiseen tulisi kiinnittää huomiota. Tässä erityisesti katse kääntyy opettajiin, jotka toimivat tiiviisti oppilaiden kanssa edistäen heidän oppimistaan ja osallisuutta.
Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus
Tutkimukseni tavoite oli kaksijakoinen; halusin ensinnäkin tarkastella opettajien käsityksiä minäpystyvyydestä, kuten taustalla vaikuttavista tekijöistä sekä sen merkitystä koulunkäynnille ja elämässä pärjäämiselle, ja ovatko heidän käsityksensä linjassa tämänhetkisten tutkimusten kanssa. Toiseksi halusin selvittää, millaisena opettajat kokivat oman pystyvyytensä tukea oppilaidensa minäpystyvyyttä sekä millaisin pedagogisin keinoin opettajat ylipäätään pyrkivät sitä tukemaan omassa opetuksessaan ja ovatko heidän käyttämänsä keinot todettu tutkimusten valossa tehokkaiksi.
Tutkimukseni aineisto kerättiin haastatteluilla syksyllä 2020. Haastateltaviksi valikoitui neljä opettajaa hieman erilaisilta taustoiltaan; puolella haastateltavista opettajista oli sekä luokanopettajan että aineenopettajan pätevyys ja toisella puolikkaalla aineenopettajan pätevyys. Jokainen heistä oli toiminut työssään 2-3-vuotta. Haastattelut toteutettiin etänä vallitsevan korona tilanteen takia. Aineisto analysoitiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Saadut tulokset ja niiden tarkastelua
Tulosten mukaan opettajien käsitykset minäpystyvyydestä olivat hyvin linjassa nykyisten minäpystyvyyttä käsittelevien tutkimusten kanssa. Minäpystyvyys nähtiin erityisen tärkeänä tekijänä lapsen ja nuoren koulumotivaatiolle, itsetunnon kehittymiselle ja myöhemmässä elämässä pärjäämiselle, jonka perusteella myös sen tukeminen nähtiin tärkeänä. Opettajat kokivat oman pystyvyytensä tukea oppilaan minäpystyvyyttä suhteellisen hyväksi. Positiivisesti pystyvyyteen vaikutti opettajan sensitiivisyys tunnistaa oppilaan tunnetiloja ja hyvän vuorovaikutussuhteen muodostaminen oppilaan kanssa. Toisaalta pystyvyyttä heikensi oma tietotaidon puute tukea tarvitsevien oppilaiden tukemisesta sekä ulkoiset tekijät, kuten ajanpuute, isot luokkakoot ja suuret oppilasmäärät. Opettajien käyttämät pedagogiset keinot olivat monipuolisia ja tutkimusten perusteella myös oppilaan minäpystyvyyttä tukevia. Opettajien käyttämät pedagogiset keinot ja niiden monipuolisuus voidaan nähdä ainakin osittain johtuvan opetussuunnitelmasta (2014), joka ohjaa ja tukee opettajien opetustyötä. Opetussuunnitelman erityisenä tehtävänä on taata jokaiselle oppilaalle tasavertaiset mahdollisuudet kasvaa, kehittyä ja oppia, johon myös oleellisesti minäpystyvyys linkittyy.
Tutkimustulosten hyödyntäminen
Minäpystyvyyttä on tutkittu paljon eri asiayhteyksissä, kuten koulussa ja työelämässä, ja tutkimukset ovat olleet suurimmaksi osaksi määrällisiä eli tilastollisin menetelmin toteutettuja. Minäpystyvyydestä tehtyä laadullista tutkimusta, jossa pyritään saamaan ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä, on kuitenkin tehty varsin vähän ja esimerkiksi opettajien näkökulmasta ei juuri lainkaan. Tästä syystä koin tutkimukseni tärkeäksi.
Tutkimuksessani haastateltiin kuitenkin vain neljää opettajaa, joten tarkoituksena ei ollut tehdä kyseisestä ilmiöstä yleistettäviä päätelmiä. Tutkimukseni voi kuitenkin tarjota suuntaa antavia tuloksia, jotka voidaan ottaa huomioon jatkotutkimuksia tehdessä. Esimerkiksi mielenkiintoista voisi olla vertailla tämän tutkimuksen tuloksia sellaisen tutkimuksen tuloksiin, jossa haastateltavina on ollut jo pidempää työskennelleet opettajat. Lisäksi erityisopettajien näkökulmat ja ajatukset minäpystyvyydestä ja sen tukemisesta voisivat myös tuoda tärkeää lisäarvoa.
Kira Ahlfors
Pro Gradu: Minäpystyvyys kouluarjessa — Opettajien käsityksiä minäpystyvyydestä ja sen tukemisesta.
Lähteet: Bandura, A. (1986). Social Foundations of thought and action. A Social Cognitive Theory. New Jersey: Prentice-Hall.