Tausta
Ajattelun taidot ovat yhdessä oppimaan oppimisen kanssa yksi Perusopetuksen opetussuunnitelman (2014) laaja-alaisen osaamisen osa-alueista. Ajattelun taidoista erityisesti kriittinen ajattelu ja luova ajattelu nähdään merkittävinä 21. vuosisadan taitoina. Kuitenkin viime aikaiset kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että opettajien ja opettajaopiskelijoiden käsitykset ajattelun taitojen opetuksesta on jäänyt pinnalliseksi. Tutkimuksissa on myös havaittu, että opettajilta puuttuu usein metakognitiivista ja pedagogista tietämystä ajattelun taidoista ja niiden opettamisesta.
Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli kuvata Helsingin yliopiston maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ajattelun taidoista ja ajattelun opettamisesta alakoulussa. Tarkoituksenani oli selvittää, kuinka hyvin luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset vastaavat Perusopetuksen opetussuunnitelma perusteiden (2014) näkemystä ajattelun taidoista. Tuloksissa tarkastelin myös kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian suuntautumisvaihtoehtoihin kuuluvien opiskelijoiden käsitysten välisiä eroavaisuuksia.
Menetelmät
Toteutin tutkimuksen fenomenografisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto muodostui 12:sta maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijan haastattelusta. Haastattelut toteutin puolistrukturoituina teemahaastatteluina ja analyysin toteutin fenomenografisen analyysin keinoin.
Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat kokivat ajattelun taidot vaikeaksi käsitteeksi. Tutkittavat kokivat, ettei ajattelun taidoille ollut olemassa yhtä oikeaa määritelmää. Ajattelun taitoja pidettiin yksilöllisinä ja kehittyvinä taitoina. Ne nähtiin työkaluina, joita käyttämällä ihminen kykenee suoriutumaan erilaisista tehtävistä. Tutkittavat lähestyivät käsitettä erityisesti korkean tason ajattelun taitojen kautta.
Ajattelun taitojen opetuksella koettiin olevan suuri merkitys yksilön ja yhteiskunnan elämässä. Opetusta kuvattiin investointina tulevaisuuteen. Ajattelun taitojen uskottiin luovan pohjaa myöhemmälle oppimiselle sekä tukevan kansalaisuuteen kasvamista. Opetuksen nähtiin tapahtuvan laaja-alaisesti pedagogisin keinoin. Luokanopettajaopiskelijoiden mukaan ajattelun taitojen opetuksessa tulee painottaa monipuolisia työtapoja, oppilaan toimijuutta sekä yhteistoiminnallisuutta. Myös opettajan, oppimisympäristön ja koulun rooli nähtiin merkitykselliseksi. Tutkittavat kokivat, että ajattelun taitojen opetuksesta tekee haasteellisen arjen todellisuus, arvot, ilmapiiri ja asenteet sekä opettajan oma toiminta.
Kasvatuspsykologian ja kasvatustieteen opiskelijoiden käsitykset eivät juurikaan eronneet toisistaan. Merkittävin ero kohdistui tutkittavien käsitykseen ajattelun taidoista. Ainoastaan kasvatustieteen opiskelijat mainitsivat luovan ajattelun yhdeksi ajattelun taidoksi. Tutkimuksessa myös havaittiin, että luokanopettajaopiskelijoilla oli vaikeuksia sanoittaa ajattelun taitoja. Tutkittavien perustelut eri pedagogisille keinoille jäivät myös pinnalliseksi. Tämä tukee aikaisempia kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on havaittu samaa ongelmaa niin opettajilla kuin opettajaopiskelijoilla. Vaikuttaisi siltä, että tulevaisuudessa olisi hyvä tutkia aihetta lisää ja selvittää, millaiset ovat luokanopettajaopiskelijoiden valmiudet opettaa ajattelun taitoja.
Julia Rantakari
Ajattelun taitoja opettamassa – luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ajattelusta