Lähtökohdat
Varhaiskasvatuksella viitataan suomalaisen koulutusjärjestelmän kokonaisuuteen, joka koostuu suunnitelmallisesta ja tavoitteellisesta kasvatuksesta, hoidosta ja opetuksesta. Varhaiskasvatuksella on tärkeä, kokonaisvaltainen ja kauaskantoinen vaikutus lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Varhaiskasvatuksen positiiviset vaikutukset eivät vain ilmaannu, vaan ne perustuvat muun muassa varhaiskasvatuspalveluiden laajaan saatavuuteen ja korkeaan laatuun. Laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumisessa keskeinen ja tärkeä rooli on arvioinnilla. Varhaiskasvatuksen arviointi tuli velvoittavaksi kaikille varhaiskasvatuksen tahoille ja nähdään tärkeänä osana varhaiskasvatuksen kaikkea toimintaa ja edellytyksenä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutumiselle. Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on määrittänyt varhaiskasvatukselle laadun indikaattorit, joiden myötä varhaiskasvatuksen laatua voidaan arvioida. Varhaiskasvatusta määrittävän itsearviointivelvoitteen myötä on mahdollista muun muassa arvioida varhaiskasvatuksen henkilöstön tuottamaa pedagogista toimintaa.
Itse tutkimus
Pro gradu tutkimuksessa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen laatua, Karvin (2018) laadun prosessitekijöiden näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin varhaiskasvatuksen henkilöstön itsearviointien pohjalta, jonka tavoitteena oli kuvata varhaiskasvatuksen prosessilaatua heikentäviä tekijöitä sekä selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaustan vaikutusta itsearviointeihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös varhaiskasvatuksen prosessilaatua koskevia kehittämiskohteita. Pro gradu tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti hyödyntäen aineisto- ja menetelmätriangulaatiota. Tutkimuksen aineisto kerättiin e-kyselylomakkeella. Kysely lähetettiin sosiaalisen median kautta varhaiskasvatuksen henkilöstölle tarkoitettuihin Facebook-ryhmiin. Tutkimuksen aineisto koostui 202 vastaajasta ja 260 avoimesta vastauksesta, joka analysoitiin soveltuvin menetelmin käyttäen laadullista (sisällönanalyysi) ja määrällistä (yksisuuntainen varianssianalyysi) analyysia.
Tulokset osoittavat
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että prosessilaatua heikentäviksi tekijöiksi koettaan puutteet niin resursseissa, ammatillisuudessa, kuin monialaisessa yhteistyössä varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat myös, että korkeasti koulutetun henkilöstön itsearvioinnit eroavat ammatillisen koulutuksen saaneen henkilöstön itsearvioinneista, yhden ominaisuuden kohdalla – Varhaiskasvatuksen lastenhoitajana työskentelevät työntekijät kokivat, että heille ei anneta mahdollisuuksia vaikuttaa varhaiskasvatuksen pedagogiseen toimintaan.
Tutkimus osoittaa tarpeen varhaiskasvatuksen laadun kokonaisvaltaiselle kehittämistyölle, huomioiden sekä laadun rakenne-, että prosessitekijät. Tarkempia kehittämiskohteita ovat tutkimuksen mukaan muun muassa varhaiskasvatuksen laadun rakennetekijöiden turvaaminen – lain määrittämät henkilöstörakenteet, ryhmäkoot ja aikuisten ja lasten välinen suhdeluku. Varhaiskasvatuksen henkilöstön työnhyvinvoinnin edistäminen nähdään myös tärkeänä kehittämiskohteena, jota laadukkaan pedagogisen johtamisen ja toimivan toimintakulttuurin myötävaikutuksella voidaan kehittää. Työnhyvinvointi liittyy myös vahvasti toteutetun työn laatuun ja sen kehittämiseen, joka vaatii kaikkien työyhteisön jäsenten toimimista yhteisesti sovittujen työtapojen mukaan sekä kaikkien ammattialojen ammatillisen osaamisen arvostamista. Lisäksi nähdään tarve varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatilliselle kehittymiselle. Varhaiskasvatuksen henkilöstön ammatillinen kehitys on mahdollista esimerkiksi lisäkoulutuksien sekä toimivien monialaisten yhteistyömallien kehittämisen myötä. Esitettyjä kehityskohteita voidaan pitää laadukkaan pedagogisen toiminnan suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin työkaluina.
Roosa Halme,
Prosessilaatu varhaiskasvatuksessa, Varhaiskasvatuksen henkilöstön itsearviointi – Karvin prosessilaadun indikaattorien pohjalta