Avoimen opintotarjonnan laajentaminen – puolesta vai vastaan?

Taustaa ja tutkimuksen tavoite

Käynnissä on  jatkuvan oppimisen uudistus, jolla vastataan jatkuvaan tarpeeseen kehittää ja uudistaa osaamista. Tarve syntyy muun muassa työelämän muutoksista. Vuoteen 2035 mennessä Suomen työvoimasta arvioidaan poistuvan noin miljoona henkilöä, kun taas työssäkäyvien määrä lisääntyy vain noin 100 000 hengellä. Työpaikkoja syntyy korkean osaamisen aloille ja katoaa matalan osaamisen aloilta. Väestörakenteen muutos aiheuttaa sen, että on kehitettävä jo työmarkkinoilla olevien osaamista. Kouluttautumisen tarve kohdistuu erityisesti matalasti  koulutettuihin sekä kasvualoille syntyviin työpaikkoihin.

Hallitusohjelman tavoitteena on kehittää korkeakoulujärjestelmää siten, että sekä tutkinto-opiskelijat että opiskelupaikkaa vailla olevat oppijat voisivat suorittaa opintoja kaikkien Suomen korkeakoulujen tarjonnasta. Hallitusohjelma kannustaa avaamaan koulutustarjontaa mahdollisimman laajasti muillekin kuin tutkinto-opiskelijoilleen sekä järjestämään opetusta yhteistyössä muiden korkeakoulujen kesken. Helsingin yliopisto vastaa kansalliseen jatkuvan oppimisen haasteeseen vuonna 2019 käynnistyneellä projektilla jatkuvan oppimisen kehittämiseksi. Projektin keskeisenä tavoitteena on laajentaa yliopiston jatkuvan oppimisen tarjontaa.

Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Helsingin yliopiston tiedekunnissa perustellaan avoimen opintotarjonnan laajentamista tai rajoittamista. Taustalla on teoria jatkuvasta oppimisesta, johon perehdyin muun muassa elinikäisen oppimisen käsitteen avulla.

Menetelmät

Tutkimukseen osallistui kaksi opetusvaradekaania ja yksi opintoasianpäällikkö Helsingin yliopiston tiedekunnista. Tutkittavat tiedekunnat olivat kasvatustieteellinen, oikeustieteellinen sekä matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Aineisto hankittiin teemahaastattelulla ja analysoitiin argumentaatioanalyysilla noudattaen Stephen Toulminin argumentaatiomallia.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimukseni perusteella opintotarjontaa voidaan monissa tapauksissa avata. Keskeisiä kohderyhmiä, joille opintoja voidaan avata, olivat nuoret ja opiskelemaan hakevat sekä työikäiset. Perusteita avoimen opintotarjonnan laajentamiselle olivat muun muassa taloudelliset resurssit, avoin ilmapiiri ja aktiiviset opettajat sekä toimiva yhteistyö avoimen yliopiston kanssa. Opintotarjonnan rajoittamista perusteltiin sillä, että tiedekuntien koulutusohjelmissa on opintoja, jotka eivät voisi olla kaikille avoimia esimerkiksi kelpoisuuden tuottamisen takia. Esille nousi myös opettajien kuormittuneisuus sekä kurssien huono skaalautuminen suurille joukoille. Opettajat eivät myöskään välttämättä ajattele jatkuvan oppimisen toimintaa koulutusohjelman toimintana. Jatkuvan oppimisen toimintaa pyritään kehittämään matemaattis-luonnontieteellisessä sekä kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Tutkimukseni toi esiin tärkeää tietoa siitä, mitä esteitä tiedekunnissa on opintotarjonnan laajentamiselle. Kun esteet ovat tiedossa, on niihin mahdollista vaikuttaa. Havaitsin tutkielmaa tehdessäni myös, että tiedekunnilla on suunnitteilla monia hyviä ratkaisuja, jotka edistäisivät opintotarjonnan laajentamista. Näistä olisi hyvä käydä keskustelua myös tiedekuntien välillä. Tulevaisuudessa aiheeseen liittyvää tutkimusta voisi laajentaa  muihin korkeakouluihin Suomessa. Toinen näkökulma olisi tutkia jatkuvan oppimisen uudistuksen toteutumista työelämän näkökulmasta käsin esimerkiksi tutkimalla yritysten ja korkeakoulujen välistä yhteistyötä.

Oona Väänänen

Avoimen opintotarjonnan laajentaminen tai rajoittaminen Helsingin yliopiston tiedekunnissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *