Tutkimuksen taustaa ja tutkimustehtävä
Tyttöjen ja poikien matematiikan osaamisessa ei Suomessa ole juurikaan eroa. Tyttöjen ja poikien samantasoisesta osaamisesta huolimatta aiempien tutkimusten mukaan opettajien uskomukset oppilaiden matemaattisista kyvyistä ovat jossain määrin sukupuolittuneita. Sukupuolten erot matematiikassa nousevat osaamisen sijaan esille asenteissa, suhtautumisessa ja kiinnostuksessa matematiikkaa kohtaan.
Kiinnostuin opettajien uskomuksista liittyen sukupuoleen ja matematiikkaan törmätessäni 2000-luvun alussa julkaistuun väitöskirjaan, jossa oli tutkittu matematiikan opettajien uskomuksia tytöistä, pojista ja matematiikasta. Tutkimuksen opettajat kuvailivat poikia älykkäinä ja luovina. Tyttöjen menestyksen opettajat kuittasivat ahkeruudella. Tulokset saivat minut pohtimaan, olivatko opettajien uskomukset muuttuneet vajaan 20 vuoden aikana yhteiskunnan ja yleisen asenneilmapiirin mukana. Tutkin matematiikan aineenopettajien uskomuksia liittyen sukupuoleen ja matematiikkaan sekä sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Tutkimuslomakkeeseen vastasi noin 70 matematiikan aineenopettajaa ympäri Suomea. Tein aineistolla tilastollista sekä laadullista analyysiä.
Tulokset
Opettajien uskomukset olivat tietysti muuttuneet 20 vuodessa, mutta suurin ero oli uskomusten voimakkuudessa ja esimerkiksi stereotyyppiset näkemykset olivat lieventyneet. Pääsääntöisesti tytöt nähtiin älynkäytön välttelijöinä ja ahkerina puurtajina kun taas pojilla nähtiin olevan enemmän kyvykkyyttä ja suuremmat odotukset menestymisestään matematiikassa. Suurin osa opettajista ei nähnyt eroja tyttöjen ja poikien välillä ja vastauksissa toistui aiemmista tutkimuksista tuttu lausahdus, että opettajat kertoivat kohtaavansa ja näkevänsä oppilaansa yksilöinä eivätkä tietyn sukupuolen edustajina. Tästä huolimatta esimerkiksi poikien nähtiin tyttöjä useammin alisuoriutuvan laiskuuden takia ja tyttöjen olevan poikia useammin valmiita tekemään töitä oppimisen eteen. Tyttöihin liitettiin työntekoon liittyviä ominaisuuksia ja poikiin liitettiin ajatteluun ja oivaltamiseen liittyviä ominaisuuksia, mikä oli yhteneväistä aiempien tutkimustulosten kanssa. Opettajista muodostui kaksi ryhmää, joista toisen suhtautuminen tasa-arvoon oli sukupuolineutraalia ja toisen sukupuolitietoista lähestyvää, vaikka opetussuunnitelma velvoittaa sukupuolitietoiseen opetukseen. Tästä tuloksesta voisi päätellä, että tasa-arvoon liittyvästä täydennyskoulutuksesta ei olisi varmasti ainakaan haittaa matematiikan aineenopettajille.
Pohdintaa
Suomessa ei tietääkseni ole tutkittu matematiikan opettajien uskomuksia samanlaisella ajallisesti vertailevalla lähestymistavalla, mikä jo itsessään tekee tutkimuksesta mielenkiintoisen. Jäin erityisesti pohtimaan, olivatko opettajat siinä uskossa, että on nimenomaan tasa-arvoista jättää sukupuoli kokonaan huomioimatta, kuten sukupuolineutraalin ryhmän opettajat kertoivat tekevänsä. Ehkä osa opettajista vastasi niin, koska ajatteli sen olevan sosiaalisesti hyväksyttävä tapa vastata tai aidosti uskoi sukupuolineutraalin suhtautumisen olevan nimenomaan tasa-arvoista. Mielestäni olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin ja samalla laajemmin opettajien uskomuksia sukupuolten tasa-arvosta ja sen ilmenemisestä koulussa. Uskomuksilla on kuitenkin vaikutuksensa opettajan toimintaan.
Milla Olin
”Kohtelen kaikkia tasa-arvoisesti enkä tee eroa sukupuolten välillä”
Opettajien uskomukset sukupuolesta ja tasa-arvosta koulumatematiikassa