Moninaisuuden tavanomaisuus – lasten kuvakirjat uudistavat käsityksiä ihmisyydestä

Tutkimuksen tausta

Lastenkirjallisuus on tärkeä osa varhaiskasvatuksen arkea. Sen arvo tunnustetaan niin kasvatuksellisena ja opetuksellisena työkaluna kuin taiteellisena elämyksenäkin. Joskus lapset vain kuluttavat aikaa kirjojen parissa. Myös lepohetkiin kuuluu kiinteästi kirjojen lukeminen. Lastenkirjallisuuden monipuolista käyttöä edellyttävät varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen velvoittavat asiakirjat Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet (2018) sekä Esiopetuksen suunnitelman perusteet (2014). Kuitenkaan lastenkirjojen välittämä ihmiskuva ei aina vastaa niiden lukijoiden moninaisuutta ja sitä todellisuutta, jossa nykypäivän lapset ja perheet elävät. Miten lapsi voi tuntea olevansa osa ryhmää tai yhteiskuntaa, jos hän ei näe kuvaansa ja saa samaistumisen kokemuksia lastenkulttuurista? Kirjallisuuden voima on valtava. Kirjojen voi sanoa avaavan uusia maailmoja, opettavan, kasvattavan, viihdyttävän ja jopa voimaannuttavan. Millaista kuvaa ihmisyydestä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana julkaistuissa lasten kuvakirjoissa siis on tarjolla? Kuvataanko moninaisuutta tavallisena osana lasten elämää vai kenties vain eroavaisuuksien kautta, etnosentrisesti ja vastakkainasetteluja vahvistaen?

Tutkimustehtävä ja -menetelmät

Tutkimustehtävänäni oli kuvata ja selittää kymmenen 2012–2021 julkaistun lasten kuvakirjan tarjoamaa kuvaa moninaisuudesta. Aineistoon kuuluivat teokset Hurja Maija (Hulkko, J. & Nygård, M. 2019), Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat (Kanto, A. & Katto, N. 2012), Kielo loikoilee (Katajavuori, R. & Ruohonen, H. 2020), Prinsessa Pikkiriikki (Lampela, H. & Reittu, N. 2016), Tuikku ja pimeän mörkö (Lestelä, J. 2020), Veikko ja Veikko (Nuotio, A., Nuotio, E. & Louhi, K. 2012), Onni-poika saa uuden ystävän (Pelliccioni, S. 2012), Päiväkoti Heippakamu: Hung ja pantteripako (Salmi, V. & Warsta, E. 2020), Sulon ja Elsin uudet naapurit (Silvander-Rosti, S. & Sarell, N. 2021) sekä Poika ja hame (Toivola, J. & Obele, S.2020). Tarkastelin aineistoa poststrukturalistisen feministisen diskurssianalyysin keinoin ja tutkin erityisesti toimijuutta ja valta-asetelmia. Käsitin moninaisuuden eri kategoriat, kuten ”rodun”, kansalaisuuden, sukupuolen, terveydentilan, vammaisuuden ja vammattomuuden sosiaalisesti rakentuvina ilmiöinä ja tutkin niitä intersektionaalisesti, eli syrjintää tuottavien erojen niveltyneisyyden huomioon ottaen. Tätä taustaa vasten pohdin, miten moninaisuutta esitettiin, miten totuttuja käsityksiä kategorioista myötäiltiin ja miten niitä haastettiin.

Tutkimustulokset

Tutkituissa lasten kuvakirjoissa moninaisuutta esitettiin pääasiassa hyvin tavanomaisena ilmiönä. Kirjan aihe saattoi olla mikä tahansa, jolloin moninaisuus jäi katsojan/lukijan tulkittavaksi, eikä sitä erityisesti alleviivattu. Osassa kirjoista keskiöön oli nostettu yleensä marginaaliin asetettu henkilö, kuten ruskea, queer tai vammainen lapsi. Myös vanhus esitettiin yhden kirjan toisena päähenkilönä. Tällaisissa teoksissa teoksen olemassaolon voi nähdä aktivismina. Yhdessä tutkitussa teoksessa käsitys sukupuolesta oli tulkittavissa moderniksi, jopa queeriksi, mutta toisaalta myös päinvastainen tulkinta oli mahdollinen, sillä teoksessa käytettiin tehokeinona satiiria ja voimakasta kärjistystä. Kaiken kaikkiaan teoksista erottui erityisesti kolme diskurssia, jotka olivat 1) lapset totuttujen käsitysten haastajina, 2) moninaisuus tavanomaisena yhteiskunnan tilana sekä 3) tasa-arvovaatimus: jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Teoksista erottuneet kolme diskurssia vahvistavat käsitystä moninaisuudesta tavanomaisena yhteiskunnan ilmiönä, mutta myös tavoiteltavana yhteiskunnan tilana. Näin ollen tutkimustulokset ovat linjassa myös aiempien lastenkirjojen moninaisuuden tutkimusten tulosten kanssa.

Lopuksi

Tasa-arvon vaatimus on läsnä kaikissa varhaiskasvatusta ja esiopetusta ohjaavissa laeissa ja asiakirjoissa. Representaatioiden ja diskurssien tutkiminen on tärkeää, sillä vain tutkimalla kulttuurin piileviä merkityksiä, valta-asetelmia ja rooleja voidaan tehdä eriarvoistavia rakenteita tai käytäntöjä näkyviksi. Kriittisellä diskurssintutkimuksella voidaan myös saada aikaan muutosta. Lastenkulttuuri onkin aitiopaikalla tekemässä maailmasta tasa-arvoisempaa paikkaa. Tutkimuksestani voi olla hyötyä niin varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen työntekijöille kuin muille lasten parissa työskenteleville sekä lasten perheille. Täyttämällä päiväkodin tai kodin kirjahylly monenlaisilla kuvauksilla ihmisyydestä voidaan edesauttaa yhä useampaa lasta tuntemaan itsensä tärkeäksi osaksi yhteiskuntaa – omana itsenään.

 

Jenny Lilja

”Jokaisen pitää saada olla juuri sellainen kuin on ja
PISTE.” Moninaisuus moderneissa lasten kuvakirjoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *