Kuukausi: marraskuu 2021

Julkaistu

Luokanopettajan tuki ADHD-oireiselle oppilaalle

Päädyin tutkimaan luokanopettajan keinoja ADHD-oireisten oppilaiden tukemisessa omien työkokemuksieni myötä. Havaitsin luokanopettajan työtä tehdessäni, että ADHD-oireisia oppilaita on lähes kaikissa luokissa. Ongelmallista kuitenkin mielestäni oli, että opinnot eivät anna riittäviä työkaluja näiden oppilaiden tukemiseen. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla viittä luokanopettajaa, jotka ovat toimineet luokanopettajina alle viisi vuotta. Haastattelut toteutettiin lokakuussa 2021. 

Tutkimuksen tulokset

Tutkielmassani havaitsin, että hyvä yhteistyö kodin ja koulun välillä tukee ADHD-oireista oppilasta. Yhteistyön avain on aktiivinen kommunikointi kodin ja koulun välillä. Tutkimuksen mukaan novisiiopettajilla on hyvä tuntemus ADHD:n tuomista haasteista, mutta he eivät koe omaavansa riittävää tietotaitoa, jotta voisivat tarjota oppilaille parasta mahdollista tukea. Hyvä oppilaantuntemus nähtiin tärkeäksi ja oppilaan opiskelemisen helpottamiseksi tärkeimmäksi asiaksi koettiin selkeä kirjallinen ohjeistus ja selvä rakenne niin tehtävien annossa, kuin koulupäivissäkin.

Johdopäätökset

Tutkielma havainnollisti hyvin sitä, minkälaisia haasteita erityisesti inkluusion myötä koululuokissa näkyy. Näihin haasteisiin tulisi paremmin valmentaa jo opintojen aikana. Tällä hetkellä työkaluja ADHD-oireisten oppilaiden kanssa toimimiseen saa vain erityispedgogiikan opintoja käymällä, ja nämä opinnot eivät ole pakollisena osana luokanopettajan opintosuuntauksessa.

Oliver Dima

Julkaistu

“Inhimillinen ei saa olla vierasta” – Luokanopettajien kokemuksia alakoulun seksuaalikasvatuksesta

Taustaa 

Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä ja jokaisen identiteettiä. Seksuaalikasvatus on osa ihmisoikeuksia ja jokaisella lapsella on oikeus ikätasoiseen seksuaalikasvatukseen. Tämä tutkimus syntyi omasta kiinnostuksesta, aiheen ajankohtaisuudesta ja sen tärkeydestä. Seksuaalikasvatus herättää edelleen hämmennystä ja epävarmuutta aikuisten keskuudessa, joten siksi siitä on tärkeä puhua paljon ääneen. Tällä tutkimuksella halusin luoda kuvaa seksuaalikasvatuksen tilasta luokanopettajan näkökulmasta. Erityisesti minua kiinnosti luokanopettajien tietämys seksuaalikasvatuksen sisällöistä, miten ne näkyvät opetuksessa ja miten he kokevat näiden teemojen opettamisen. 

 

Seksuaalikasvatus 

Seksuaalikasvatusta varten maailman terveysjärjestö WHO on luonut Euroopan laajuiset standardit seksuaalikasvatukselle. Seksuaalikasvatuksen sisällöt ovat keho ja kehitys, läheisyys ja itsetunto, tunteet, moninaisuus, hyvinvointi, terveys, lisääntyminen, normit, tavat ja oikeudet. Seksuaalikasvatus on varsin moninaista ja se on osa ihmiseksi kasvamista ja kasvattamista. Seksuaalikasvatus on opetusta, valistusta, ohjausta ja neuvontaa. Seksuaalikasvatus on osa kasvatustyötä, aivan samoin kuin liikennekasvatus tai hygieniataitojen opettaminen. Seksuaalikasvatus on myös lapsen suojelemista seksuaaliväkivallalta ja turvataitojen opettamista. Seksuaalikasvatus antaa lapsille tietoja, taitoja ja opettaa positiivisia arvoja, joiden kautta omaa seksuaalisuuttaan oppii tuntemaan ja ymmärtämään. Niin ikään seksuaalikasvatus auttaa lapsia valintojen tekemisessä, jotka parantavat heidän elämänlaatuaan ja ohjaa osaltaan yhteiskuntaa oikeudenmukaiseen ja myötätuntoiseen suuntaan. 

 

Opettaja seksuaalikasvattajana 

Opetussuunnitelma ohjaa opettajan työtä. Seksuaalikasvatus on opetussuunnitelman perusteissa ympäristöopin oppiaineen alla lomittuen terveystiedon ja biologian tiedonaloihin. Opettaja koetaan tärkeäksi ja luotettavaksi lähteeksi usein oppilaiden keskuudessa. Seksuaalikasvatuksen avulla opettaja voi auttaa lasta kokemaan itsensä ainutkertaiseksi ja arvokkaaksi sekä hyväksymään oman seksuaalisuutensa. Seksuaalikasvatus on parhaimmillaan yhdessä löytämistä ja oppimista, itsestäänselvyyksien ravistelua ja vaihtoehtojen pohtimista. Opettajan kasvatustyön yksi tärkeimmistä lähtökohdista on muistaa, ettei seksuaalikasvatus koskaan perustu sukupuoli- tai seksuaalisuusoletuksiin. Opettajan omat tunteet ovat väistämättä läsnä seksuaalikasvatuksessa. Opettajan onkin hyvä reflektoida itseään jatkuvasti.  

 

Tulokset 

Opettajat pitävät seksuaalikasvatusta tärkeänä ja sen sisällöt ovat pääosin tuttuja. Osa sisällöistä kuitenkaan ei tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa noussut esiin ja osa sisällöistä esiintyi opettajien puheissa muissa yhteyksissä. Voidaan siis olettaa opettajien käsittelevän tiettyjä sisältöjä tiedostamatta niiden olevan juuri seksuaalikasvatusta. Opettajat kokevat seksuaalikasvatuksen lähtökohtaisesti luontevana, mutta samaan aikaan se herättää myös epävarmuutta. Lisäkoulutusta kaivataan selvästi, sillä valmistumisvuodesta riippumatta kukaan opettajista ei kokenut saaneensa eväitä seksuaalikasvatukseen opettajankoulutuksesta.  

On mielenkiintoista nähdä, miten seksuaalikasvatuksen rooli muuttuu (vai muuttuuko?) seuraavissa opetussuunnitelmissa? Seksuaalikasvatuksen teemat ovat kuitenkin ajankohtaisia, niistä puhutaan paljon valtamedioissa ja sosiaalisen median eri kanavissa. 

 

Sanna Särkelä

Julkaistu

Kotitalousopettajaopiskelijoiden asiantuntijuuden kehittymisen tukeminen

Taustaa

Kotitalousopettajaopiskelijat kokivat opintojen ja työelämän välillä olevan kuilu, johon tämän tutkimuksen avulla haettiin vastauksia, miten kuilua voitaisiin kuroa takaisin yhteen ja asiantuntijuuden kasvua tuettua sujuvammin osana opintoja. Tutkielman tavoitteena oli selvittää kotitalousopettajaopiskelijoiden asiantuntijuuden sekä ammatti-identiteetin rakentumisen kokemuksia opintojen aikana kertyneen työkokemuksen myötä sekä löytää keinoja integroida asiantuntijuuden kasvun tukeminen sujuvammaksi osaksi kotitalousopettajan opintoja. Kotitalousalalla tässä työssä tarkoitettiin kotitalousopettajana toimimista yleissivistävässä koulutuksessa, vapaassa sivistystyössä tai yrityksissä ja järjestöissä.

Tutkimusmenetelmät

Menetelmänä oli laadullinen tutkimus, jossa oli piirteitä Delfoi-menetelmästä. Tutkielma koostuu kahdesta osasta, jossa kummassakin on omat tutkimuskysymykset, aineisto sekä analyysi. Ensimmäisen osan aineisto kerättiin Google Forms -lomaketyökalulla tehdyllä sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 38 henkilöä. Toisen osan aineisto kerättiin etäryhmäkeskustelujen avulla, joihin osallistui yhteensä viisi kotitalousopettajaopiskelijaa. Molempien aineistojen analyysit toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Kahden aineiston avulla saavutettiin syvällisempi ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä.

Analyysi

Ensimmäisen osan aineistosta nousi yhdeksän pääteemaa; työkokemuksen kertyminen, motivaation merkitys ja opintojen merkityksellisyys, opettajuuden osa-alueet ja pedagogiset taidot, työelämämahdollisuuksien hahmottuminen ja vahvistuminen, kotitaloudellinen substanssiosaaminen, opintojen ja työelämän yhdistäminen, minäpystyvyys, reflektointi ja työelämätaidot.

Toisen osan aineistosta muodostui kolme ehdotusta; opetusharjoitteluiden kehittäminen, työelämä lähemmäksi opintoja ja portfoliotyöskentely, kotitalousopettajaopiskelijoiden asiantuntijuuden tukemisen integroimiseksi sujuvammaksi osaksi opintoja.

Johtopäätökset

Aineistot täydensivät toisiaan ja tuloksia tarkasteltiin Tynjälän, Virtasen ja Helinin (2020) integratiivisen pedagogiikan mallin avulla. Mallin avulla kuvattiin asiantuntijuuden tukemisen kehittämisen tarvetta kotitalousopettajaopinnoissa ja esiteltiin tulosten pohjalta syntyneitä konkreettisia muutosehdotuksia. Opiskelijat kokivat, että asiantuntijuutta voitaisiin tukea parhaiten opintojen aikana koottavalla asiantuntijuuden kasvun portfoliolla, johon opiskelija kokoaa kaiken asiantuntijuuden kasvuun liittyvän materiaalin opinnoista ja opintojen ohella tehdystä työstä.

 

Olga-Maaria Mattila

Työkokemuksen merkityksiä asiantuntijuuden kehittymisessä. Kotitalousopettajaopiskelijoiden kokemuksia.

 

Julkaistu

Yläkouluikäiset pojat, maskuliinisuuden odotukset ja hierarkioiden järjestäminen

Tutkimuksen tausta

Pian valmistuvana, naiseksi identifioituvana opettajana koin tärkeäksi laajentaa ymmärrystäni paitsi naisten ja tyttöjen, myös muiden sukupuolten edustajien kohtaamien odotusten luonteesta. Päädyin siksi tutkimaan maskuliinisuuden toteuttamista kohtaan asetettuja odotuksia ja niiden ilmenemistä yläkouluikäisten poikien keskuudessa. Muunsukupuolisten oppilaiden kohtaamia odotuksia olisi myös mielenkiintoista ja tärkeää tutkia, mutta päädyin rajaamaan tutkimuksen koskemaan ainoastaan poikien kokemuksia. En toteuttanut haastatteluja itse, mistä syystä minulle ei ollut mahdollista rajata haastateltavia esimerkiksi muunsukupuolisiin oppilaisiin.

Sain tutkimusaineiston Paikallinen koulutuseetos (LEE) -hankkeen kautta. Hanke tutkii sellaisten koulujen arkea, jonka kaupunkialuetta voidaan tilastollisin mittarein pitää yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti haavoittuvassa asemassa. Tarkastelu kohdistuu koulujen mahdollisuuksiin lieventää alueellisen eriytymisen negatiivisia vaikutuksia, mahdollisuuksiin lieventää huono-osaisuuden kasaantumisen vaikutuksia sekä mahdollisuuksiin luoda oppilaille yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Vaikka aihe ei suoranaisesti koske omaa tutkimukseni kohdetta, tutkija Marja Peltola rajasi aineistosta minulle yhdeksän ryhmä- tai yksilöhaastattelua, joista oli mahdollista tutkia poikien kohtaamia maskuliinisuuden ideaaleja eli ihanteita sekä hierarkian rakentamisen keinoja.

Tutkimuksen toteutus ja tulokset

Analysoin saamani aineiston laadullisen, teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Pohjana analyysilleni toimi siis aluksi selvittämäni teoria maskuliinisuuden ideaaleista ja hierarkian järjestämisen tavoista. Listasin teorian avulla viisi maskuliinisuuden ideaalia eli odotusta, joita miesten oletetaan tavoittelevan: voima, menestys, tunteiden hallinta, valta ja heteroseksuaalisuus. Tämä kokoelma odotuksia muodostaa dominanssin ja alisteisuuden asemia miesten välille. Tarkastelin ideaalien jälkeen vielä näitä hierarkian muodostamisen keinoja.

Voiman ideaali ilmeni, kun eräs oppilas esimerkiksi kuvaili, kuinka toimisi haukkumistilanteessa. Haastateltava kertoi, että menisi lyömään, mikäli joku hänen inhoamansa oppilas tulisi haukkumaan hänen äitiään, mutta mikäli haukkuja olisi hänen ystävänsä, hän vain haukkuisi ”sen mutsin bäkkii”. Oppilaat kuvailivat voimaa myös isouden merkityksessä, kun kuvailivat ärsyyntyvänsä nuorempiin oppilaisiin, jotka kuvittelevat olevansa ”isompii ku ysei”. Menestystä oppilaat kuvailivat puhuessaan koulussa ja työelämässä menestymisestä ja näiden tavoittelusta. Tunteiden hallinta ilmeni, kun oppilaat ihailivat kontrolloitua, maltillista opettajaa ja paheksuivat kontrollin puutetta riehuvissa, nuoremmissa oppilaissa. Vallan ideaali tuli ilmi samaisen opettajan yhteydessä, kun oppilaat ihailivat opettajan kykyä pitää kuria villinkin luokan kohdalla. Heteroseksuaalisuuden ideaali nousi homottelusta puhuttaessa. Homoseksuaalisuus nähtiin negatiivisessa valossa, mitä ote haastattelusta, josta työnikin sai nimen, kuvaa: ”Ei sitä nyt iha täysin homolta haluis näyttää”.

Hierarkian järjestämistä tarkastelin kiusaamisen ja nimittelyn kautta. Osa oppilaista tunnisti kiusaamista tapahtuvan koulussa, osa ei. Tämä voi johtua kiusaamisen näkyvyydestä tai näkymättömyydestä tai oppilaan käsityksistä siitä, mikä on kiusaamista ja mikä ei. Nimittelyä oppilaat kuvailivat tapahtuvan muun muassa homottelun ja huorittelun keinoin.

Pohdintaa

Koen tutkimuksen palvelleen alkuperäistä tavoitettani laajentaa (omaa ja muidenkin) ymmärrystä poikien kohtaamista odotuksista maskuliinisuutensa suhteen. Jokaisen opettajan tulisi kartuttaa tietojaan sukupuolten edustajille tarjotuista tiloista laajentaakseen niitä. Koululla on mahdollisuus vaikuttaa näihin kulttuurisiin tiloihin, mutta sen edellytyksenä on sukupuolitietoinen opettaja.

Jonna Leipivaara

”Ei sitä nyt iha täysin homolta haluis näyttää”: Maskuliinisuuden ideaalit ja hierarkioiden järjestäminen yläkouluikäisten poikien keskuudessa

Julkaistu

Psykologinen turvallisuus oppimisen ja hyvinvoinnin edellytyksenä

Suomalainen opetussuunnitelma velvoittaa kouluja tukemaan oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä ja tarjoamaan heistä jokaiselle mahdollisuuden turvalliseen oppimisympäristöön. Sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen oppimisympäristö onkin edellytyksenä niin oppilaan oppimiselle kuin hyvinvoinnillekin. Oppimistilanteet koetaan usein uhkaavina, koska niissä ollaan erityisen alttiina itseen kohdistuvalle kritiikille. Mielessä voi kummitella esimerkiksi pelko siitä, että ei ole ymmärtänyt opetettavaa asiaa ja että toiset sen vuoksi leimaavat tyhmäksi. Kun ryhmän psykologinen turvallisuus on kunnossa, kenenkään ei tarvitse pelätä itseen kohdistuvia negatiivisia seurauksia ja jokaisella on mahdollisuus keskittyä oppimiseen.

Psykologisen turvallisuuden käsite on peräisin organisaatiopsykologeilta, jotka ottivat sen käyttöönsä jo 60-luvulla. Sillä tarkoitetaan ryhmässä vallitsevaa, jaettua käsitystä siitä, millaisia seuraamuksia sosiaalisten riskien ottamisella koetaan olevan. Sosiaalisilla riskeillä tarkoitetaan esimerkiksi avun pyytämistä, jonkin uuden asian kokeilemista, virheen myöntämistä tai oman idean ilmaisemista ääneen. Seuraamukset voivat olla – psykologisen turvallisuuden tasosta riippuen – joko myönteisiä tai kielteisiä. Kielteisiä seurauksia voivat olla esimerkiksi naurunalaiseksi joutuminen tai häpeän tunne. Sen sijaan psykologisesti turvallisessa ryhmässä ei tarvitse pelätä negatiivisia seurauksia, vaan jokainen saa tuntea olonsa hyväksytyksi ja kuulluksi. lmiötä on tutkittu eniten organisaatiopsykologian näkökulmasta, jolloin sosiaalisena ympäristönä on toiminut työpaikka tai –tiimi.

Psykologisen turvallisuuden käsite kuuluu kouluihin

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa psykologisesta turvallisuudesta koulukontekstiin sijoitettuna. Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena ja se koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkoituksena oli muokata organisaatiopsykologian tutkimuksessa laajasti käytetyn, psykologisen turvallisuuden tasoa mittavaan lomakkeen pohjalta versio, joka soveltuu alakouluikäisten lasten psykologisen turvallisuuden mittaamiseen – ja testata sen toimivuutta käytännössä. Toiseksi tarkoituksena oli haastatella luokkien opettajia saman lomakkeen pohjalta ja näin selvittää heidän näkemyksiään luokkansa psykologisesta turvallisuudesta. Mielenkiinnon kohteena oli paitsi luokan psykologisen turvallisuuden tilanne, myös se, missä määrin opettajat ovat selvillä luokkiensa tilanteesta.

Tutkimuksen antia

Tutkimusjoukko koostui kahden kuudennen luokan oppilaista ja kyseisten luokkien opettajista. Tässä työssä toinen luokka opettajineen muodosti tapauksen A ja toinen tapauksen B. Lomake osoittautui ikäluokalle sopivan tasoiseksi, vaikka vaatikin joiltain osin tarkennuksia. Lomake osoittautui ikäluokalle melko sopivan tasoiseksi, vaikka vaatikin joiltain osin tarkennuksia. Lomakkeen avulla kerätyissä tuloksissa näkyi tapausten välillä selkeä ero. Tapauksen B oppilaiden vastaukset olivat selvästi myönteisempiä ja oppilaiden vastausten välillä oli vähemmän hajontaa kuin tapauksen A oppilailla. Tapauksen A opettajan vastaukset olivat hyvin samansuuntaisia oppilaiden vastausten kanssa, kun taas tapauksen B opettaja arvioi tilanteen huonommaksi kuin oppilaansa. Lisäksi tutkimuksen avulla saatiin arvokasta tietoa siitä, kuinka opettajat kokevat psykologisen turvallisuuden – tai turvattomuuden – näkyvän kouluarjessa.

Tämän tutkimuksen tärkeintä antia oli mielestäni psykologisen turvallisuuden käsitteen tuominen yritysmaailmasta koulumaailmaan. Toivon, että aihe alkaa kiinnostaa muitakin ja että tutkimusta tehdään lisää, monipuolisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Psykologisen turvallisuuden merkitys on jo ymmärretty yritysmaailmassa. Ajattelen, että vielä tärkeämpää sen edistäminen olisi jo paljon aiemmin, ihmisen ollessa vielä lapsi. Koulujen ja päiväkotien vastuu lasten oppimaan oppimisen ja ihmisenä kasvun tukemisessa on kiistaton ja psykologinen turvallisuus on näissä molemmissa avainasemassa. Siksi olisi tärkeää jatkaa tutkimusta aiheen parissa ja lisätä opettajien ja muiden kasvattajien tietämystä siitä.

Tutta Tyrsky

Tapaustutkimus psykologisesta turvallisuudesta alakoulussa

Julkaistu

Lärares attityder gentemot inklusion

Bakgrund

Begreppet inklusion i sig är inte nytt. Såväl den aktuella läroplanen som vår lagstiftning förespråkar inklusiva förfaringssätt i undervisningen samt i den övriga verksamheten på skolorna. Antalet specialklasser har minskat och andelen elever men behov av särskilt stöd har ökat vilket innebär att majoriteten av undervisande lärare vid något skede av sin karriär kommer att arbeta med inklusiva elevgrupper. Att undervisa inklusiva klasser samt att ta i beaktande varje enskild elevs behov kan tänkas upplevas som arbetsdrygt och även som en överväldigande uppgift för de undervisande lärarna utan studier i specialpedagogik. Har själv varit med om att utveckla inklusiv verksamhet för grundskolans högre klasser vid en skola, och känner att de enskilda lärarnas tankar och åsikter behöver höras för att verksamheten ska utvecklas på ett sätt som gynnar de enskilda eleverna. Därtill behövs kännedom om lärares attityder samt eventuella fördomar gentemot inklusion för att kunna svara på lärarnas behov av fortbildning och kollegialt stöd.

Genomförandet

För insamling av data användes ett färdigt utarbetat mätinstrument, Teachers’ Attitudes towards Inclusive Education (TAIS). Mätinstrumentet innefattar frågor och påståenden vilka besvarades i form av en likertskala. Sammanlagt besvarades enkäten av 31 lärare och insamlad data analyserades statistiskt. Mätinstrumentets påståenden har indelats i tematiska kategorier (Värderingar, Upplevd arbetsbörda, Förväntade utfall samt Barnens rättigheter) vilka sedan använts som variabler för analysen.

Slutsatser

I linje med tidigare forskningsresultat påvisade även resultatet av denna studie att lärare upplever inklusion som arbetsdrygt och belastande. Det framkom skillnader i viljan att inkludera elever beroende på elevens funktionsnedsättning. Viljan att inkludera särbegåvade elever eller elever med nedsatt syn var betydligt högre än viljan att inkludera elever med beteendestörningar eller flera överlappande utmaningar. Respondenterna uttryckte starkt att de anser att elever med behov av särskilt stöd ska ta del av undervisning i specialklass eller specialskola samt få undervisning av speciallärare. Resultatet påvisade att trots de fördomar som framkommer samt en negativ attityd gentemot inklusion ser lärare att inklusion i sig bidrar till såväl förståelse som acceptans för olikhet vilket ligger i linje med den lagstiftning och övriga styrdokument som ligger som grund för vårt utbildningsväsen.

Lia Sirelius

Lärares attityder gentemot inklusion

Julkaistu

Suomi toisena kielenä -oppilaiden huomiointi alakoulun kirjallisuuden opetuksessa

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Vuoden 2018 PISA-tutkimuksen tulokset osoittavat, että Suomessa lukutaidon tasoero maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestöön kuuluvien oppilaiden välillä on OECD-maiden suurin. Lukuisat tutkimukset osoittavat sujuvan lukutaidon olevan yksilön nyky-yhteiskunnassa toimimisen kannalta välttämätön edellytys, jota voidaan koulussa tukea monin tavoin, esimerkiksi kirjallisuuden opetuksen keinoin. Kaikista tekstilajeista erityisesti juuri kaunokirjallisuuden lukemisen on tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä lukutaidon kehitykseen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli luoda opettajille suunnatun kyselyaineiston pohjalta katsaus siihen, millä tavoin äidinkieleltään muita kuin suomenkielisiä oppilaita huomioidaan suomalaisten alakoulujen kirjallisuuden opetuksessa. Jotta toimintaa voitaisiin jatkossa kehittää suuntaan, joka voisi kaventaa näiden ryhmien välistä lukutaidon tasoeroa, on tärkeää tuntea ilmiön nykytilanne ja se, miten opettajat huomioivat – tai eivät huomioi – äidinkieleltään muut kuin suomenkieliset oppilaat kirjallisuutta opettaessaan.

Nykytilanteen kartoittamiseksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia menetelmiä ja työtapoja luokanopettajat käyttävät huomioidakseen suomi toisena kielenä -oppilaat kirjallisuuden opetuksessa. Lisäksi tutkittiin S2-oppilaiden lukemaa kirjallisuutta: sitä, millaisia kirjoja luokanopettajat pitävät tälle kohderyhmälle sopivina. Huomioinnin tapojen lisäksi tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miksi osa opettajista ei kertomansa mukaan huomioi S2-oppilaita kirjallisuuden opetuksessa lainkaan.

Toteutus

Tutkimus toteutettiin osana Lukuklaani-hanketta, ja aineistona hyödynnettiin hankkeen keräämää kyselyaineistoa. Kyselytutkimus on tehty vuonna 2017, ja siihen on vastannut yhteensä 885 alakoulun opettajaa. Tämän tutkimuksen aineistona toimi yhden kyselystä valikoidun kysymyksen vastausaineisto, joka oli 378 vastauksen suuruinen. Vastausaineistoa tutkittiin pääasiassa teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen, mutta siihen tehtiin katsausta myös kvantitatiivisia menetelmiä hyödyntäen.

Tulokset ja johtopäätökset

Tutkimus toi esiin, että 89 % aineiston opettajista huomioi suomi toisena kielenä -oppilaita kirjallisuutta opettaessaan jollakin tavoin. Huomiointiin hyödynnettiin moninaisia työtapoja ja menetelmiä. Yleisimmin S2-oppilaiden huomiointi tapahtui yhteistoiminnallisia työtapoja käyttäen. Toiseksi yleisintä oli, että huomioinnin menetelmät liittyivät opettajan toimintaan. Vain pieni osa opettajista hyödynsi huomioinnissa yksilötyöskentelyä. Suurin osa aineiston vastaajista kuvaili S2-oppilaidensa lukevan kirjallisuutta, joka on valittu jollakin tietyllä perusteella juuri heidän luettavakseen. Suurin osa näistä valintaperusteista liittyi kirjassa käytettyyn kieleen. Kielen lisäksi myös kirjan sisältö vaikutti siihen, pidetäänkö teosta sopivana S2-oppilaille.

Aineiston opettajista 11 % ilmaisi vastauksessaan, ettei kohdista S2-oppilaisiin erityishuomiota kirjallisuuden opetuksessa. Huomioimattomuudelle esitettiin muutamia erilaisia perusteluita, jotka liittyivät joko oppilaaseen tai koulun toimintaan.

Tutkimuksen tuottamia tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi S2-opetuksen oppimateriaalien, opettajankoulutuksen sekä kirjastojen aineistovalikoiman kehityksessä. Tutkimus toi esiin kattavan kuvauksen siitä, millaisia työtapoja alakoulun opettajat tällä hetkellä hyödyntävät S2-oppilaiden opetuksessa ja millaisia tarpeita vieraskielinen tausta luo oppilaiden lukemalle kirjallisuudelle.

Tutkimuksen tulokset nostivat esiin lukuisia jatkotutkimusaiheita. Tulevaisuudessa tämän aiheen tiimoilta olisi tärkeää tutkia esimerkiksi, kuinka suuri tässä tutkimuksessa esiin nousseiden työtapojen osuus kirjallisuuden opetuksesta ajallisesti on ja kuinka säännöllisesti niitä hyödynnetään. Lisäksi tarvittaisiin tutkimusta siitä, millä tavoin käytössä olevat toimintatavat ovat vaikuttaneet S2-oppilaiden lukutaitoon, ja minkä toimintatapojen käyttö on jatkossakin tarkoituksenmukaista.

Elli Mannermaa

Selkokirjoja, sananselitystä ja äänikirjoja – Suomi toisena kielenä -oppilaiden huomiointi alakoulun kirjallisuuden opetuksessa