Kuukausi: joulukuu 2021

Julkaistu

Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen koronapandemian aikana

Keväällä 2020 arkemme muuttui, kun koronapandemia astui osaksi jokapäiväistä elämäämme. Koronapandemia on luonut merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, tuoden myös haasteita kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin toteuttamiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka jo ennen globaalia pandemiaa lasten ja nuorten mielenterveysongelmat olivat kasvaneet merkittävästi. Mielenterveyden perusta rakentuu lapsuudessa, ja kouluinstituutioiden rooli hyvinvoinnin edistäjinä on laajalti todistettu. Tämän tutkielman tarkoituksena onkin selvittää, millä tavoin lasten ja nuorten mielenterveyttä on edistetty kouluinstituutioissa koronapandemian aikana. Lisäksi kartutetaan ajankohtaista tietoa opettajien työnkuvassa näkyneestä mielenterveyden edistämisestä, ilmentäen opettajien henkilökohtaisia käsityksiä liittyen niin yksilöiden mielenterveyden tukemiseen kuin koulumaailman organisaatioiden ja yhteiskunnan rooliin mielenterveyden edistäjänä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kuudesta mielenterveyden edistämisen menetelmästä; opettajan tunne-, vuorovaikutus ja mielenterveysosaamisesta, lasten ja nuorten tunne-, vuorovaikutus- ja mielenterveysosaamisesta, vertaistoiminasta ja osallisuudesta, toimintakulttuurista, kohdennetusta tuesta sekä opiskeluhuoltotyöstä ja mielenterveyspalveluista. Kyseisten menetelmien pohjalta pyrittiin syventämään ymmärrystä mielenterveyden edistämisestä sekä luomaan uutta ajankohtaista tietoa.

Tutkimuksen toteutus

Tutkielma toteutettiin touko- ja joulukuun 2021 välisenä aikana. Aineisto kerättiin touko- ja kesäkuun aikana avoimella kyselylomakkeella neljästä eri kasvatusalan Facebook-ryhmästä. Tutkielman näyte koostui 41 suomalaisesta peruskoulun sekä toisen asteen opettajasta, joista 37 identifioivat itsensä naiseksi ja 4 mieheksi. Osallistujat olivat iältään 30–61-vuotiaita, työskennellen yhteensä 16 eri maakunnalla. Aineiston analyysiprosessi toteutettiin loka­- ja marraskuun aikana laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, fenomenografista tutkimusasetelmaa mukaillen.

Tutkimustulokset

Tutkielmassa saatiin selville moniammatillisen yhteistyön sekä opettajan rooli koronapandemian aikaisen mielenterveyden edistäjinä, kuitenkin resurssien puutteen vallitessa taustalla. Myös muut koronapandemian esille nostamat haasteet tulivat laajalti esille niin peruskoulun kuin toisen asteen opettajien vastauksista. Lisäksi tutkimustuloksissa korostui oikea-aikainen, empaattinen, lapset ja nuoret kokonaisvaltaisesti huomioiva vuorovaikutus. Tutkimustulosten avulla voidaan tarkastella suomalaisen koulumaailman hyvinvoinnin edistämisen arvopohjaa, samanaikaisesti suunnaten huomio taustalla vallitseviin yhteiskuntamme epäkohtiin. Tutkimustuloksia voisi soveltaa jatkotutkimuksissa esimerkiksi lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten mielenterveyden edistämisen vertailuun, opettajien työhyvinvoinnin tarkasteluun sekä kvantitatiivisen tutkimuksen toteuttamiseen.

Pohdintaa

Tämä tutkielma luo merkityksellistä ja ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten, opettajien, kouluyhteisöjen sekä yhteiskuntamme hyvinvoinnin kannalta. Koronapandemia tai ei, lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen ei saisi kaikessa painossaan kasautua opettajien harteille. Tämän tutkielman tuloksissa ilmentyvä riittämättömyyden tunne opettajien omien toimintamahdollisuuksien suhteen saattaisi antaa vihiä opetussuunnitelman ylimalkaisuudesta ja siitä, että opettajien oletetaan osaavan edistää ensimmäisestä työpäivästään lähtien mielenterveyttä kuten ammattilaiset.

Yhteiskunnan päättäjien tulisi ymmärtää, kuinka kouluinstituutiot luovat yleissivistävän kasvatustehtävänsä lisäksi merkittäviä hyvinvoinnin edistämisen mahdollisuuksia. Kun resursseja kohdennetaan kouluinstituutioiden mielenterveyttä edistäviin aspekteihin, luodaan näille sukupolville yhä parempia mahdollisuuksia asianmukaisen työkykyisyyden säilyttämiseen. Monipuolisten  tunne- , vuorovaikutus- ja mielenterveysosaamisen hallitsemisella, hyvinvointia tukevassa kouluympäristössä olemisella sekä tarvittavien palveluiden saamisella niin peruskoulussa kuin toisella asteella on mahdollista pitkällä tähtäimellä vaikuttaa positiivisesti myös yhteiskunnan terveydenhuollon kustannuksiin.

 

Tinja Tikkanen

Lasten ja nuorten mielenterveyden edistäminen kouluinstituutioissa koronapandemian aikana – Opettajien käsityksiä

Julkaistu

Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyys ja koetut valmiudet kouluväkivaltatilanteissa

Tutkimuksen tausta

Turvallisuusnäkökulman puute luokanopettajankoulutuksessa on herättänyt keskustelua sekä opiskelijapiireissä että aiemmassa opettajankoulutusta tarkastelevassa tutkimuksessa. Kentälle sijaisiksi mennessään luokanopettajaopiskelijat saattavat törmätä tilanteisiin, jossa oppilas syystä tai toisesta käyttäytyykin uhkaavasti, tai jopa väkivaltaiseksi. Tällaisissa tilanteissa luokanopettajaopiskelija saattaa saada vääränlaisia ohjeita tilanteen käsittelemiseksi ja pahimmillaan vaarantaa sekä oman että kaikkien oppilaiden turvallisuuden.

Oppilaan väkivallan kohteeksi joutuminen on äärimmäisen kuormittava kokemus, jossa yhdenkään opettajan tai opettajaopiskelijan ei tulisi jäädä yksin. Oppilaan kohdistaessa väkivaltaa toiseen oppilaaseen, saattaa opettaja tässäkin tilanteessa väliin mennessään joutua oppilaan väkivallan uhriksi. Opettajien yhteistoiminnallinen kulttuuri ja yhteiset pelisäännöt väkivaltaisuuksien nollatoleranssin ylläpitämiseksi ovat keskeisessä asemassa oppilaitosten turvallisuuden parantamiseksi.

Tutkimuksen toteutus

Tässä tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyteen kouluväkivaltatilanteissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten he kokevat saaneensa valmiuksia kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen yliopisto-opintojensa teoriaopinnoista, opetusharjoitteluissa ja sijaisena toimiessaan.

Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella. Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastattiin eksploratiivisen faktorianalyysin, sekä lineaarisen regressioanalyysin avulla. Toiseen tutkimuskysymykseen vastattiin kuvailemalla vastaajamääriä eri vastausvaihtoehtoihin.

Tulokset

Luokanopettajaopiskelijan minäpystyvyys kouluväkivaltatilanteissa. (Niemelä, 2021).

Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyys kouluväkivaltatilanteissa jakautui viiteen ulottuvuuteen: Tilanteissa toimiminen, huoltajien kanssa toimiminen, moniammatillisessa yhteistyössä toimiminen, erilaisissa oppimisympäristöissä toimiminen sekä tilanteiden jälkeen toimiminen.

Jokaiseen ulottuvuuteen merkittävin taustavaikuttaja oli luokanopettajaopiskelijan perusopetuslain tuntemus. Mitä paremmin luokanopettajaopiskelija arvioi tuntevansa erilaisia turvallisuuteen ja kurinpitoon liittyviä perusopetuslain säätämiä toimenpiteitä, sen korkeampi heidän minäpystyvyytensä kouluväkivaltatilanteissa oli. Perusopetuslain tuntemukseen vaikutti opiskelijan työkokemuksen määrä.

Perusopetuslain tuntemuksen ohella tilanteissa ja niiden jälkeen toimimiseen vaikutti nostavasti opiskelijan ikä. Opintovuosi laski minäpystyvyyttä tilanteiden aikana ja niiden jälkeen toimimisessa sekä huoltajien kanssa toimimisessa. Opintovuoden negatiivisen vaikutuksen arviointia olisi syytä tutkia suuremmalla pitkittäistutkimusaineistolla tulevaisuudessa.

Helsingin yliopiston luokanopettajaopiskelijat arvioivat saamansa valmiudet kouluväkivaltatilanteissa toimimiseen pääsääntöisesti heikoksi. Yli 35 % opiskelijoista koki, ettei ollut lainkaan saanut tuntemusta kouluväkivaltatilanteita koskevasta lainsäädännöstä, vaikka perusopetuslakiin tutustuminen on osana kurssien osaamistavoitteita. Lakiosaamista käsittelevän kysymyksen vastauksista jätettiin ensimmäisen vuoden opiskelijat ulkopuolelle, sillä opintosuunnitelman mukaan he eivät vielä olleet suorittaneet lakiosaamisen kannalta keskeisintä kurssia.

Tutkimuksen merkitys

Tämä tutkimus vahvistaa aiemman tutkimuksen tuloksia opettajankoulutuksen puutteellisesta turvallisuusnäkökulmasta. Opettajan minäpystyvyyttä esimerkiksi inkluusiota kohtaan on kyetty nostamaan kohdennetuilla harjoitteluilla erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden keskuudessa. Uhka- ja vaaratilanteiden ennakointi- ja toimintavalmiuksiin liittyvien sisältöjen lisääminen parantaisi luokanopettajien minäpystyvyyttä ja toimintavalmiutta kouluväkivaltatilanteissa. Lisäksi olisi tehtävä selkeä ero sille, ettei kouluväkivalta ole koulukiusaamista, vaan oma, kiusaamista vielä vakavampi ilmiö, jonka käsittely ja vähentäminen vaatii asianmukaiset työkalut.

Tutkimuksen ajankohtaisuutta lisää elokuussa 2022 voimaan astuva perusopetuslain muutos. Muutos laajentaa oppilaiden nykyisiä velvollisuuksia suorittaa tehtävänsä tunnollisesti ja asiallisesti myös käyttäytymään muita kiusaamatta ja syrjimättä, sekä toimimaan siten, ettei muiden oppilaiden, kouluyhteisön tai opiskeluympäristön turvallisuus tai terveys vaarannu. Opettajien tulee olla tietoisia niistä velvollisuuksista, joita oppilailla toiminnassaan on ja kyetä edesauttamaan heidän toimintaansa kehittämistä näiden velvollisuuksien suuntaisesti.

Erityispedagogisia sisältöjä on esitetty osaksi suomalaista luokanopettajakoulutusta jo viime vuosituhannen lopussa. Vaikka pelkällä teoreettisen osaamisen lisäämisellä ei pystytäkään estämään kouluväkivallan ääri-ilmiöitä, on silti hämmästyttävää, etteivät Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien kaltaiset kouluväkivallan äärimmäistapauksetkaan saaneet nostettua turvallisuusasioita osaksi suomalaista opettajankoulutusta. Tästä herää kysymys, millainen tragedia oppilaitoksia on kohdattava, jotta opettajien peruskoulutuksen muutos kohti turvallisempaa oppilaitosta saadaan käynnistettyä.

Pepita Niemelä

Luokanopettajaopiskelijat kouluväkivaltatilanteissa –
Minäpystyvyys ja koetut valmiudet

 

Julkaistu

Digitaalinen oppimateriaali matematiikan opetuksessa

Tausta ja tarkoitus

Oppimateriaalien tutkimusta ja etenkin digitaalisten oppimateriaalien tutkimusta on tehty vielä vähän. Opettajat kuitenkin hyödyntävät oppimateriaaleja paljon opetuksessaan. Siksi onkin tärkeää saada tutkittua tietoa siitä, millaisia käytössä olevat oppimateriaalit ovat. Tutkitun tiedon avulla oppimateriaaleista voidaan kehittää entistä parempia, jotka auttavat oppilaita oppimaan uusia asioita mielenkiintoisella ja motivoivalla tavalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisia hyvän digitaalisen oppimateriaalin piirteitä Milli-kirjasarja sisältää sekä opettajien kokemuksia Milli-kirjasarjan digitaalisten materiaalien käytöstä opetuksessa.

 Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineistona oli Milli-kirjasarjan materiaaleista digiopetusmateriaali, Millin digikoulu ja Millin Bingel-tehtävät sekä kyselylomake Millin digitaalisten materiaalien käytöstä. Kyselylomakkeeseen oli mahdollista vastata Facebookissa Alakoulun aarreaitta -ryhmässä ja kolmos–nelosten opet -ryhmässä syksyllä 2021.

Milli-kirjasarjan aineiston analysoin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa käytettiin teoriaosassa muodostettuja luokkia. Luokat ovat rakenne, motivointi ja yhteisöllisyys ja ne sisältävät yksityiskohtaisempia osia. Kaikista kolmesta Millin materiaalista tarkastelin, löytyykö niistä näitä ominaisuuksia.

Kyselylomakkeeseen vastasi 35 opettajaa. Kyselylomakkeen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysissä sain muodostettua kolme pääluokkaa, jotka ovat opetettavat sisältö alueet sekä välineet ja tavat käyttää välineitä opetuksessa.

Tulokset ja pohdinta

Digiopetusmateriaali, Millin digikoulu ja Millin Bingel-tehtävät olivat tutkijoiden suositusten mukaisia. Eniten oli puutteita yhteisöllisyydessä, mutta senkin pois jättäminen on ollut esimerkiksi Bingel-tehtävien kohdalla tietoinen valinta. Kokonaisuudessaan Milli-kirjasarjan materiaalit olivat hyviä ulkoisia ominaisuuksia tarkasteltaessa ja etenkin motivoivia ominaisuuksia oli materiaaleissa paljon.

Opettajat käyttivät opetuksessaan etenkin digiopetusmateriaalia, mutta oppituntien suunnitteluun he käyttivät painettua opettajanopasta. Opettajat kertoivat vastauksissaan opettavansa digitaalisilla materiaaleilla mieluiten geometriaa. Monista vastauksista oli kuitenkin nähtävissä, että opettajat haluavat hyödyntää opetuksessaan moni puolisesti painettua ja digitaalista materiaalia tilanteeseen sopivalla tavalla. Suurin osa opettajista ei hyödyntänyt kovin usein Millin digikoulua tai Millin Bingel-tehtäviä opetuksessa.

Tuloksista voidaankin päätellä, että ainakin Milli-kirjasarja itsessään tarjoaa opettajille laajat mahdollisuudet toteuttaa opetusta monipuolisesti hyödyntämällä opetuksessaan erilaisia välineitä, joita kirjasarjassa on. Millin materiaalit noudattelivat myös jo hyvin tutkijoiden esittämiä ajatuksia hyvästä digitaalisesta oppimateriaalista. Oppimateriaalit kuitenkin kaipaavat lisää tutkimusta siitä, millaiset ominaisuudet ovat toimivia ja tehokkaita oppimisen kannalta etenkin digitaalisissa oppimateriaaleissa.

 

Kaisla Liimatta

Milli-kirjasarja digitaalisena oppimateriaalina – Ominaisuudet hyvän oppimateriaalin kriteerien valossa sekä opettajien kokemuksia sen käytöstä opetuksessa

Julkaistu

Nuorten elämään tyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä PISA-tutkimuksen mukaan

Nuorten elämään tyytyväisyyttä ja optimaalista toimintakykyä on alettu kunnolla tutkia vasta viime vuosina positiivisen psykologian suosion kasvun myötä. Elämään tyytyväisyys on yksi tärkeimmistä nuorten mielenterveyden mittareista ja onkin toivottu, että nuorten elämään tyytyväisyyttä ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä tutkittaisiin lisää. Elämään tyytyväisyydessä, on aikaisemmin havaittu eroja sukupuolten välillä siten, että pojat ovat olleet tyttöjä tyytyväisempiä elämäänsä. Pojilla on ja myös ollut korkeammat käsitykset esimerkiksi akateemisesta minäpystyvyydestään kuin tytöillä.

Mitä tutkittiin?

Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, kuinka positiiviset tunteet, kuuluvuuden tunne koulussa, minäpystyvyys, sukupuoli ja sosioekonominen tausta selittävät nuorten elämään tyytyväisyyttä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää onko sukupuolten välillä eroja elämään tyytyväisyydessä, minäpystyvydessä, kuuluvuuden tunteessa koulussa sekä positiivisten tunteiden kokemisessa. Aineistona käytin PISA 2018 -tutkimuksen oppilaskyselyn kautta saatuja vastauksia. Tutkittavia oli yli 5 000 ja he olivat iältään 15 vuoden ja 3 kuukauden sekä 16 vuoden ja 2 kuukauden väliltä.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:

1) Miten kuuluvuuden tunne koulussa, positiivisten tunteiden kokeminen, minäpystyvyys, sukupuoli ja sosioekonominen tausta selittävät yleistä elämään tyytyväisyyttä?

2) Eroavatko tyttöjen ja poikien keskiarvot toisistaan elämään tyytyväisyyden, kuuluvuuden tunteen koulussa, positiivisten tunteiden sekä minäpystyvyyden kokemuksissa?

Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen haettiin vastausta lineaarisen regressioanalyysin avulla ja toiseen kysymykseen puolestaan riippumattomien otosten t-testeillä. Analyysit tehtiin SPSS-ohjelmalla.

Mitä tulokset kertovat?

Tulosten mukaan nuorten elämään tyytyväisyyttä selittivät tilastollisesti merkitsevästi positiiviset tunteet, minäpystyvyys, kuuluvuuden tunne koulussa ja sukupuoli. Näistä eniten elämään tyytyväisyyttä vaikutti selittävän positiivisten tunteiden kokeminen. Yhteensä edellä mainitut muuttujat selittivät 39 % elämään tyytyväisyyden vaihtelusta, jolloin efektikokoa voidaan pitää varsin suurena.

T-testeissä löydettiin tilastollisesti merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien välillä elämään tyytyväisyydessä ja kuuluvuuden tunteessa koulussa. Efektikoot olivat kuitenkin varsin pieniä, vaikkakin elämään tyytyväisyydessä efektikoko oli selvästi suurempi kuin kuuluvuuden tunteessa koulussa. Näin ollen sukupuolten välisillä eroja on käytännössä melko vähän vaikutusta.

Johtopäätöksiä ja jatkotutkimusideoita

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuorten elämään tyytyväisyyttä voitaisiin kenties lisätä lisäämällä minäpystyvyyttä, kuuluvuuden tunnetta koulussa ja erityisesti positiivisten tunteiden kokemista. Kenties positiivinen  psykologia, jossa elämään tyytyväisyys ja positiiviset tunteet ovat tärkeässä roolissa, olisi yksi ratkaisu elämään tyytyväisyyden lisäämiseen. Toisaalta lisää tutkimusta aiheesta vaaditaan vielä lisää.

 

 

Saara Alatulkkila

Nuorten elämään tyytyväisyys PISA 2018 -tutkimuksen oppilaskyselyn valossa

Julkaistu

Sanattoman yhteyden merkitys varhaiskasvatuksessa: tutkimuksen toteuttamisen tarkastelu teoreettis-filosofisesta ja monilajisesta näkökulmasta

Tein artikkelimuotoisen pro gradu -tutkielmani aiheesta sanattoman yhteyden merkitys varhaiskasvatuksessa. Tutkielma koostuu yhdessä ohjaajani Sara Sintosen kanssa kirjoittamastamme artikkelikäsikirjoituksesta sekä koontiosasta, jossa syvennyin tarkastelemaan tutkimuksen toteuttamista sekä sen yhteiskunnallista ja eettistä merkittävyyttä. Tässä blogitekstissä kuvaan lyhyesti tutkimusprosessiamme keskittyen tutkimuksemme teoreettis-filosofiseen lähestymistapaan sekä työtapaamme, joka oli ajattelu teorian kanssa (thinking with theory). Lisäksi tarkastelen monilajisen ajattelun vaikutusta tutkimusprosessiimme.

Tutkimuksen aihe

Tutkimuksen aihe alkoi muotoutua havaittuani yksin olevia ja leikkiviä lapsia lähestyttävän varhaiskasvatuksessa usein huolen kautta. Lapsia kannustetaan kielelliseen vuorovaikutukseen vertaistensa kanssa eikä mahdollisuuksia olla ja leikkiä itsekseen tarjota tasavertaisena vaihtoehtona yhdessä leikkimiselle. Olen aina viihtynyt hyvin itsekseni ja kokenut tarvetta olla paljon yksin tai puuhailla hiljaa rinnakkain toisen kanssa. Pohdittuani yksin olemista, aloin hahmottaa sanattoman yhteyden kokemuksen olevan yksi keskeinen tekijä yksin ja rinnakkain olemisen merkityksellisyyden taustalla.

Teoreettis-filosofinen pohdinta ja ajattelu teorian kanssa

Teoreettis-filosofinen pohdinta oli luonteva valinta tutkimuksen lähestymistavaksi. Olimme käyneet tutkimusaiheesta filosofista keskustelua ohjaajani kanssa jo ensimmäisestä tapaamisestamme lähtien. Sanattoman yhteyden merkitys on myös aiheena vähän tutkittu ja vaikeakin, joten aiheen tarkastelu syvällisesti ja kiireettömästi pohtien, oli perusteltua. Työtapana ajattelu teorian kanssa tarkoitti tutkimuksessamme vuorovaikutuksessa olemista niin toinen toistemme, teorian, ympäröivän maailman kuin kokemustemme sanattomasta yhteydestä kanssa. Keskeistä oli ajatus siitä, että tieto on aina perspektiivistä ja alati muuttuvaa. Osa tiedosta jää siten järkemme ja sanojemme tavoittamattomiin.

Monilajisen ajattelun vaikutus tutkimusprosessiimme

Sanaton yhteys on jotain, joka voi toteutua paitsi ihmisten välillä, myös ihmisen ja toisen olevaisen, esimerkiksi puun, eläimen tai kasvin välillä. Yhteydessä voi olla myös luonnonilmiön tai taiteen kanssa. Monilajinen ajattelu kyseenalaistaa  ihmiskeskeisen ajattelun, jossa sosiaalisuus nähdään vain ihmisten välisenä ja ihmisille tyypillinen rationaalinen ajattelu arvotetaan muunlaista olemista ja ajattelua korkeammalle. Tutkimusprosessissamme monilajinen ajattelu vaikutti siihen, kuinka ymmärrämme paitsi oman valta-asemamme myös vajavaisuutemme tutkijoina. Länsimaisina korkeakoulutettuina ihmisinä meillä on suhteellisen paljon valtaa ja mahdollisuus vaikuttaa. Toisaalta tarkastelemme maailmaa vain omasta kapeasta näkövinkkelistämme käsin ja tietomme on siten aina vajavaista.

Monilajisesta näkökulmasta katsottuna tutkimuksessa onkin tärkeää huomioida kaikki olemisen tavat (niin sanalliset kuin sanattomatkin) yhtä arvokkaina sekä pyrkiä aidosti ymmärtämään moninaisia tapoja olla. Sitä kautta aukeaa mahdollisuus tuoda sellaisten olevaisten ääni kuuluviin, joita ei yhteiskunnassamme oteta tasavertaisina huomioon.

Miia Perkola

Julkaistu

Opettajien kokemuksia nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksista toisella asteella

Tutkielman tausta 

Pisa-tutkimusten valossa heikkojen lukijoiden määrä on kasvanut Suomessa viimeisten vuosien aikana.  Arviolta noin joka kymmenes suomalainen nuori ei voi saavuttaa aktiivisen osallistujan asemaa yhteiskunnassa tai jatkaa opintojaan ilman merkittäviä ongelmia heikon lukutaitonsa takia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lukutaitoa voidaan kuitenkin kehittää myös nuoruusiässä järjestämällä opiskelijoille luetun ymmärtämisen opetusta. Luetun ymmärtämisen opetuksella voidaan edistää myös opiskelijoiden suoriutumista koulun reaaliaineissa.

Interventiotutkimusten perusteella luetun ymmärtämisen opetukseen on olemassa useita toimivia menetelmiä, kuten tietyt kaupallisesti valmistetut tuotepaketit ja tutkijoiden itsensä kehittämät opetuskeinot.  Tehokkaiksi osoittautuneilla menetelmillä on kuitenkin monia yhteisiä piirteitä.  Kaikki  interventiot sisältävät monipuolisesti lukustrategioiden opetusta,  mutta sen lisäksi opetuksessa pyrittiin tarjoamaan harjoituksia, jotka edistivät opiskelijoiden sitoutumista, motivaatiota ja metakognitiivisia taitoja.  Interventioihin sisältyi usein myös sanasto-opetus, monipuolinen harjoittelu ja kouluaineisiin kytketyt tekstit. 

Aineiston keruun ja analyysin lisäksi interventiotutkimuksista saatu tieto toimi oman tutkielmani teoriapohjana, joka vaikutti niin tutkimustehtävään kuin tutkimuskysymysten asetteluun.

Tutkielman tarkoitus

Tutkielmani tarkoituksena oli tarkastella nuorten luetun ymmärtämisen vaikeuksiin liittyviä ilmiöitä toisen asteen opettajien kokemuksiin perustuen. Painotus oli äidinkielessä ja reaaliaineissa, eli niissä oppiaineissa, joissa opiskelijat joutuvat lukemaan pitkiä tekstejä. Tavoitteena oli selvittää, millaisia tutkimustietoon perustuvia menetelmiä opettajat käyttävät luetun ymmärtämisen opetuksessa, miten nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet näyttäytyvät toisella asteella opettajien mukaan ja miten opettajat kehittäisivät luetun ymmärtämisen tukea.

 Menetelmät

Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteita ja fenomenologis-hermeneuttista tutkimusotetta noudattaen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelumenetelmällä seitsemältä toisen asteen oppilaitoksen opettajalta. Mukana oli sekä erityisopettajia että äidinkielen opettajia. Haastateltavista neljä työskenteli lukiossa, kolme ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikki haastateltavat työskentelivät suurissa tai keskisuurissa kaupungeissa, yhteensä neljässä eri maakunnassa.  Haastatteluaineistoa analysointiin sekä teorialähtöisellä sisällönanalyysilla että aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla oleellisimpien asioiden löytämiseksi.

Tulokset ja pohdintaa

Tulosten perusteella luetun ymmärtämisen opettajat käyttivät monipuolisesti tutkimustietoon perustuvia menetelmiä.  Luetun ymmärtämisen opetus oli kytketty suoraan kouluaineisiin, eikä opetuksessa suosittu kurssimateriaalien ohella muita valmiita tuotteita.  Nuorille opetettiin useita eri lukustrategioita, joista suosituimpia olivat tekstin silmäily ja ennakointi. Tuen järjestämisen rakenteissa oli kuitenkin selkeitä eroja oppilaitosten välillä. Esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen puolella nuorten oppimisvaikeuksiin liittyvää tukea pyrittiin suunnittelemaan jo ennen opintojen alkua ja opiskelijoille valmistettiin alaspäin eriytettyä materiaalia. Lukion puolella tuen tarpeen selvittely ja yksilöllisten tukikeinojen suunnittelu aloitettiin vasta kun opinnot olivat jo käynnistyneet.

Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet nähtiin osana laajaa ongelmien verkostoa, joka voi pahimmillaan johtaa opintojen keskeytymiseen ja syrjäytymiseen.  Osalla opettajista oli haastateltavien mukaan vaikeuksia tunnistaa nuorten lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, eikä heillä ollut keinoja tai kiinnostusta puuttua opiskelijoiden ongelmin. Ilman järjestelmällistä tukea nuoren ongelmat saattavat kuitenkin kasaantua, eikä nuori pärjää kilpailussa parhaista jatko-opinto- ja työpaikoista .

Luetun ymmärtämisen tuen kehittämisen kannalta opettajien lisäkoulutusta pidettiin erityisen tärkeänä. Opettajien näkemyksen perusteella heikompien opiskelijoiden asemaa voidaan kehittää jatkossa edistämällä opettajien välistä yhteistyötä ja vaikuttamalla sekä opettajien että opiskelijoiden asenteisiin.

Opiskelijoiden tasa-arvoisemman aseman vuoksi pitäisin myös tärkeänä puuttua oppilaitosten välisiin rakenteellisiin eroihin. Nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta kaikille opiskelijoille ei ole resursseista johtuen mahdollista tarjota yksilöllistä erityisopetusta kouluajan puitteissa tai esimerkiksi paperisia kurssikirjoja. Jatkossa olisi tärkeä tutkia tuen tarjoamisen keinoja myös muiden oppiaineiden osalta.

Laura Mansikka

”Oon saanu koulutuksen lukutaitosten opettamiseks. Miten tässä näin kävi?” Nuorten luetun ymmärtämisen vaikeudet ja tuki toisen asteen opettajien näkökulmasta

Julkaistu

Lastenkirjoissa kerrotaan ilmastonmuutoksesta monipuolisesti ja kuvataan vaikeita ilmastotunteita

Tausta

Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista ongelmista. Se on kaikkeen vaikuttavana ilmiönä aiheuttanut ihmisille monenlaisia ilmastotunteita, kuten ilmastoahdistusta. Myös lapsilla on havaittu vaikeita ilmastonmuutoksen aiheuttamia tunteita, kuten surua, pelkoa ja avuttomuutta.

On tärkeää käsitellä lasten kanssa vaikeita ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) mukaan kouluissa tulee ohjata oppilaita kestävään elämäntapaan, sekä ymmärtämään, että ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ympäröivästä ekosysteemistä. Opettajien ja kasvattajien tulisi osata käsitellä vaikeaa asiaa monipuolisesti ja tieteeseen perustuen. Lapsille ei saa aiheuttaa liiallisia syyllisyyden tunteita tai ahdistusta. Kuitenkin lapsista tulee kasvattaa vastuullisesti toimivia kansalaisia, jotka ratkovat ilmastonmuutoksen ongelmia tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutoksesta ja sen vaikutuksista opetettaessa käytetään yleensä termiä ilmastokasvatus. Ilmastokasvatus kuuluu terminä ympäristökasvatuksen alapuolelle ja sen sisältöjä opetetaan usein ympäristöopissa. Ilmastokasvatusta pystyy kuitenkin yhdistämään moneen oppiaineeseen. Koulujen ilmastokasvatuksen on tutkimuksissa havaittu olevan vielä hyvin hajanaista ja vaihtelevaa, joten sitä on syytä kehittää.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Ilmastonmuutosta käsitteleviä lastenkirjoja on viime vuosina ilmestynyt runsaasti. Tutkimusten mukaan lastenkirjojen on todettu olevan hyvä keino käsitellä vaikeita asioita ja tunteita lasten kanssa. Tutkin neljää vuosien 2019–2020 aikana ilmestynyttä kotimaista ilmastonmuutoksesta kertovaa lastenkirjaa. Kirjat on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Halusin selvittää, mitä ilmastotunteita lastenkirjoissa esiintyy ja mitä ne kertovat ilmastonmuutoksesta. Näiden kysymysten pohjalta pohdin, miten ilmastonmuutosta käsitteleviä lastenkirjoja voitaisiin käyttää apuna koulujen ilmastokasvatuksessa. Toteutin tutkielman laadullisesti, sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset ja johtopäätökset

Tuloksissa selvisi, että kirjojen hahmoilla esiintyi monenlaisia ilmastotunteita: vaikeita tunteita pelosta ahdistukseen, huolta, kiukkua, riittämättömyyttä, voimattomuutta, syyllisyyttä, iloa, innostusta, ylpeyttä ja toiveikkuutta. Kirjoissa esiintyvät ilmastotunteet olivat samanlaisia kuin ihmisillä on havaittu esiintyvän.

Kirjoissa kuvattiin ilmastonmuutosta ja siihen liittyviä asioita monipuolisesti ja todenmukaisesti. Kirjoissa kerrottiin esimerkiksi ilmastonmuutoksesta maailmanlaajuisena ilmiönä, ihmisten toiminnan vaikutuksista, sekä luontosuhteen, yhteistyön ja tiedon jakamisen vaikutuksista. Lisäksi kirjoissa oli kuvausta ilmastonmuutoksen hillinnästä. Kirjoissa tuotiin esiin myös ilmastotoimissa tarvittavaa luovuutta.

Ilmastonmuutosta käsittelevistä lastenkirjoista voi olla hyötyä ilmastokasvatuksessa, sillä ne voivat auttaa lapsia käsittelemään vaikeita ilmastotunteita, sekä ymmärtämään ilmastonmuutosta ilmiönä. Kirjoja voi käyttää monipuolisesti ilmastokasvatuksessa esimerkiksi ilmastotunteiden sanoittamisen ja käsittelyn apuna. Kirjojen avulla voi myös käsitellä ilmastonmuutosta yksinkertaistetummin ja havainnollistaa sen vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Kirjat voivat toimia myös hyvinä keskustelun avaajina opettajan ja oppilaiden välillä.

Iina Kivistö
Ilmastonmuutos ja ilmastotunteet lastenkirjoissa