Yhteisöllisyyttä luokanopettajien työhyvinvoinnin tueksi

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Korona-aika on tuonut paljon uusia haasteita opettajien työlle. Opettajien uupumuksesta on puhuttu paljon jo ennen koronapandemiaa, mutta poikkeuksellinen aika on lisännyt entisestään opettajien kuormitusta ja työtaakkaa. Mediassa on uutisoitu yleisesti siitä, kuinka korona-aikana opettajat ovat harkinneet alanvaihtoa juuri lisääntyneen työmäärän takia. Yksi syy tähän on muuttuneet opetusjärjestelyt, sillä luokanopettajat ovat joutuneet poikkeuksellisesti työskentelemään lähi-, hybridi- ja etätyönä. Työuupumus on yhteydessä moniin negatiivisiin seurauksiin niin yksilötasolla kuin työyhteisössä.

Valitsin graduani aiheeksi luokanopettajien yhteisöllisyyden ja työuupumuksen yhteyden korona-aikana juurikin sen ajankohtaisuuden takia. Yhteisöllisyyden tiedetään olevan yhteydessä matalampaan uupumuksen tasoon, joten tutkin, onko yhteisöllisyys ollut työuupumukselta suojeleva tekijä myös korona-aikana. Koin tärkeäksi tarkastella luokanopettajien työuupumusta tästä näkökulmasta, jotta voidaan selvittää, miten uupumukselta voidaan suojautua. Tarkastelin, myös onko yhteydessä ollut vaihtelua työtavan tai pandemian eri vaiheiden mukaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto on kerätty kolmena ajankohtana yhteistyössä OAJ:n kanssa. Opettajat vastasivat kyselyyn keväällä 2020, syksyllä 2020 ja keväällä 2021. Hyödynsin tutkimuksessa ainoastaan luokanopettajia koskevan osa. Aineisto koostui yhteensä 1286 luokanopettajan vastauksesta ympäri Suomea. Kyselyllä tarkasteltiin opettajien kokemaa yhteisöllisyyttä, työuupumusta ja etätyönmäärää.  Aineistosta näkyi selvästi kevään 2020 etäopetusjakso, sillä etätyönmäärä oli silloin luokanopettajilla suurimmillaan. Pääsin gradussani tutustumaan entistä enemmän kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin ja itselleni uuteen ohjelmistoon Jamoviin, jolla toteutin aineiston analyysin hierarkkisella regressioanalyysilla. Aluksi tarkastelin yhteisöllisyyden ja työuupumuksen suojelevaa yhteyttä, jota sitten seuraavaksi moderoin mittausajankohdalla ja työtavalla.

Tulokset ja johtopäätökset

Luokanopettajien työuupumuksessa oli vaihtelua koronapandemian eri vaiheissa. Yhteisöllisyys oli kuitenkin ollut suojaava tekijä luokanopettajien työuupumukselle. Voidaankin sanoa, että olisi tärkeää työyhteisöissä panostaa yhteisöllisyyteen, sillä sen avulla voidaan turvata luokanopettajien hyvinvointi ja työkyky niin normaaleissa olosuhteissa kuin poikkeusaikoinakin. Tutkimuksen tuloksista selvisi myös, että yhteisöllisyyden ja työuupumuksen yhteydessä oli vaihtelua työtavan sekä koronapandemian eri vaiheiden mukaan. Työuupumusta tarkasteltiin lisäksi sen osa-alueiden uupumusasteisen väsymyksen, kyynisyyden ja riittämättömyyden tunteen kautta. Graduni valotti hieman lisää luokanopettajien poikkeusajan työskentelyä, sillä tärkeimmäksi löydökseksi osoittautui, että luokanopettajien uupumusasteinen väsymys ja hybridityö oli pahin mahdollinen yhdistelmä. Hybridityö oli lähityöhön verrattuna yhteydessä suurempaan uupumusasteiseen väsymykseen ja yhteisöllisyyden merkitys korostui tässä yhteydessä. Tämän takana voi olla, että hybridiopetuksen järjestäminen kasvattaa luokanopettajien työmäärää, sillä oppitunnit pitää suunnitella mukautuviksi eri työtapoihin. Tärkeää olisi siis ymmärtää yhteisöllisyys työn voivarana ja että sitä kautta pystytään parantamaan luokanopettajien työhyvinvointia.

Ella-Ida Lampinen

”Yhteisöllisyyden tärkeys luokanopettajien jaksamisessa koronapandemian aikana”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *