Kiinnostukseni tutkimukseni aihetta kohtaan heräsi, koska oppilaanohjauksen kenttä on isossa muutoksessa 1.8.2021 voimaan astuneiden uusien lakimuutosten takia. Halusin rajata tutkimukseni koskemaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjausta ja tiedonsiirtoa, koska oppimisen ja koulunkäynnin tukea saavien oppilaiden osuus perusopetuksessa on viime vuodet ollut tasaisessa kasvussa. Erityistä tukea saavien oppilaiden perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen tukeminen on erittäin merkityksellistä. Tutkimuksessa tarkastellaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden ohjauksen konkreettista toteutumista sekä nivelvaiheen tiedonsiirron toteuttamista.
Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta yläkoulun oppilaanohjaajan haastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidulla haastattelulla. Analyysi toteutettiin dialogisen teemoittelun menetelmin.
Tutkimuksessa havaittiin, että perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen tärkeyttä ei voi yliarvioida. Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan ohjaaminen nivelvaiheessa vaatii oppilaanohjaajalta yksilöllistä perehtymistä oppilaan opetuksen järjestämiseen, vahvuuksiin, heikkouksiin sekä terveydellisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Peruskoulun oppilaanohjaajat tekevät paljon moniammatillista yhteistyötä mm. erityisopettajien ja toisen asteen oppilaanohjaajien kanssa. Oppilaanohjaajat toivat esille realiteettien sanoittamisen ja osoittamisen oppilaalle, mutta korostivat kuitenkin oppilaanohjauksen tehtävää minäkuvan ja itsetunnon ylläpitäjänä ja rohkaisijana. Huoltajan roolin tärkeys nivelvaiheen oppilaanohjauksessa niin jatko-opiskelupaikan pohtimisessa kuin tiedonsiirrossakin nousi esille tutkimuksessa. Tutkimus osoitti myös, että oppilaanohjaajat kaipaavat lisää tietoa erityisopetuksen tavoitteissa ja käytänteissä niin ammatillisen koulutuksen kuin lukiokoulutuksenkin osalta.
Tiedonsiirtoon liittyvät tutkimustulokset osoittivat, että huoltajan rooli on merkittävä tekijä myös tiedon siirtymisen kannalta perusasteelta toiselle asteelle. Salassapitovelvollisuus monimutkaistaa tiedonsiirtoa ja ongelman ratkaisuun on huutava tarve. Lisäksi tutkimus osoitti, että tiedonsiirtoon tarvitaan yhtenäisemmät toimintatavat. Oppilaanohjauksen resursointi ei ole yhteismitallista valtakunnallisesti, mikä tarkoittaa sitä, että ohjaukseen käytetty rahoitus vaihtelee kunnittain. Ohjauksen rakenteen vahvistamiseksi tulisi määritellä alueelliset ohjauksen palvelujärjestelyjen toimijatahot, työn koordinointi, resurssit ja tarvittava teknologia. Etenkin uuden tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen myötä tarve oppilaanohjaukselle kasvaa kunnissa.
Erityisopetuksen yhteismitallisuus toisen asteen koulutuksessa sekä tiedonsiirron yhtenäistämiseen liittyvät kysymykset puhuttivat oppilaanohjaajia, joten niitä olisi syytä tutkia lisää. Oppilaanohjaajat kaipasivat yhtenäisempiä toimintamalleja tiedonsiirtoon esimerkiksi tiedonsiirtolomakkeiden ja tiedonsiirtopalavereiden muodossa.
Eveliina Vackström
Kasvatustieteellinen tiedekunta