Tutkielman tausta
Vaikka viestintäteknologia on ollut melko kehittynyttä, ovat etäopinnot olleet kohtalaisen pienessä asemassa korkeakouluopinnoissa. Etäopintoja on valittu aiemmin pääasiassa niiden joustavuuden ja opintoja nopeauttavien ominaisuuksien vuoksi, sillä niiden on koettu lisäävän opiskelijan autonomiaa. Viimeisen kahden vuoden aikana (2020-2022) etäopinnot ovat kuitenkin muodostuneet pääasialliseksi tavaksi toteuttaa muun muassa korkeakouluopintoja, koska koronaviruspandemia ei ole mahdollistanut lähiopetusta. Tämä on aiheuttanut uudenlaisia haasteita sekä opiskelijoille että opetusta järjestäville instituutioille. Opiskelijat ovat joutuneet vähentämään opiskelun sosiaalisia kontakteja ja toimimaan enemmän yksin, kun taas oppilaitokset ja opettajat ovat joutuneet miettimään, kuinka opetussuunnitelman opetussisältöjä voitaisiin toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla etämuotoisesti.
Huomasin hyvin pian etäopintojen alettua, että etäopinnot näyttäisivät jakavan opiskelijoita hyvin vahvasti: jotkut pitävät suunnattomasti etäopinnoista, kun taas toiset eivät kykene opiskelemaan etämuotoisesti lainkaan tai kokevat sen hyvin kuormittavana. Tämä sai minut kiinnostumaan etäopinnoista niin paljon, että tein kandidaatin tutkielman (kirjallisuuskatsaus) etäopintojen hyödyistä ja haitoista korkeakouluopiskelijoille. Koska etäopinnot jatkuivat pitkään, halusin jatkaa aihetta myös tässä pro gradu-tutkielmassani. Halusin selvittää, millaisia ajatuksia luokanopettajaopiskelijoilla on etäopinnoista. Luokanopettajaopiskelijat ovat kiinnostava tutkittava ryhmä esimerkiksi siksi, että heidän opintoihinsa kuuluu vähintään vuoden opintojen verran kouluissa opetettavia aiheita, jotka saattavat olla haastavia oppia ainoastaan etäopintojen avulla.
Tutkielman toteutus
Tämän tutkielman aineisto kerättiin kuudelta Helsingin yliopistolla läsnäolevalta luokanopettajaopiskelijalta. Haastattelut toteuttiin vuoden 2022 tammikuussa etäyhteyksillä. Haastetteluiden tuloksia analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä ja havaintoja tarkasteltiin suhteessa muun muassa aiemmin tekemäni kirjallisuuskatsauksen tuloksiin.
Tulokset ja johtopäätökset
Tulokset olivat hyvin samankaltaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa saadut tulokset. Tärkeinä havaintoina nostaisin esille vuorovaikutussuhteen muutoksen: opintojen vuorovaikutuksen sosiaalinen puoli on selkeästi heikentynyt etäopintojen seurauksena, kun taas toisaalta opintojen tehtäväorientoitunut vuorovaikutus on kasvanut. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat eivät hyödynnä etäopinnoissa sosiaalista vuorovaikutusta, vaan keskittyvät enemmän tehtävien tekemistä tukevaan vuorovaikutukseen. Toisaalta tämä voi nopeuttaa tehtävien tekemistä, mutta yhtäältä se voi aiheuttaa yksinäisyyden tuntemuksia opiskelijoissa. Luokanopettajaopiskelijat olivat iloisia lisääntyneestä autonomisuudesta, vaikka sen koettiin myös lisäävän itsekuria ja itseohjautuvuutta, joita ei aina koettu myönteisinä asioina. Myös opintoje ohjeistaminen, tiedon irrallisuus ja palautteen laatu koettiin sellaisiksi asioiksi, jotka vaikuttivat suuresti siihen, koettiinko etäopinnot myönteisesti vai kielteisesti.
Lyhyenä johtopäätöksenä voitaneen sanoa, että etäopinnot koettiin hyvin eri tavoin, vaikka joitakin samankaltaisuuksia löytyikin. Tätä aihetta on mielestäni tärkeää tutkia myös jatkossa (kenties suuremmalla otannalla), jotta etäopintojen eri puolista saadaan tutkittua tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi luokanopettajaopiskelijoiden koulutuksen suunnittelussa.
Juuso Vuorinen
Luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia etäopinnoista