Taustaa
Minusta on aina ollut mielenkiintoista pohtia sitä, miten tärkeää on oman yrittämisen merkitys asioiden saavuttamisessa. Olipa kyse opiskelusta, liikunnasta, musiikista tai mistä tahansa uuden oppimisesta, harjoittelu ja sen ylläpitäminen ovat valtavan tärkeitä. Tutkielmassani kiinnostuin siitä, miten sisukas asenne ja liikunta ovat yhteydessä koulumenestykseen. Peruskoulussa ja lukiossa on uusimman opetussuunnitelman mukaan tärkeää opiskella oppiaineisiin liittyvien tavoitteiden lisäksi laaja-alaisia taitoja. Ne kantavat elämän eri tilanteissa. Sisukkuus on osa tällaista laaja-alaista osaamista. Sisukkuus on erityisesti Angela Duckworthin kehittelemä termi, johon liittyy periksiantamaton harjoittelu ja tavoitteiden ylläpitäminen haasteista huolimatta. Liikunta on myös tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Sen avulla voi oppia monia elämässä tarpeellisia taitoja ja ylläpitää terveellisiä elämäntapoja. Näiden kahden tekijän yhteyksiä ei ole vielä Suomessa tutkittu laajasti, joten halusin lisätä tietoutta aiheesta.
Toteutus ja tulokset
Tutkielmassani siis selvitettiin ovatko sisukkuus ja liikunta yhteydessä koulumenestykseen ja onko sukupuolella jotakin vaikutusta tässä ilmiössä. Rajasin tutkielman koskemaan yläkoulun yhdeksäsluokkalaisia ja lukiolaisia. Tutkielma tehtiin määrällisen tutkimuksen keinoin ja aineisto oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa Mind the Gap -hanketta. Tuloksien mukaan sisukkuus on yhteydessä koulumenestykseen, mutta yllättäen liikunnan yhteys ei ollut havaittavissa. Tutkielmassa selvitettiin myös voivatko sisukkuus ja liikunta olla yhdessä vaikuttamassa koulumenestykseen. Myöskään tällaista yhteyttä ei löytynyt niin yhdeksäsluokkalaisilla kuin lukiolaisillakaan.
Kiinnostavimmat tulokset liittyivät siis sisukkuuteen ja sukupuoleen. Sisukkuuden yhteys koulumenestykseen oli korkeampi yhdeksäsluokkalaisilla, vaikka yleisesti on ajatus, että sisukkuus kasvaisi iän myötä. Lukiolaisten sisukkuuden yhteys koulumenestykseen oli kuitenkin pienempi. Sukupuolten välillä ei ollut eroja sisukkuuden ilmenemisessä. Liikunnan yhteyksiä ei löydetty yhdeksäsluokkalaisilla mutta lukiolaisilla naisilla aktiivisesti harrastettu liikunta oli yhteydessä parempiin kouluarvosanoihin. Sen sijaan miesten aktiivinen liikunta oli yhteydessä heikompiin arvosanoihin lukiossa.
Mitä seuraavaksi?
Tulokset osoittavat, että sisukkuutta olisi hyödyllistä tutkia vielä lisää koulumenestyksen selittäjänä. Mahdollisesti sisukkuuteen liittyvien interventioiden kehitteleminen voisi tuoda tuloksia koulumenestyksessä. Hämmennystä herätti liikunnan vähäinen yhteys koulumenestykseen. Toisaalta otos ei ollut kattava, joten tuloksia ei voi yleistää. Jatkossa olisi kuitenkin hyvä ottaa huomioon liikunnan määrän lisäksi liikunnan laatu, eli onko kyseessä harrastusliikuntaa vai kilpailuihin tähtäävää. Toisaalta myös omatoimisen ja ohjatun liikunnan välillä voi olla eroja. Olisi myös kiinnostavaa tutkia tarkemmin, voiko liikunta lisätä sisukkuutta, ja minkälaista liikunnan täytyisi tällöin olla.
Anna-Sofia Flinck
Sisukkuuden, liikunnan ja koulumenestyksen yhteydet nuorilla