Tuen käytänteitä ja rakenteita varhaiskasvatuksessa

Taustaa

Varhaiskasvatuksen kehityksen ja oppimisen tuki on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe, sillä varhaiskasvatukseen kehitetään tuen kolmiportainen malli. Myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteet päivitetään tänä vuonna varhaiskasvatuslain uudistuessa.

Aiheen valintaa ohjasi aluksi koronan myötä kadonnut alkuperäisen tutkimussuunnitelman äkillinen kariutuminen ja tarve saada uusi aihe, ja aineisto nopeasti. Aiheen varsinaiseen valintaan vaikutti opetushallituksen kanssa yhteistyössä tehty kouluprojekti, aiheen ajankohtaisuus ja se, että aihetta on tutkittu vähän. Sekä varhaiskasvatuksen kehityksen ja oppimisen tukea että kolmiportaisen tuen käyttöä kuntien varhaiskasvatuksessa on tutkittu melko vähän. Tietoa tuen tämänhetkisistä käytänteistä tarvitaan uuden tuen mallin suunnittelun tueksi.

Tutkimustehtävä ja toteutus

Graduni keskittyy varhaiskasvatuksen tuen käytänteisiin ja rakenteisiin kunnissa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten lapsen tuen tarpeet tunnistetaan, kuinka niitä arvioidaan ja seurataan, sekä miten tuen tasoon tehdään muutoksia niissä kunnissa, jotka ovat jo ottaneet kolmiportaisen tuen käyttöön. Tutkimuksella kartoitettiin myös millaiset tekijät vaikuttavat lapsen tarvitseman tuen toteutumiseen.

Tutkimuksen aineiston olen kerännyt yhdessä opiskelijatovereideni Lotta Meismaan ja Piia Lahden kanssa vuonna 2020 yhteistyössä Opetushallituksen kanssa osana yliopiston Opettaja työnsä tutkijana –kurssia. Aineisto kerättiin ositetulla satunnaisotannalla. Kysely toteutettiin survey –kyselynä, johon vastasi yhteensä 209 päiväkodin johtajaa, joista 23 oli ruotsikielistä.  Vastauksia tuli yhteensä 198 kunnasta. Tutkimusaineiston analyysi toteutettiin määrällisesti taulukoiden ja laadullisesti sisällönanalyysin ja aineistoesimerkkien avulla.

Tutkimuksen tulokset ja merkitys

Tutkimustulosten mukaan lapsen tuen tarpeet tunnistetaan kunnissa melko hyvin, mutta käytänteet sekä tuen tarpeen arviointiin että seurantaan ovat hyvin kirjavia.  Tulosten mukaan noin kolmasosalla vastaajista jopa puuttuu tuen seurantaan jokin suunnitelma, toimintatapa tai apuväline. Tulokset osoittivat, että kuntien käyttöönottaman kolmiportaisen tukimallin käytänteistä löytyi eroja ja yhtäläisyyksiä. Eniten eroja ilmeni tehostetun ja erityisen tuen saamisen osalta.  Erityisen tuen osalta käytänteet vaihtelivat kunnissa suuresti ja osassa kuntia erityiseen tukeen vaaditaan asiantuntijan lausunto, diagnoosi tai sairaalassa tehdyt tutkimukset, mikä ei ole lain mukaista. Tulosten perusteella tuen jatkumo yleisestä tuesta erityiseen tukeen ei siis toimi. Tulosten mukaan lapsen tarvitsemaa tukea pystytään tarjoamaan kunnissa melko hyvin. Tuloksissa kuitenkin ilmeni hyvin moninaisia syitä siihen, miksi lapsen tarvitsema tuki ei aina toteudu. Eniten nostettiin esiin henkilöstöön sekä kuntaan ja sen resurssipulaan liittyviä syitä.

Tuen käytänteet ovat kansallisella tasolla kirjavia, eikä sitä kautta tasa-arvonäkökulma tuen käytänteissä toteudu tällä hetkellä.  Tulokset ovat samansuuntaisia aikaisempien kartoitusten ja selvitysten kanssa. Tarvitsemme Suomessa kansallisen tuen mallin sekä tarkemmat tuen kirjaukset sekä varhaiskasvatuslakiin että varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin, jotta lasten tuki toteutuisi tasavertaisesti.

Graduni aihe on yhteiskunnallisesti erittäin ajankohtainen, mutta tästä tutkimuksesta syntyi enemminkin laajan kartoituksen raportti, kuin tieteellinen tutkimus ja sitä kautta tutkimus epäonnistui. Tuloksista voi kuitenkin ehkä olla jotain hyötyä. Kenties tulokset voivat osaltaan vahvistaa sitä käsitystä, että tuen valtakunnallinen uudistaminen on Suomessa todella tarpeellista.

Emilia Känä

Kehityksen ja oppimisen tuki varhaiskasvatuksessa, Tuen käytänteitä ja rakenteita Suomessa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *