Tutkimuksen aihe ja taustaa. Tutkin pro gradussani etäopetusta syksyn 2020 aikana toteuttaneiden opettajien opettajapystyvyyttä ja kollektiivista opettajapystyvyyttä. Edellä mainitut käsitteet pohjautuvat Banudran minäpystyvyysteoriaan – eli yksilön uskomuksiin omista kyvyistään suoriutua erilaisista tehtävistä. Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että opettajapystyvyys on yhteydessä esimerkiksi opettajien ammatissa pysymiseen ja työssä viihtymiseen. Lisäksi opettajapystyvyyden ja kollektiivisen opettajapystyvyyden on todettu olevan yhteydessä toisiinsa. Tutkielmani pyrkii täydentämään aiempaa tutkimustietoa kuvaamalla koronapandemian aiheuttaman etäopetuksen yhteyttä opettajapystyvyyteen ja kollektiiviseen opettajapystyvyyteen.
Aiheen tärkeys. Viime vuosina julkisessa keskustelussa on puhuttu opettajien työhyvinvoinnin ongelmista, kuten uupumuksesta; uupumuksen on puolestaan havaittu olevan yhteydessä opettajan heikkoihin pystyvyysuskomuksiin. Koronapandemia on hankaloittanut tilannetta entisestään, ja yhä yhä useampi opettaja harkitsee alanvaihtoa. Lisäksi opettajan pystyvyysuskomusten on todettu olevan yhteydessä muun muassa oppilaiden koulusuoriutumiseen. Opettajapystyvyyttä ja kollektiivista opettajapystyvyyttä on aiemmin tutkittu Suomessa verrattain vähän, mikä osaltaan perustelee tutkimusaiheen tärkeyttä.
Tutkimuskysymykset, tulokset ja pohdintaa lyhyesti. Opettajapystyvyydestä ja kollektiivisesta opettajapystyvyydestä rakennettiin mittarit ja tarkasteltiin, miten mittareiden ulottuvuudet (summamuuttujat) olivat yhteydessä toisiinsa. Selvisi, että opettajapystyvyyden ulottuvuudet olivat enemmän yhteydessä toisiinsa kuin kollektiivisen opettajapystyvyyden tai mittareiden väliset ulottuvuudet. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen perusteella pohdittiin, että etäopetus on voinut heikentää opettajakunnan kollektiivista opettajapystyvyyttä esimerkiksi vähentyneen yhteisöllisen toiminnan myötä. Lisäksi tulos viittaa siihen, että opettajat puurtavat edelleen pitkälti yksin.
Lisäksi selvitettiin, mitä eroja opettajapystyvyyden ja kollektiivisen opettajapystyvyyden ulottuvuuksien välisissä yhteyksissä on opettajan työtehtävän (aineenopettaja/lehtori, luokanopettaja, erityisluokanopettaja) mukaan. Kokonaisuutena tarkastellen luokanopettajat kokivat vertailuryhmistä korkeinta opettajapystyvyyttä. Tätä voi selittää esimerkiksi luokanopettajakoulutuksen tuoma laaja yleispätevyys, kohtuullinen työkuorma ja syvällinen oppilastuntemus.
Kolmanneksi tutkittiin, mikä yhteys opettajan sukupuolella ja opetetulla luokka-asteella on opettajapystyvyyteen ja kollektiiviseen opettajapystyvyyteen. Tulosten mukaan naispuoliset alakoulun opettajat kokivat yleisesti ottaen korkeinta pystyvyyttä niin yksilöllisellä kuin kollektiivisella tasolla; tulos on linjassa useiden aiempien tutkimusten kanssa.
Jatkotutkimus. Jotta saataisiin tietoa koronapandemian ja etäopetuksen yleisistä vaikutuksista opettajapystyvyyteen ja kollektiiviseen opettajapystyvyyteen, tulisi pandemian aikana toteutettujen tutkimusten tuloksia verrata pandemiaa edeltäviin sekä sen jälkeen toteutettuihin opettajapystyvyyksiä kartoittaviin tutkimuksiin. Lisäksi olisi kiinnostava tutkia opettajapystyvyyttä ja kollektiivista opettajapystyvyyttä valtakunnallisen tason lisäksi koulutasolla, jotta kouluissa voitaisiin kehittää täsmällisiä toimintamalleja opettajapystyvyyksien, ja sitä kautta opettajien hyvinvoinnin ja työviihtyvyyden, parantamiseksi. Jatkotutkimuksissa voitaisiin myös huomioida useampien taustamuuttujien – kuten opettajan iän ja opetuskokemuksen määrän – yhteyttä opettajapystyvyyteen ja kollektiiviseen opettajapystyvyyteen.
Tekijä: Nette Salonen
Tutkielman nimi: Etäopetusta toteuttaneiden opettajien opettajapystyvyys ja kollektiivinen opettajapystyvyys syksyllä 2020.