Kuukausi: huhtikuu 2022

Taustaa
Videopelaamisen suosio ja yleisyys ovat olleet jo pitkään kasvussa. Maailmanlaajuisesti kyseessä on yli sadan miljardin dollarin bisnes, ja myös kotimaassa peliteollisuus on rikkonut yli kahden miljardin euron liikevaihdon useana vuonna peräkkäin. Selvä enemmistö 10–75-vuotiaista suomalaisista on ilmoittanut pelaavansa digitaalisia pelejä ainakin kerran kuussa. Ei siis ole ihme, että kyseiseen ilmiöön kohdistuu huomiota niin mediassa, kuin myös tieteen kentällä. Tutkimusta videopeleistä on tehty esimerkiksi niiden hyödyllisyydestä ja haitallisuudesta, sekä niiden pelaamisen motivaatiotekijöistä. Myös erinäisiä pelaajaprofiileja on muodostettu tutkimusten avulla. Valtamediassa aiheen käsittely on hyvin usein pohjautunut sen ongelman äärelle, että onko kyseessä positiivinen vai negatiivinen ilmiö. Videopelaamista tulisi kuitenkin käsitellä paljon monipuolisemmin, ja useasta näkökulmasta.

Omassa laadullisessa tutkimuksessani lähdin tarkastelemaan videopelaamisen suhdetta yksilöiden arkeen. Sovelsin fenomenografista lähestymistapaa, jonka avulla tutkittavaa ilmiötä kuvataan yksilöiden käsitysten avulla. Aineistona toimi kuusi yksilöhaastattelua, ja haastateltavaksi valikoitui täysi-ikäisiä henkilöitä, jotka pelaavat tai ovat lähivuosien aikana pelanneet videopelejä aktiivisesti omassa arjessaan. Fenomenografiassa haastateltavien käsityksistä muodostetaan erilaisia kuvauskategorioita, jotka linkittyvät osaksi laajempaa kokonaisuutta, tämän tutkimuksen tapauksessa videopelaamista arjen toimintana.

Tulokset
Haastateltavien käsityksistä muodostettiin yhteensä 12 kuvauskategoriaa. Näitä olivat esimerkiksi pelaaminen arjen rutiinitoimintana, pelaaminen sosialisoinnin alustana ja arjen järjestely pelaamisen ehdoilla. Nämä 12 kuvauskategoriaa tiivistettiin vielä neljään yläkategoriaan, jotka kuvaavat tutkittavaa ilmiötä yleisemmällä tasolla. Kaikki kuvauskategoriat ja yläkategoriat näkyvät alla olevassa kuviossa. Kaikkien kategorioiden muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan fenomenografiassa kategoriasysteemiksi.

Tutkimustuloksista ilmenee, miten monipuolisen yhtälön videopelaamisen ja arjen suhde muodostaa. Videopelaaminen on ilmiö, joka on jatkuvasti vuorovaikutuksessa arjen muiden toimien kanssa. Sitä sisällytetään omaan arkirytmiin oman elämäntilanteen, mielenkiintojen ja käytettävissä olevien resurssien mukaan. Parhaillaan videopelaaminen sulautuu luontevaksi ja merkitykselliseksi osaksi arjen laajaa kokonaisuutta, ja tätä voidaan pitää osana arjen digitalisoitumisen vaikutuksia. Tutkimusraportin pohdintaosiossa käsittelin tarkemmin, miten tuloksia voidaan soveltaa käytäntöön, esimerkiksi perhetyössä tai peruskoulun kotitalousopetuksessa. Mielestäni kasvatustieteellisen ja etenkin kotitaloustieteellisen tutkimuksen tekeminen videopelaamiseen liittyen on tärkeää, sillä ilmiön laajuuteen verrattuna sen arkisia merkityksiä ei vielä välttämättä ymmärretä tarpeeksi hyvin yhteiskunnallisella tasolla.

Lauri Välimäki

”Pelaaminen on isoin juttu, mitä mä valinnaisesti teen”
Fenomenografinen arkitutkimus videopelaamisesta

Tutkimustarve nousi esille opettajakoulutuslaitoksen opetuksen pintaraapaisusta koskien kodin ja koulun yhteistyötä, vaikka jopa perusopetuslaki velvoittaa koulua tekemään yhteistyötä kodin kanssa. Lapsen perheelle on merkittävä asia, kun lapsi aloittaa koulutaipaleensa. Monet asiat muuttuvat siirryttäessä varhaiskasvatuksen piiristä perusopetuksen piiriin. Yksi näistä muuttuvista tekijöistä on yhteistyö sen tahon kanssa, jonka piirissä lapsi viettää arkipäivänsä. Olen tehnyt kandidaatin tutkielman kirjallisuuskatsauksena kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Halusin nyt gradu tutkielmassani selvittää, kuinka maailmanlaajuinen kriisi vaikutti tähän yhteistyöhön.

Tutkimusaineistoni on osa Suomen Vanhempainliiton ja Förbundet Hem och Skolan i Finland teettämää Vanhempien Barometri 2021 -kyselyä. Tämä kysely keskittyi selvittämään peruskouluikäisten lasten vanhempien kokemuksia covid-19 viruksen vaikutuksista lukuvuoden 2020–2021 kodin ja koulun yhteistyöhön, opetusjärjestelyihin sekä siihen kuinka vanhemmat kokivat olevansa mukana koulun arjessa. Vanhempien Barometri 2021-kyselyyn vastasi anonyymisti ennätysmäärä vanhempia, yhteensä 26 357 vanhempaa. Rajasin tutkimukseni vastaajien osalta koskemaan Helsingin kaupungin suomenkielisten ensimmäisen luokan vanhempia (n=349), koska covid –19 pandemian alueelliset vaikutukset koulujen toimintaan olivat erilaisia eripuolella Suomea. Helsingin kouluilla on ollut yhtäläiset koronarajoitustoimet, joskin eri kouluissa ja luokissa on ollut eroja karanteenien suhteen lukuvuoden aikana.

Tutkimustuloksissa nousi esille se, että vanhemmat haluavat olla yhteistyössä koulun kanssa ja heille on tärkeää tuntea itsensä tervetulleeksi tähän yhteistyöhön. Vanhempien mielestä vetovastuu yhteistyön toteutumisesta on luokanopettajalla. Luokanopettajalta toivotaan myös aktiivista ja informatiivista yhteydenpitoa sekä auttavaista otetta käytännön asioista lukuvuoden aikana. Verkostoistuminen muiden vanhempien kanssa koettiin tärkeäksi, mikä on nyt koronapandemian aikana ollut vaikeaa. Yhteisiä juhlia ja lähitapaamisia opettajan ja muiden vanhempien kesken kaivattiin, joita nyt oli harvakseltaan. Kaikista yllättävin tutkimustulos itselleni oli ensimmäisen luokan vanhempien suuri tarve nähdä lapsen koulurakennus ja luokkahuone sisältäpäin. Koronapandemian takia monet vanhemmat eivät ole päässeet vierailemaan lapsensa koulussa. Keskustelu yhteistyön tarpeista ja toiveista on avainasemassa rakennettaessa hyvää yhteistyötä kodin ja koulun välillä.

Saamani tutkimustulokset tukevat jo aikaisempia tutkimustuloksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Vanhemmat kokivat tärkeäksi kuulluksi tulemisen tässä koronapandemia tilanteessa, sillä koskaan aiemmin Vanhempien Barometri kyselyyn ei ole vastannut näin paljon vanhempia. Heillä oli tarve kertoa omista koronakokemuksistaan. Tällaisten maailmanlaajuisten kriisien iskiessä kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön täytyy kehittää uudenlaisia toimintatapoja.  Minua kiinnostaisi nyt selvittää, ovatko tähän tutkimukseen osallistuneet vanhemmat nyt verkostoituneet muiden vanhempien kanssa ja onko yhteistyö koulun kanssa saatu rakennettua vahvemmalle pohjalle.

 

Armi Rouvinen

Vanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä covid-19 pandemian aikana