Kuukausi: toukokuu 2022

Jämställdhet är fortfarande ett aktuellt och relevant ämne, eftersom vårt samhälle inte är jämställt. Det finns mycket forskning kring hur jämställt media rapporterar om idrott ur ett kvantitativt perspektiv. Det saknas ändå forskning kring på vilket sätt tidningar skriver om jämställdhet inom idrott ur ett kvalitativt perspektiv och huruvida det eventuellt hade lett till en mer jämställd rapportering.

Syftet med avhandlingen är därför att undersöka hur två dagstidningar i Finland (Hufvudstadsbladet och Helsingin Sanomat) rapporterar om jämställdhet inom idrott ur ett kvalitativt perspektiv för att analysera en dimension som det saknas forskning om. Förhoppningen är att bidra med ny kunskap kring jämställdhet inom idrott och hur tidningars rapportering ser ut. En agendasättande journalistik kan påverka vad läsarna anser om idrott, och därmed bidra till att upprätthålla damidrottens lägre status. Eftersom tidningar utgör en del av ens informella lärande kan tidningars agendasättande journalistik påverka ens informella lärande.

Som metod användes kvalitativ innehållsanalys. I materialinsamlingen identifierades sammanlagt ca 100 artiklar som behandlar aspekter av jämställdhet inom idrott i de två tidningarna under år 2020, vilka sedan analyserades noggrant. I analysen bildades sju teman, som sedan analyserades och tolkades för att besvara avhandlingens forskningsfrågor.

Resultat och slutsatser: Tidningarna rapporterade om jämställdhet inom idrott ur flera perspektiv, men resultaten påvisade skillnader mellan tidningarnas idrottsrapportering. HBL skrev oftare samt mer omfattande om jämställdhet inom idrott, de reflekterade över sitt eget ansvar och vad som borde ske för situationen skulle förbättras. HS hade flera journalister bland de analyserade artiklarna än HBL. I HBL publicerades många så kallade opinionstexter, i vilka journalister påtalade orättvisor och lyfte fram problem, medan HS inte hade en enda sådan artikel. Slutsatser som kan dras är att HBL i högre grad lyfter fram existerande orättvisor och uppmärksammar problematiska situationer och ojämställda villkor. De reflekterar över sin roll och agerar genom bland annat sin medvetna satsning på en mer jämställd sportjournalistik. HS tar inte tydligt ställning till orättvisa villkor och reflekterar inte över tidningens ansvar, med makt att påverka läsarna. Tidningar kan med en agendasättande journalistik påverka hur läsarna ser på (dam)idrott, och att inte tydligt främja jämställdhet kan resultera i att det informella lärandet påverkas. Det kan leda till att läsarna inte är medvetna om den existerande situationen.

Den här studien kan förhoppningsvis bidra med ny kunskap och intressanta synvinklar angående jämställdhet inom idrott, för att eventuellt resultera i att attityder gentemot damidrott förändras, samt belysa det ansvar och den makt som tidningar har i det hela.

Daniela Lindgård

Jämställdhet inom idrott – två tidningars rapportering

Pro gradu -tutkielmassani oli tarkoituksena tarkastella sitä, miten tekstiilienhoitoa sisällöllisesti käsitellään kotitalouden oppikirjoissa. Tekstiilienhoito on keskeinen sisältöalue kotitalousopetuksessa ja myös tärkeä arjen taito. Tutkielma tarkasteli sitä, mitä aiheita tekstiilienhoitoon liitetään, missä järjestyksessä ne esitetään ja mitä termejä tekstiilienhoidon eri vaiheisiin liitetään. Lisäksi tavoitteena oli tarkastella, miten ekologisuus yhdistetään tekstiilienhoitoon. Ympäristönäkökulma on tärkeää huomioida kaikissa arjen toiminnoissa, jotta toiminta on kestävää ja ei edistä omalta osaltaan ilmastonmuutosta.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena oppikirja-analyysina. Tutkimuksen aineistona toimi kuusi kotitalouden oppikirjaa, jotka on julkaistu 2000-luvulla. Sisällönanalyysin tukena käytettiin analysointitaulukoita, joihin teemoiteltiin kirjoista löytyviä sisältöjä. Kirjojen sisältämän tekstin lisäksi analyysissa havainnoitiin kirjoista löytyviä kuvia, infolaatikoita ja kirjojen mahdollisia liitteitä. Aineiston analyysissa käytettiin teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tulokset ja johtopäätökset

Kaikissa tutkimuksen oppikirjoissa tekstiilienhoito näyttäytyi selkeästi omana sisältöalueenaan. Sisältöalueen suuruus vaikutti joiltain osin siihen, miten laajasti tekstiilienhoidon eri vaiheita oli oppikirjoissa käyty läpi. Ekologisuuden näkökulma tekstiilienhoidossa löytyi myös muista kirjan osioista tekstiilienhoidon osion lisäksi. Kestävän kehityksen teemoja nostettiin esiin kuluttajakasvatuksen osiossa, joissa käsiteltiin kiertotaloutta ja kuluttajan kestäviä päätöksiä vaatteiden ostamisessa. Tutkimuksessa käytettiin neljää pääteemaa, jotka olivat vaatehuolto, pyykin esi- ja jälkikäsittely sekä pesutapahtuma. Teemat löytyivät kaikista kirjoista ja pääsääntöisesti ne esitettiin kirjoissa läpi samassa järjestyksessä. Tekstiilienhoidon eri vaiheista eniten eroavaisuuksia löytyy vaatehuollon sisällöistä. Uudemmissa oppikirjoissa ekologisuus tuotiin selvästi olennaiseksi osaksi muuta oppisisältöä ja se huomioitiin kaikissa vaiheissa. Ekologinen näkökulma on tärkeää huomioida kaikissa opetuksen osa-alueissa, jotta nuoret osaavat toiminnallaan edistää kestävää kehitystä läpi elämän.

 

Anniina Haaranen

”Järkevästi valittu vaate on kestävää vaatehuoltoa.” Tekstiilienhoito kotitalouden oppikirjoissa.

Tausta

Korkeakouluopintojen etenemiseen keskittyvässä määrällisessä tutkimuksessa opintojen etenemistä tarkastellaan usein ryhmätasolla esimerkiksi kokonaisopintopistekertymän tai läpäisyasteiden kautta. Samalla kuitenkin kysymys siitä, mitä yksittäisten opiskelijoiden opinnoissa tarkemmin ottaen on tapahtunut, on jäänyt vähälle huomiolle. Tämän tutkielman lähtökohtana toimi ajatus siitä, että opintojen etenemisen ja lopputulemien ymmärtämiseksi on ymmärrettävä niitä tilanteita ja tapahtumia, jotka lopputulemiin ovat johtaneet. Tästä näkökulmasta opinnot on ajateltavissa polkuna, jolla on alku ja päätepisteet sekä näiden väliin jääviä askelia ja etappeja, joista jokainen vaikuttaa siihen, millaiseksi polku kokonaisuudessaan muodostuu. Tavoitteena tutkielmassa oli selvittää opintosuoritustietojen avulla minkälaisia tilanteita yliopisto-opiskelijat kohtaavat opinnoissaan ja minkälaisia polkuja näiden tilanteiden välisistä siirtymistä muodostuu.

Toteutus

Aineistona tarkastelussa käytettiin matematiikan, tietojenkäsittelytieteen sekä yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden (n=3167) opintosuoritustietoja Helsingin yliopistossa vuosien 2010–2020 ajalta. Suoritustiedoista muodostettiin ryhmittelyyn sopiva karkeamman tason aineisto, jossa opintojen tilanne oli kuvattu kunkin opiskelijan osalta periodeittain mitattuina opintokokonaisuuskohtaisina opintopistekertyminä. Aineiston avulla selvitettiin, voidaanko ryhmittelyanalyysilla tunnistaa opintosuoritustiedoista yleisiä opinnoissa esiintyviä tilanteita, mitä nämä tilanteet ovat ja minkälaisia polkuja näiden tilanteiden välisistä siirtymistä muodostuu. Ryhmittely- eli klusterianalyysissa aineisto jaetaan keskenään samankaltaisten osien ryhmiksi, eli klustereiksi. Aineisto ryhmiteltiin k:n mediaanin klusterointimenetelmällä yhteensä 25 klusteriin, joista kolme kuvasi opintojen lähtötilanteita ja loput opintojenaikaisia opiskelutilanteita.

Tulokset

Tunnistetut klusterit jakautuivat tasaisesti opintojen alusta valmistumiseen saakka, ja kattoivat monia erilaisia tilanteita aineiston muuttujien suhteen. Osa klustereista kuvasi esimerkiksi tilanteita, joissa opiskelijalle oli kertynyt paljon hylättyjä suorituksia hyväksyttyihin opintoihin verrattuna tai tilanteita, joissa opinnot olivat olleet tauolla tai pysähtyneet kokonaan. Yleisimmät tilanteet vastasivat kuitenkin sellaista opintojen etenemistä, jossa opinnot etenivät hyvin, ilman taukoja ja vähäisillä hylätyillä suorituksilla.

Klusteroinnin jälkeen aineistosta oli tunnistettavissa erilaisia klustereiden muodostamia ketjuja, jotka kulkivat opintojen alusta valmistumiseen tai muuhun lopputulemaan. Näitä polkuja tarkasteltiin neljän erilaisen polkutyypin kautta, millä tarkoitettiin tarkkarajaisesti tiettyjen klusterien kautta etenevän polun sijaan löyhemmästi tiettyä lopputulemaa kohti etenevien polkujen kimppua. Suoran etenemisen polkutyypillä tarkoitettiin polkuja, jotka olivat lähellä sellaista ideaalitilannetta, jossa jokainen kurssisuoritus edistää tutkinnon suorittamista, ja opinnot etenevät tasaisesti kohti valmistumista. Opiskelukatkosten polkutyyppi kuvasi kootusti polkuja, joille oli ominaista taukojen kokonaiskeston korostuminen verrattuna muihin klusteroinnissa käytettyihin muuttujiin. Hylättyjen suoritusten polkutyyppi puolestaan kokosi yhteen polut, joilla hylättyjen suoritusten määrä korostui. Neljäs polkutyyppi nimettiin alanvaihtamisen polkutyypiksi. Tämän polkutyypin varrella sivuaineopintojen ja vapaasti valittavien opintojen määrä korostui selvästi, mikä kertoi usein todennäköisesti siitä, että opiskelija ei enää suunnannut kohti valmistumista omalta alaltaan, vaan oli vaihtanut opiskelemaan jotain toista alaa.

Tulokset osoittavat, että klusterointimenetelmiä on mahdollista soveltaa opintosuoritustietojen analyysissa, kunhan opintosuoritustiedot muotoillaan klusterointiin sopivaksi aineistoksi. Aineistolähtöisenä menetelmänä klusteroinnin soveltuvuus ja hyödynnettävyys onkin täysin sidoksissa käytettävään aineistoon ja sen ominaisuuksiin.

Johtopäätökset

Suoritusaineiston tiivistäminen ja klusterointi tarjoaa intuitiivisen keinon ymmärtää opintojen etenemistä niin yksilö- kuin ryhmätasollakin. Opiskelupolkujen varrelta voitaisiin esimerkiksi helposti tunnistaa keskeyttämisen ja alanvaihdon kannalta merkitykselliset taitekohdat, jolloin niihin voidaan myös kohdistaa huomio esimerkiksi opintojen ohjauksen osalta. Aineiston opiskelijat voitaisiin myös jakaa opiskelijakohtaisten polkujen tai niiden piirteiden perusteella helposti erilaisiin ryhmiin, mikä tarjoaa nopean keinon erilaisten jatkotarkastelujen tekemiseen ryhmien välillä. Kokonaisuudessaan tulokset osoittavat, että opintosuoritustiedot sisältävät paljon sellaista informaatiota, jota yliopistot voisivat hyödyntää opintojen sujuvoittamiseen tähtäävässä kehittämistyössä.

Tuukka Salminen
Klusterianalyysin soveltaminen yliopisto-opintojen etenemisen tarkasteluun

Pro-gradu tutkielman tarkoituksena oli tutkia 4-vuotiaiden lasten heikkojen karkeamotoristen taitojen yhteyksiä heidän hienomotorisiin ja varhaisiin matemaattisiin taitoihinsa. Heikoilla motorisilla taidoilla tarkoitetaan eri tavoin ilmeneviä eri tasoisia vaikeuksia oppia uusia taitoja ja mukauttaa jo opittuja taitoja uusiin tilanteisiin. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet yhteyksiä motoristen taitojen vaikeuksien ja muiden oppimisvaikeuksien välillä kouluiässä. Niin ikään yhteys motoristen taitojen ja matemaattisten taitojen välillä on havaittu kouluikäisillä lapsilla. Alle kouluikäisten kohdalla tutkimus on vielä kuitenkin vähäistä. Tutkielman tarkoituksena oli tuottaa lisätietoa siitä, miten motoriset taidot ovat yhteydessä varhaisiin matemaattisiin taitoihin  päiväkoti-ikäisillä lapsilla.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Tutkimusaineistona oli Toimi ja opi -tutkimuksen vuonna 2019 4-vuotiaille lapsille (N=188) tehtyjen karkeamotoristen taitojen FMS (fundamental motor skills) -arviointimenetelmän, hienomotoristen taitojen testien ja Lukukäsitetestin tulokset. Karkeamotoristen, hienomotoristen ja varhaisten matemaattisten taitojen yhteyttä etsittiin korrelaatioiden ja varianssianalyysin avulla.

Tulokset ja johtopäätökset

Tulokset osoittivat tilastollisesti merkitsevät yhteydet karkeamotoristen, hienomotoristen ja varhaisten matemaattisten taitojen välillä. Mitä korkeammat pisteet lapsi sai karkeamotoristen taitojen testeistä, sitä todennäköisemmin hän sai korkeammat pisteet myös hienomotorisista testeistä sekä varhaisten matemaattisten taitojen testeistä. Vastaavasti heikko suoriutuminen karkeamotoristen taitojen testeissä enteili alhaisempia pisteitä hienomotoristen taitojen sekä varhaisten matemaattisten taitojen testeissä. Tutkimustulokset osoittivat yhteyden myös hienomotoristen ja varhaisten matemaattisten taitojen välillä. Tämän tutkielman tulokset antavat lisätietoa siitä, miten yhteys karkea- ja hienomotoristen ja matemaattisten taitojen välillä voidaan nähdä jo ennen kouluikää.

Tulokset toivat esille sen, että karkeamotoristen taitojen yhteydet muihin vaikeuksiin on havaittavissa jo alle kouluikäisillä. Tämän vuoksi olisi tärkeää kohdentaa motoristen taitojen havainnointi ja seulonta jo varhaislapsuuteen, jotta tarvittaessa tukea voidaan kohdentaa jo varhain motoristen taitojen kehitykseen. Vaikeuksia havaittaessa olisi tärkeää kartoittaa myös muut mahdolliset vaikeudet oppimisessa, jotta tukitoimet päästään aloittamaan heti, kun tarve ilmenee. Varhaisella puuttumisella on todettu olevan tehokkaita vaikutuksia koulumenestykseen, ja varhain havaitut vaikeudet ja aloitetut tukitoimet helpottavat lapsen elämää koulussa ja arjessa. Johtuen vaikeuksien kasaantumisesta samoille lapsille, saattavat motoristen taitojen vaikeudet jäädä muiden vaikeuksien varjoon, ellei niihin osata kohdistaa erityistä huomiota. Yhteydet muihin vaikeuksiin korostavat kuitenkin motoristen taitojen roolin tärkeyttä lapsen kokonaiskehityksessä, jonka vuoksi näiden taitojen kehitykseen olisi tärkeää kiinnittää huomiota jo varhaisessa vaiheessa.

 

Venla Mattila

Heikkojen karkeamotoristen taitojen yhteys hienomotorisiin ja varhaisiin matemaattisiin taitoihin 4-vuotiailla lapsilla

 

Tutkimuksen taustaa

Yhdenvertaisuus on moniulotteinen käsite, jonka voidaan kuvailla liittyvän niin osallisuuteen ja vuorovaikutukseen kuin rakennettuun ympäristöön ja palveluihin.  Yksinkertaisimmillaan yhdenvertaisuus tarkoittaa sekä kaikkien ihmisten samanarvoisuutta että jokaisen oikeutta syrjimättömyyteen minkään henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuuden edistäminen on muodostunut koulun tehtäväksi yhä kasvavissa määrin opetuksen ja kasvatuksen ohella. Vuonna 2017 voimaan astunut Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa jokaisen esi- ja perusopetuksen sekä toisen asteen ja korkeakouluasteen oppilaitoksen laatimaan yhdenvertaisuussuunnitelman, jonka tarkoitus on tarkastella oppilaitoksen tilaa ja määritellä yhdenvertaisuuden edistämistä koskevat toimenpiteet.

Hyvistä aikeista ja vaihtelevista pyrkimyksistä huolimatta yhdenvertaisuuden ei kuitenkaan voida edelleenkään katsoa toteutuneen monenkaan yhdenvertaisuuslaissa mainitun vähemmistöryhmän kohdalla. Tämän tutkielman näkökulma on vammaistutkimuksellinen, joten tutkielman keskiössä ovat oppilaat, jotka ovat luokiteltu vammaisiksi. Tutkielman tarkoitus on selvittää, kuinka vammaisuus näyttäytyy koulua kuvaavissa, inklusiivisissa dokumenteissa ja minkälainen toimijuus vammaisille oppilaille hahmottuu yhdenvertaisuussuunnitelmia tarkastelemalla.

Tutkimuksen toteutus

Tässä erityispedagogiikan pro gradu -tutkielmassa luodaan katsaus lakiperustaisiin yhdenvertaisuussuunnitelmiin, joiden tarkoitus on edistää kouluyhteisöön kuuluvien vähemmistöryhmien yhdenvertaisuutta. Tutkielman aineisto koostui Uudellamaalla sijaitsevan kunnan  peruskouluissa laadituista yhdenvertaisuussuunnitelmista. Tämän tutkielman analyysimenetelmäksi valikoitui aineiston luonteen ja syntyehdot huomioiden diskurssianalyysi. Diskurssianalyysin avulla on mahdollista tutkia merkityksien sosiaalisen rakentumisen ja kielenkäytön, sosiaalisen toiminnan ja yhteiskunnallisen kontekstin väistämätöntä yhteen kietoutuneisuutta. Tutkielman taustalla on näkemys kielestä ja kielenkäytöstä sosiaalisena toimintana, joka järjestäytyy sosiaalisten normien mukaan ja johon on mahdollista paikantaa tietyt, vakiintuneet normit ja arvot sekä kulttuuriset ja poliittiset prosessit ja jännitteet.

Tuloksia

Vammaisuus hahmottui tutkielman aineistossa neljässä eri diskurssissa, jotka nimesin tuen ja tarpeen, esteettömyyden, erilaisuuden ja terveydentilan diskursseiksi. Tuen ja tarpeen diskurssi rakentui kuvauksissa tuen järjestämisen tavoista, tuen käytänteistä sekä tarkemmin määrittelemättömästä ja siten kyseenalaistamattomaksi jääneestä tarpeesta, joka aineistossa vammaisiin oppilaisiin liitetyn ominaisuuden lisäksi määritteli niitä toimenpiteitä, joihin koulu sitoutui yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esteettömyyden diskurssi puolestaan rakentui niiden mukautusten kuvailuissa, joita vammaisen oppilaan osallistuminen koulun toimintaan edellyttää. Esteettömyys näyttäytyi diskurssissa pääasiassa fyysisen esteettömyyden käsitteissä. Erilaisuuden diskurssissa vammaisuus merkityksellistyi suhteessa ei-vammaiseen, ”normaaliin” oppilaaseen, jolloin vammaisuus näyttäytyi eroavaisuutena normaaliin ja näistä eroista seuraavana toiseutena. Terveydentilan diskurssissa, jossa vammaisuuden ja terveydentilan käsitteet esiintyivät rinnakkaisina, näyttäytyi vammaisuus koulussa sairauden ja terveyden välisessä rajanvedossa.

Johtopäätöksiä

Edellä kuvaillut diskurssit kuvaavat vammaisuutta ennalta-arvattavalla ja vakiintuneella tavalla, jolloin diskursseissa tarjoutuva positio ja niissä vammaiselle oppilaalle avautuva toimijuus näyttäytyy varsin kapeana ja yksiulotteisena. Vammaisuus tutkielman aineistossa hahmottui jonkin olennaisen menettämisenä- tuen tarpeena, rajoitteena, poikkeavuutena ja sairautena. Vammaisuuden diversiteetin häivyttymisen sekä diskurssien näköalattomuuden ja yksipuolisuuden lisäksi tulkitsen diskurssien ongelmallisuuden kiinnittyvän niiden kykenemättömyyteen haastaa vammaisuuteen edelleen liittyvää stigmaa ja stereotypioita. Sen lisäksi, että vammaisuus ja erilaisuus näyttäytyvät koulujen ja koulutusjärjestelmän kipupisteenä, tulkitsen vammaisuuden käsittelyn jäävän mukavuusalueelle myös näissä inklusiivisissa, koulun ja koulutuksen arvoja ilmentävissä ja toimintaa ohjaavissa dokumenteissa. Tulkitsen aineistossa hahmottuvien diskurssien uusintavan vammaisuuteen liittyvää toiseutta ja ulkopuolisuutta yhdenvertaisuuden ja inkluusion arvojen toteutumisen sijaan.

Anniina Leppäniemi

Riippuvainen, kärsivä ja erilainen? -Vammaisuuden diskurssit peruskouluissa laadituissa yhdenvertaisuussuunnitelmissa

Pro-gradu tutkielmani tarkoituksena oli tutkia vastavalmistuneiden opettajien kokemuksia kollegiaalisen tuen vaikutuksesta heidän työhyvinvointiinsa. Tahdoin lähteä tutkimaan juuri tätä aihetta, sillä uransa alussa olevat opettajat ovat viime vuosina kokeneet ensimmäiset työvuotensa kuormittaviksi ja vastavalmistuneiden opettajien työhyvinvointi onkin ollut laajalti myös julkisen keskustelun kohteena. Aikaisemmista tutkimuksista on selvinnyt, että kollegiaalinen tuki on ollut pätevä keino lisätä vastavalmistuneiden opettajien työhyvinvointia. Tämän vuoksi tahdoin lähteä tutkimaan tarkemmin kollegiaalista tukea ja sitä, millä tavoin se vaikuttaa vastavalmistuneiden opettajien työhyvinvoinnin kokemukseen.

 

Tutkimuksen toteutus

Tutkielma toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkielmaan osallistui viisi vastavalmistunutta opettajaa. Neljä tutkittavista työskenteli pääkaupunkiseudulla ja yksi muualla Suomessa. Aineiston hankinnassa käytettiin teemahaastattelua. Osa haastatteluista toteutettiin kasvotusten ja osa videopuhelun välityksellä. Kaikki haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin kirjalliseen muotoon.  Aineiston analyysissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

 

Tutkimustulokset 

Kerron seuraavaksi tutkielmani keskeisimmät tulokset. Opettajat kokivat kollegiaalisen tuen tärkeäksi työhyvinvoinnilleen. He saivat työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavaa kollegiaalista tukea joko epävirallisessa kanssakäymisessä tai koulun toimintakulttuurien kautta. Epävirallisessa kanssakäymisessä saatavaan tukeen sisältyi arkinen kohtaaminen työystävien kanssa sekä kollegoilta matalalla kynnyksellä saatava apu. Koulun toimintakulttuurien kautta saatavaan tukeen sisältyi positiivinen ja kannustava toimintakulttuuri, laadukas koulun johto, riittävä arvostuksen ja palautteen saaminen, mentorointi tai muu järjestetty tuki sekä yhteisöllinen ilmapiiri. Mentoroinnin lisääminen näyttäisi olevan yksi toimiva keino, jolla voidaan parantaa vastavalmistuneiden opettajien työhyvinvoinnin kokemusta.

Nähdäkseni graduni tuo ilmi tärkeää tietoa siitä, miten vastavalmistuneille opettajille voitaisiin järjestää laadukasta kollegiaalista tukea ja näin ollen parantaa heidän työhyvinvoinnin kokemustaan. Graduni tuo ilmi myös sen, millainen koulun toimintakulttuuri on kollegiaalisen tuen saamisen kannalta otollinen.

 

Santeri Konu

Vastavalmistuneiden opettajien kokemuksia kollegiaalisen tuen vaikutuksesta heidän työhyvinvointiinsa.

 

 

Pro gradu -tutkielmassani yhdistyi käytännön tekeminen ja tekemisen tutkiminen. Toteutin tutkimuksen autoetnografisena työnä, jossa tutkin subjektiivista kokemusta omasta suunnitteluprosessistani. Tutkimuksen tutkimustehtäväksi määrittyi; mikä on inspiraation lähteiden ja ideointimenetelmän merkitys omakohtaisessa katazome-tekstiilin suunnitteluprosessissa.

 

Katazome-tekstiilin suunnittelu

Keskityin tutkimuksessani katazome-tekstiilin valmistuksessa tarvittavan sabluunan suunnitteluun. Katazome on perinteinen japanilainen kankaanvärjäystekniikka, jota on käytetty erityisesti puuvillaisten kesäkimonoiden värjäämiseen. Estovärjäystekniikan erikoisuuksia ovat katakami-paperista valmistettava sabluuna, sekä riisijauhoista valmistettava estopasta nori. Suunnitteluni inspiraation lähteinä toimivat valokuvat omasta kotiarjesta ja ideointimenetelmänä sovellettu versio Osbornin kysymyslistasta. Kysymyslistoilla pyritään vaihtamaan ideoinnin näkökulmaa ja löytämään mahdollisimman paljon aivan uudenlaisia ideoita. Tässä tutkimuksessa ideointia pyrittiin jatkamaan käyttämällä kysymyslistan kysymyksiä suunnittelua ohjaavina kehotuksina. Keräsin tutkimusaineiston päiväkirjamenetelmällä. Tallensin koko prosessin kuvin ja päiväkirjamerkinnöin blogialustalle, joka toimi tutkimusaineistoni alustana. Suunnitteluprosessia tutkiessani pyrin tekemään näkymätöntä näkyväksi ja samalla kehittämään itseäni opettajana.

 

Arki inspiraation lähteenä

Perinteisestä suunnitteluprosessista kenties poiketen tutkimukseen valitut kuvat eivät ole taidekuvia tai varsinaisesti inspiraatiokuviksi määriteltävissä olevia kuvia. Vaikka kaikki valitsemani kuvat eivät toimineet yhtä hyvin inspiraation lähteenä, jokaisesta kuvasta kuitenkin syntyi ideoita ja enemmistö kuvista toimi hyvin ideoinnin lähtökohtana. Lopullisen suunnitelman kuvioaiheet ovat myös jäljitettävissä alkuperäisiin inspiraatiokuviin.

Ideointivaiheessa luonnostelin inspiraatiokuvista poimittuja muotoja raakaideoiksi ja sovitin niitä suunnitelmaan sopivaksi. Aineistoa analysoidessani tunnistin neljä tapaa, joilla olin soveltanut inspiraation lähteitä; toisinto ja pelkistys sekä assosiaatio ja variaatio. Havainto noudattaa myös aikaisempien tutkimuksien tuloksia.

 

Kysymyslista ideoinnin tukena

Ideointimenetelmä tuki ideointiprosessia, sillä sen käytön jälkeen raakaideoita syntyi vielä saman verran lisää tai jopa enemmän. Vaikka ideointimenetelmän kehotus on saattanut aluksi tuntua huonosti sopivalta, on se kuitenkin aina vienyt suunnittelua eteenpäin ja synnyttänyt uusia ideoita. Ideointimenetelmän toimiessa hyvin luonnostelusta tuli myös nopeatempoisempaa ja vuoropuhelumaisempaa. Ideointimenetelmän käytön jälkeen syntyneitä ideoita on myös nähtävissä lopullisessa suunnitelmassa.

 

Laaja tunnekirjo

Tunteet olivat vahvasti läsnä koko suunnitteluprosessin ajan. Päiväkirjassa kuvasin kokemuksia ideointi- ja suunnittelutuokioista tunteiden kautta.  Suunnitteluprosessin aikana tunnereaktiot nivoutuivat osaksi käsillä olevaa toimintaa; valintaa, ideointia, luonnostelua ja suunnittelua, joko kannustaen toimimaan tai lamaannuttaen pohtimaan. Käsityö- ja suunnitteluprosesseissa koettava laaja tunnekirjo on tunnistettu tosiasia, jota on pyritty selittämään kehon, materiaalin ja psyykeen yhteistyöllä prosessissa. Tunteet ovat luonnollinen ja oleellinen osa aistinvaraisessa prosessissa, jossa keho ja mieli toimivat yhteistyössä.

 

Johtopäätökset

Tunnistettavia ja helposti luonnosteltavia pintoja ja muotoja sisältävät kuvat näyttäisivät sopivan varsinkin kokemattomalle suunnittelijalle paremmin tekstiilipinnan ideakuviksi. Tästä syystä suunnittelua vasta harjoitellessa inspiraation lähteen ja suunnittelutehtävän suhteeseen tulee mielestäni kiinnittää huomiota.

Vaikka ideointimenetelmän merkitys painottuu ideointivaiheeseen, on sillä vaikutusta koko suunnitteluprosessiin ideoiden kehittelyn työkaluna. Ideointimenetelmä kannattelee suunnittelua, synnyttämällä uusia ideoita ja helpottamalla niiden jatkokehittelyä, sopien siten hyvin myös tekstiilin pinnansuunnittelun työkaluksi.

 

Heidi Mattila

Katazomea kotona

Arjen kuvat japanilaisen sabluunavärjäyksen inspiraation lähteenä

Moikka,

Olen Saara Pullinen ja minun pro-gradu tutkielma pyrki selvittämään kahdeksasluokkalaisten peruskouluoppilaiden kokemuksia kotitalouden etäopetusjaksoista keväällä 2020 ja 2021. Tavoitteena oli myös hahmottaa kotitalousopetuksen muuttumista koronapandemian aiheuttamana poikkeusaikana.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimusaineisto kerättiin syvähaastattelemalla kahdeksaa kahdeksasluokkalaista valinnaisen kotitalousopetuksen oppilasta, jotka olivat kaikki kokeneet molemmat etäopetusjaksot. Pandemia-ajasta huolimatta sain haastateltua kaikkia oppilaita kasvotusten. Itse työskentelen samassa koulussa opettajana, joten se tuntui kaikista luontevammalta, sillä itse siellä kuitenkin heidän kanssaan pyörin lähikoulussa, vaikka toki nämä haastateltavat eivät olleet omia oppilaitani.

Päätulokset

Haastatteluihin osallistuneiden yleinen mielipide etäopetuksesta oli negatiivinen. Vastaajien mielestä sosiaalinen eristäytyminen vaikutti negatiivisesti kokemuksiin myös kotitalouden etäopetuksesta, sillä aikaisemmin vuorovaikutuksellinen oppiaine muuttui yksin opiskeluksi. Vuorovaikutus väheni selvästi opettajan ja oppilaan välillä, joka vaikutti oppilaiden negatiivisiin kokemuksiin etäkoulusta. Etäkoulun oppimistehtävät tuntuivat myös tylsemmiltä kuin lähikoulussa, sillä monet tehtävät olivat kirjallisia suorituksia toiminnallisen ruoanlaiton sijaan, sillä tasa-arvon nimissä kotitalousopettaja ei voinut vaatia oppilaita hankkimaan tarvittavia raaka-aineita. Vastaajien mielestä opetusteknologiset sovellukset olivat helppokäyttöisiä. Kuitenkin monien sovellusten yhtäaikainen käyttö aiheutti vastaajille päävaivaa, sillä koululla ei ensimmäisen etäopetusjakson aikana ollut yhteistä linjaa sovellusten käytöstä, näin ollen monilla opettajilla oli eri sovelluksia käytössä.

Mielestäni graduni tuo tärkeää tietoa oppilaiden etäopetuksen kokemuksista ja konkreettista infoa siitä, mitä pitäisi parantaa tulevaisuuden etäopetuksessa.

Ihanaa alkavaa kesää!

Saara Pullinen, ’’No piti vaa painaa se läpi, ei siin sit oikee auttanu muu.’’ Oppilaiden kokemuksia kotitalouden etäopetusjaksoista