Tutkimuksen taustaa
Positiivinen pedagogiikka ja sen menetelmät, kuten lapsille kohdistettu myönteinen palaute, ovat olleet suosiossa varhaiskasvatuksessa viime vuosina. Tämä on varsin perusteltua, sillä tutkimukset ovat osoittaneet lapsille kohdistetun positiivisen palautteen merkityksen. Positiiviseen palautteeseen sisällytetään muun muassa kannustaminen ja kehuminen, ja näillä menetelmillä on vaikutusta muun muassa lapsen hyvinvointiin, motivaatioon, oppimiseen, onnistumisen kokemuksiin ja myönteiseen minäkuvaan. Aiempien tutkimusten mukaan positiivista palautetta hyödynnetään myös lasten myönteisenä ohjaus- ja tukikeinona. Positiivisen pedagogiikan suosiosta ja positiivisen palautteen hyödyistä huolimatta olen tehnyt työelämässä, eli varhaiskasvatuksen arjessa, havaintoja, etteivät kaikki varhaiskasvatuksen työntekijät toteuta tätä työmenetelmää aktiivisesti. Kiinnostuin aiheesta, kun pohdin syitä havainnoilleni. Tutkimukseni tavoitteena olikin selvittää, millaisia kokemuksia varhaiskasvatuksen opettajilla on lapsille kohdistetusta positiivisesta palautteesta, sekä miksi ja miten positiivista palautetta lapsille annetaan.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka tutkimusote on fenomenografinen. Aineisto kerättiin teemaahaastatteluilla, haastattelemalla kahdeksaa varhaiskasvatuksen opettajaa. Tutkimuksen aineisto muodostui litteroiduista haastatteluista, jotka analysoitiin fenomenografisen tutkimuksen analyysin mukaisesti. Fenomenografisessa tutkimuksessa pyritään kuvaamaan tutkittavaa ilmiötä yksilöiden käsitysten avulla tietyssä kontekstissa. Tässä tutkimuksessa tutkittavana ilmiönä oli lapsille kohdistettu positiivinen palaute, yksilöinä toimivat varhaiskasvatuksen opettajat sekä kontekstina toimi varhaiskasvatusympäristö. Fenomenografiassa haastateltavien käsityksistä muodostetaan erilaisia merkityskategorioita, jotka kertovat erilaista tavoista kokea tutkittava ilmiö. Merkityskategoriat tiivistetään ja yhdistellään ylemmän tason kategorioiksi, eli kuvauskategorioiksi, joiden avulla tutkimuksen tulokset esitellään.
Tutkimuksen tulokset
Aineistosta muodostettiin yhteensä seitsemän merkityskategoriaa, jotka tiivistettiin kolmeksi kuvauskategoriaksi. Nämä kuvauskategoriat olivat positiivisen palautteenannon tavoitteet, positiivisen palautteenannon menetelmät sekä myönteisen toimintakulttuurin kehittäminen. Haastateltavat opettajat pitivät lapsille kohdistetun positiivisen palautteenannon työmenetelmää tärkeänä osana työtä varhaiskasvatuksessa, sillä he olivat havainneet positiivisella palautteella olevan myönteisiä vaikutuksia lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä lapsiryhmään. Opettajat kokivat positiivisen palautteen vaikuttaneen myös kielteisen vuorovaikutuksen vähenemiseen, sillä positiiviseen palautteeseen liitettiin suoran palautteen ja sanattoman viestinnän lisäksi lasten myönteinen ohjaaminen ja palkitseminen. Opettajat pitivät positiivisen palautteen työmenetelmää joko opittuna tai osana omaa luonnettaan. Lapsille kohdistetun positiivisen palautteen ja yleisemmin myönteisen huomioimisen ja työotteen nähtiin vaikuttavan myös muuhun työhön varhaiskasvatuksessa, esimerkiksi tiimityöhön ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Opettajat olivat havainneet myös esteitä positiivisen palautteen antamiselle. Näitä esteitä oli esimerkiksi työntekijöiden toimintatapojen erilaisuus sekä työntekijöiden persoonan ominaisuudet ja asenteet.
Tutkimuksen aikana jäin pohtimaan lasten omaa näkökulmaa positiiviseen palautteeseen liittyen. Haastatellut opettajat kertoivat lasten reaktioista heidän saadessaan kehuja ja kannustusta, mutta kyseessä oli opettajien tulkinnat tilanteista. Mielestäni kiinnostava jatkotutkimusaihe olisi lasten kokemukset heille kohdistetusta myönteisestä palautteesta. Lasten kokemukset voisi saavuttaa esimerkiksi haastattelemalla lapsia siitä, millaisista asioista heille annetaan positiivista palautetta ja miltä se heistä tuntuu. Myös havainnointi olisi tähän oiva menetelmä. Havainnoimalla varhaiskasvatuksen arkea voisi nähdä monenlaista palautetta, sekä positiivista että kielteistä Haastatellut opettajat uskoivat vahvasti myönteisyyden ja sensitiivisyyden kantavan pitkälle lasten kanssa työskennellessä. Kuitenkin tästä eroavaa näkemystä edustavia työntekijöitä löytyy varhaiskasvatuksesta edelleen. Tietoisuutta lapselle kohdistetun positiivisen palautteen merkityksestä olisikin tärkeää lisätä.
Reetta Moliis
Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia lapsille kohdistetusta positiivisesta palautteesta