Palautuminen 2000-luvun kiihtyneen työelämän keskellä
Palautuminen on ollut paljon esillä mediassa viime aikoina. Työelämässä tapahtuneet muutokset ovat johtaneet siihen, ettei palautuminen välttämättä tapahdu itsesäänselvästi työpäivän jälkeen: esimerkiksi globaali ympärivuorokauden toimiva talous, epätyypilliset työt ja teknologian kehityksen myötä mahdollistunut liikkuva työ ovat asettaneet palautumiskeskustelun uuteen valoon.
Suoranaisesti persoonallisuuden piirteiden yhteyksiä palautumiseen on tutkittu niukasti. Sen sijaan aiemman tutkimuksen perusteella on näyttöä persoonallisuuden yhteyksistä muihin työhyvinvoinnin indikaattoreihin kuten stressiin, työuupumukseen ja työn imun kokemiseen. Tutkimuskirjallisuus antaa aihetta olettaa, että persoonallisuudella ja palautumisella voisi olla yhteisvaihtelua. Tässä tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, onko persoonallisuudella havaittavissa yhteyttä työstä palautumiseen.
Uusia tuulia psykologisen palautumisen tutkimiseen
Tässä Psycon Oy:n kanssa yhteistyössä tehdyssä pro gradu -tutkielmassa työstä palautumista lähestyttiin yksilöpsykologisesta näkökulmasta, sillä tarkoituksena oli tarkastella Psyconin uuden palautumismittarin Palautumiskompassin validiteettia. Palautumiskompassi on itsearviointikysely, jossa mitataan teorian pohjalta palautumiseen yhteydessä olevien persoonallisuuden piirteiden ilmenemistä yksilötasolla. Kompassin avulla vastaaja voi tarkastella omia palautumista edistäviä, hidastavia ja kontekstisidonnaisesti vaikuttavia persoonallisuuden piirteitä esimerkiksi valmennuksen yhteydessä.
Tutkimusaineisto kerättiin sähköisen palautumisen tarpeen kyselyn avulla Psyconin henkilöarvioinnissa käyneiltä asiakkailta (N=194) ja heidän tuloksensa yhdistettiin henkilöarvioinnin aikana täytettyjen persoonallisuusinventaarien tuloksiin. Aineiston analyysi suoritettiin eksploratiivisen faktorianalyysin, korrelaatiotarkasteluiden sekä lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tutkimuksen tulokset ja merkitys
Tulosten perusteella persoonallisuudella on yhteys työstä palautumiseen, mutta sen selitysosuudet jäävät kuitenkin pieniksi. Tuloksista selvisi, että persoonallisuudella havaittiin yhteys nimenomaan palautumisen tarpeen sosiaaliseen ulottuvuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietyt persoonallisuuden piirteet havaittiin olevan yhteydessä siihen, missä määrin yksilö kokee tarvetta vetäytyä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta töiden jälkeen. Palautumiskompassin mittaamista persoonallisuuden piirteistä optimismilla, suoriutumisen tarpeella ja hallinnan tunteella oli negatiivinen yhteys palautumisen tarpeeseen, kun taas neuroottisuudella ja sosiaalisella estyneisyydellä havaittiin palautumisen tarpeeseen positiivinen yhteys.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että työstä palautumista on syytä tarkastella laajana kokonaisuutena, johon vaikuttavat niin yksilölliset tekijät, työympäristö kuin yhteiskunta. Näin ollen tärkeää olisi yhdistää palautumisen yksilö- ja organisaatiotason tarkastelu ja pohtia myös keinoja palautumista tukevan organisaatiokulttuurin vahvistamiseksi. Palautumiskompassin tulosten purkukeskustelussa mittarin tunteva konsultti voi auttaa asiakasta pohtimaan tämän työstä palautumista ja sitä edistäviä keinoja niin yksilötasolla kuin myös laajemmassa johtamisen kehittämisen kontekstissa.
Anna Mäki
Persoonallisuus ja työstä palautuminen – Psycon Oy:n Palautumiskompassin validointitutkimus