Kouluyhteisön moniammatillinen yhteistyö ruokakasvatuksen parissa

Tutkimuksen taustaa

Tämän tutkimuksen tavoite juontui tarpeesta lisätä Suomeen kouluruokailusuositusten (2017) ja perusopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman (2014) mukaista ja kouluruokailua huomioivaa moniammatillista ruokakasvatusta kouluyhteisöihin. Kouluruokailun yhdistämistä monialaiseksi oppimiskokonaisuudeksi ei nähdä välttämättä heti luonnollisena vaihtoehtona, sillä opetuksen järjestäjällä on vapaus valita, miten monialainen oppimiskokonaisuus toteutetaan. Vastaavanlaista koko koulun lähestymistapaa on jo kansainvälisesti toteutettu lasten ja nuorten terveyden edistämisessä sekä kouluruokailuun liittyen. Toistaiseksi Suomessa kuitenkaan ei ole tutkittu vastaavaa ruokapalvelu- ja opetushenkilöstön välistä yhteistyötä tai kouluruokailun hyödyntämistä monialaisena oppimiskokonaisuutena kouluyhteisöissä.

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli lisätä ymmärrystä koulun sisäisestä moniammatillisesta ruokakasvatuksesta, sillä koulussa tapahtuvalla ohjauksella voidaan mahdollisesti vaikuttaa syömiseen ja ruokaan liittyviin asenteisiin ja käyttäytymiseen, etenkin mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Tässä tutkimuksessa tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia jännitteitä eli esteitä koulun toimijat kokevat ja nostavat esille osana ruokakasvatukseen liittyvää monialaisen oppimiskokonaisuuden yhteissuunnittelu- ja toimintaprosessia. Lisäksi kiinnostuksen kohteena oli selvittää, millaisiin kompromisseihin eli sopuratkaisuihin toimijat päätyivät kohdatessaan näitä toiminnan aikana ilmenneitä jännitteitä.

Tutkimuksen toteutus

Tämän tutkimuksen aineisto oli kerätty osana RUOKATAJU-hanketta (2020–2022), jossa tarkasteltiin yläkoulukontekstissa ruokaan liittyvää oppimista yhteistyössä ruokapalveluiden ja oppiaineopetuksen kanssa. Tämän tutkimuksen aineistona oli neljän kuukauden kestävä moniammatillinen yhteistyöprosessi, jonka aikana yhdessä opetus- ja ruokapalveluhenkilöstön kanssa suunniteltiin, toteutettiin ja arviointiin monialainen oppimiskokonaisuus. Käytössäni olleet aineistot yhteistyöprosessista kattoivat koko kouluyhteisöä yhdistävän ilmastoruokapäivän suunnitteluvaiheen sekä sen toteutuksen arviointivaiheen, sillä varsinaista toteutusta ei ollut käytössä. Aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimustulokset

Huomionarvoista tutkimustuloksia tarkasteltaessa oli se, että uusia jännitteitä ilmeni koko yhteistyöprosessin ajan. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää ymmärryksen lisääjinä siitä, miten moniammatillista ruokakasvatusta tulisi toteuttaa ja kehittää.

Tutkimuksen aineistoissa mukana olleiden toimijoiden kaikista esiin nostamista ja kokemista jännitteistä yli puolet lukeutuivat institutionaalisiin eli koulun sisäisiin jännitteisiin. Suurin osa näistä jännitteistä ilmeni, kun toimijat keskustelivat moniammatillisen yhteistyön jatkuvuudesta ja kouluruokailun laajemmasta integroimisesta koulun muuhun toimintaan. Muun muassa ilmastoruokapäivä näyttäytyi tässä tutkimuksessa kouluille hyvin tyypillisenä päivänä, jonka aikana opetus- ja ruokapalveluhenkilöstö hoitivat omat työnkuvansa toisistaan erillään, vaikka päivän toteutus oli suunniteltukin yhteistyössä osana ruokapalvelu- ja opetushenkilöstöön kuuluvien kesken. Tulkitsin kyseisessä koulussa teemapäivien muodostuneen jonkinlaiseksi rutiiniksi, jota aiempi havainto myös selittää. Tässä kohtaa se saattoi enemmänkin viedä tilaa siltä, että tämänlainen yhteistyö ja monialainen oppimiskokonaisuus olisivat toimineet ”herättelevinä” tekijöinä liittyen laajempaan opetus- ja ruokapalveluhenkilöstön väliseen yhteistyöhön.

Tulokset antoivat myös osviittaa siitä, että hallinnolliset tekijät saattavat haastaa laajempaa moniammatillista yhteistyötä opetusalan kanssa. Liian vähäiset resurssit ja ajan puute estivät ruokapalveluvastaavaa seurustelemasta ja ohjaamasta oppilaita ruokailuhetkinä. Raaka-aineiden tilaaminen, ruoan valmistaminen ja tarjoilu koettiin ruokapalveluvastaavan taholta ammatillisesti merkityksellisemmäksi toisin kuin kasvatuskumppanuus, mikä on tullut ilmi myös aiemmissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että kouluissa on olemassa jo puitteita tämänlaiselle opetus- ja ruokapalveluhenkilöstön väliselle yhteistyölle. Jatkuakseen se vaatii kuitenkin sitä tukevia resursseja, sillä opetus- ja ruokapalveluhenkilöstön väliseen yhteistyöhön liittyvät haasteet vaikuttavat olevan edelleen samoja kuin 10 vuotta sitten. Nämä samaiset haasteet antavat tietoa siitä, mihin suuntaan tulisi mennä ja minkä käytännössä pitäisi muuttua, ettei ne olisi edelleen pinnalla vuonna 2032.

 

Ida Volotin

Moniammatillinen ruokakasvatus yhteisöllisenä toiminta- ja oppimisprosessina – Jaettuun ruokatajuun kytkeytyvä analyysi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *