Tutkimuksen taustaa
Suomen kansalaisista kuudella prosentilla on metsästyskortti, mikä kertoo siitä, että suomalaiset ovat edelleen Euroopan innokkainta metsästäjäkansaa. Metsästyskortin lunastaneiden määrä kasvaa vuosi vuodelta ja vuonna 2020 riistanhoitomaksun maksoivat yhteensä 310 074 metsästäjää. Metsästys on aina ollut vahvasti läsnä suomalaisten elämässä ja kulttuurissa, eikä suosio ole hiipumassa, vaikka sen välttämättömyys ruoan hankinnan kannalta onkin poistunut. Metsästys voidaan marjastuksen, sienestyksen ja kalastuksen tavoin käsittää luonnonvarojen talteen ottamisena. Saaliiksi saatavia riistaeläimiä voidaan hyödyntää monin eri tavoin, kuten esimerkiksi nahka- tai koruteollisuudessa, mutta ylivoimaisesti suurimpana hyödykkeenä pidetään edelleen lihaa, joka suurimmaksi osaksi hyödynnetään metsästäjän omassa kotitaloudessa. Toisaalta riistalihan avulla pyritään myös enenevässä määrin vastaamaan valistuneiden nykykuluttajien huoliin tämän päivän lihantuotannon sekä ylipäätään kulutuksen kestävyydestä.
Tavoitteet
Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisen metsästyskulttuurin nykytilaa. Tutkimuksen avulla pyrittiin selvittämään, miksi uudet sukupolvet valitsevat yhä uudelleen metsästyksen harrastuksekseen. Metsästykseen liittyy vahvasti riistalihan käyttö, joten tavoitteena oli myös selvittää riistalihan merkitystä metsästystä harrastavien kotitalouksissa.
Toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimuskysymyksiin etsittiin vastauksia 15 teemahaastattelun avulla kesällä 2022 ja informantteina toimivat metsästystä harrastavat aikuiset. Teemahaastattelujen avulla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti teemoittelua apuna käyttäen.
Tulokset
Suomalainen metsästyskulttuuri on pysynyt vakaana, koska yhä uudet sukupolvet aloittavat harrastuksen. Metsästystä ei koeta enää vain suvussa kulkevana perinteenä, vaan harrastus voidaan aloittaa myös kavereiden tai puolison innoittamana. Samalla myös metsästysharrastuksen merkitys on muuttunut. Yhä useampi hakee harrastukseltaan kiireetöntä vapaa-ajan viettoa kavereiden kanssa, johon kuuluu hyvin syöminen ja juominen, saunominen sekä keskustelut samanhenkisten ihmisten kanssa. Vaikka metsästyksen luonne onkin osiltaan muuttunut enemmän arjesta irtautuvaksi vapaa-ajan vietoksi, niin kunnioitus luontoa ja riistaeläimiä kohtaan on korkealla. Kavereiden kanssa vietetty aika on monelle tärkeää, ei se ole mitenkään poistanut tarvetta kyetä itse hankkimaan ravintoa. Harrastajat pitävät tärkeänä itse metsästyksessä sekä lihan käsittelyssä tarvittavia taitoja. Elävän riistaeläimen matka metsästä kotitalouksien ruokapöytään vaatii taitoa. Kunnioitus saalista kohtaan näkyy siinä, että eläintä ammutaan vain, kun onnistunut riistalaukaus on mahdollinen. Lisäksi ampumista harjoitellaan, mitään turhaa ei ammuta ja kaikki mitä saadaan saaliiksi, käytetään mahdollisimman tarkkaan ja lihat käsitellään niin, että niistä saadaan ensiluokkaista ravintoa.
Riistalihalla on useita käyttötarkoituksia metsästävien kotitalouksissa. Usein riistalihaa tarjotaan juhlapyhinä tai vaihtoehtoisesti sillä täydennetään suurimmaksi osaksi kasviproteiineista koostuvaa ruokavaliota. Osalle kotitalouksista riistaliha merkitsee omavaraisuutta sekä irtautumista karjateollisuuden tuottamista lihatuotteista. Metsästysharrastajat kokevat tärkeänä myös, että heidän lapsensa näkevät, mitä harrastus on. Perinteisten kädentaitojen vaaliminen, selviytymistaitojen oppiminen sekä omavaraisuuteen pyrkiminen nähtiin tärkeänä opettaa omille lapsille. Yhä enemmän teknologisoituvassa maailmassa on erittäin tärkeää, että myös perinteisiä kädentaitoja arvostetaan ja varsinkin se, että niitä myös edelleen osataan. Metsästysharrastuksen myötä lapsi oppii, että lihansyönti vaatii aina jonkun elävän eläimen kuoleman. Kun metsästys ja saaliin käsittely tehdään eläintä kunnioittavasti, on se lapselle luonnollinen tapa oppia elämän kiertokulkua.
Kaisa Häyrinen
”Määräysten mukaisesti ja eläimiä kunnioittaen”
Metsästäjien näkemyksiä harrastuksestaan sekä riistalihan käytöstä