Taustaa
Kotitalous on peruskoulussa oppiaine, jonka opetus sijoittuu tyypillisesti yläkoulun alkuun. Kaikille yhteisenä oppiaineena sitä saattaa olla vain yhden lukuvuoden aikana. Sen vuoksi koulussa opittavien kotitaloustaitojen harjoittelu loppuu siihen, mikäli oppilas ei valitse kotitaloutta valinnaiseksi aineekseen. Lisäksi kotien kyky ja halukkuus opettaa lapsilleen kotitaloustaitoja ja ottaa heitä mukaan päivittäisiin askareisiin vaihtelee suuresti. Koska arjesta on tullut yhä monimutkaisempaa ja yhä useammalla aikuisella on vaikeuksia hallita arkeaan, olisi erittäin tärkeää, että oppilaat haluaisivat jatkaa kotitaloustaitojen harjoittelua koulussa myös vapaaehtoisesti valinnaisaineissa.
Tavoitteet
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli aluksi kuvata ja kartoittaa koulujen tapaa muodostaa valinnaisainetarjotinta. Tarkoituksena oli selvittää, millaiset asiat vaikuttivat oppilaille tarjottavien valinnaisaineiden muodostamiseen. Samalla otin selvää, millainen tämä muodostusprosessi on, kauanko siinä kestää ja ketkä kaikki siihen osallistuvat.
Tutkielmani toisena tavoitteena oli ymmärtää, millaisilla syillä oppilaat valitsivat tai eivät valinneet kotitaloutta valinnaiseksi aineekseen. Kotitalouden valinneita oppilaita haastattelemalla voitiin ymmärtää syitä, mitkä asiat tekevät kotitalouden opiskelusta vetovoimaista ja mukavaa. Toisaalta erittäin tärkeää oli myös löytää syitä, miksi kotitaloutta ei valittu valinnaiseksi aineeksi. Ymmärtämällä näitä syitä, voivat kotitalousopettajat huomioida opetuksessaan näitä asioita ja siten saada oppilaita innostumaan kotitalouden opiskelusta ja valitsemaan kotitalouden useammin valinnaiseksi aineeksi. Siten oppilaat pääsisivät kehittämään kotitaloustaitojaan koulussa lyhyen kaikille yhteisen osan jälkeenkin. Sillä saattaa olla suuri vaikutus heidän kotitaloustaitojensa kehittymisen ja sen vuoksi myöhemmän arjenhallinnan taitojensa kannalta.
Kaiken kaikkiaan oli tarkoitus selvittää, millaisia asenteita koulutuksen järjestäjällä ja oppilailla on kotitalous -oppiainetta kohtaan. Tutkin asiaa valinnaisaineopiskelun näkökulmasta.
Toteutus
Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin keräämällä kaksi eri aineistoa – toinen koulutuksen järjestäjän näkökulmasta ja toinen oppilaiden näkökulmasta, teemahaastattelujen avulla. Koulutuksen järjestävää koskevaan haastatteluun osallistui yksi eteläsuomalaisen yläkoulun rehtori ja oppilaita koskeviin haastatteluihin osallistui samasta koulusta 10 vapaaehtoista oppilasta, jotka olivat tehneet valinnaisainevalintoja yläkouluaikana. Suurimmalla osalla heistä oli kotitalous valinnaisena, mutta haastatteluihin osallistui myös oppilaita, jotka eivät olleet valinneet kotitaloutta valinnaisaineekseen. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysillä teoriaohjaavasti.
Tulokset
Valinnaisainetarjottimen laatimisen prosessi lähti liikkeelle edellisen tarjottimen muutostarpeesta, joka aiheutui valtakunnallisten opetussuunnitelmien uudistumisesta. Valinnaisainetarjottimen laadintaa ohjailivat valtakunnalliset ja paikalliset linjaukset sekä oppilaiden mielenkiinnon kohteet ja tulevaisuuden osaamistarpeet.
Oppilaiden valinnaisainepäätöksiin vaikutti eniten heidän oma mielenkiintonsa opiskella valitsemiaan valinnaisaineita ja kokemus kivoina pitämistään oppiaineista. Eroja kotitalouden valinneiden ja jotain muuta kuin kotitaloutta valinneiden välillä tuli siinä, kuinka stressaavana tai helppona kotitalouden tunteja pidettiin ja kuinka hyviksi omat kotitaloustaidot koettiin. Kotitaloustunneilla stressanneet ja omat kotitaloustaidot huonoiksi kokeneet oppilaat valitsivat tyypillisesti jotain muuta kuin kotitaloutta, sillä valinnaisaineiden opiskelulta haettiin rentouden ja mielekkyyden tunteita.
Iiris Wilenius
”Kotitaloustaitoja oppii kotonakin helposti, muiden aineiden asioita ei” – Yläkoulun valinnaisainetarjottimen muodostuminen ja oppilaiden näkemykset kotitalouden valitsemisesta valinnaisaineeksi