Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimukseni sai alkunsa kiinnostuksestani lapsen oppimiseen ja siihen minkälaisena oppiminen varhaiskasvatuksessa nähdään. Tutkimus on ajankohtainen ja tärkeä, koska varhaiskasvatuksen merkitystä lapsen oppimispolulla on viime vuosina korostettu, ja on tärkeää, että siellä toimivien ammattilaisten käsitykset oppimisesta ja parhaista tavoista edistää sitä vastaavat vallalla olevaa oppimiskäsitystä. Tutkimuksessani selvitettiin minkälaisia diskursseja varhaiskasvatuksen opettajat tuottavat lasten oppimisesta ja minkälaista sosiaalista todellisuutta nämä oppimista määrittävät diskurssit ilmentävät. Kiinnostavaa oli, löytyykö diskursseista yhtäläisyyksiä tai ristiriitaisuuksia varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden esille tuomaan oppimiskäsitykseen. Varhaiskasvatus on tärkeä osa lapsen kasvun ja oppimisen polkua. Ei ole yhdentekevää minkälaiset käsitykset ohjaavat siellä työskentelevien aikuisten toimintaa, koska käsitys oppimisesta vaikuttaa siihen, minkälaisia valintoja varhaiskasvatuksen opettaja tekee suunnitellessaan varhaiskasvatuksen kokonaisuutta. Tutkimukseni avulla pyrittiin selvittämään mitä asioita vielä tulisi kehittää opettajien osaamisessa, kun keskitytään lapsen suotuisaan oppimiseen.
Tutkimuksen toteutus ja tulokset
Tutkimus on laadullinen diskurssitutkimus, jonka aineisto kerättiin kirjoituskutsulla ja analysoitiin diskurssianalyysillä. Tutkimuksen tuloksiksi muodostui kolme diskurssia, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen siitä minkälaisia merkityksiä varhaiskasvatuksen opettajat tuottavat lasten oppimisesta. Diskurssit ovat oppimisen positiot, vuorovaikutus ja tunteet sekä oppiminen kontekstissa. Muodostetut diskurssit ovat osittain päällekkäisiä ja niiden välillä on myös ristiriitaisuuksia. Diskurssien kautta tulee esiin, minkälaisia merkityksiä oppiminen saa ja mitkä merkitykset mahdolliset puuttuvat. Lisäksi tuodaan esiin, miten nämä merkitykset ovat kirjoituksissa rakentuneet sekä minkälainen sosiaalinen todellisuus oppimisesta varhaiskasvatuksessa muodostuu tämän tutkimuksen valossa.
Tutkimuksessani opettajien tuottamat diskurssit olivat pedagogisesti painottuneita, ja toivat esiin monin eri tavoin oppimisen mielekkyyden ja motivaation merkityksen. Lapsen yksilöllisyys ja mielenkiinnonkohteet sanoitettiin tärkeiksi, mutta aikaisempien kokemusten ja osaamisen merkitys ei tullut esiin opettajien diskursseissa. Leikin merkitys tuotettiin taitojen oppimispaikkana, mutta leikki ei erottunut keskeisenä työtapana. Vuorovaikutus korostui lapsen ja aikuisen välisenä. Tämän tutkimuksen perusteella olisi tärkeää vahvistaa opettajien näkemystä vertaissuhteiden, yhteisöllisyyden, ryhmään kuulumisen ja leikin merkityksestä ilon ja motivaation lähteenä.
Kun opettajat kirjoittavat lapsen oppimisesta, aikuisen roolista siinä sekä oppimista edistävistä ja heikentävistä tekijöistä, merkityksellistävät he samalla lapsen oppimista varhaiskasvatuskontekstissa. Tutkimukseni diskurssien perusteella opettajat luovat varhaiskasvatukseen sosiaalisen todellisuuden, jossa aikuinen on rakentamassa lapselle oppimisen mahdollisuuksia, huomioiden lapsen yksilöllisyyden ja kiinnostuksenkohteet. Oppimista edistävä ilmapiiri on rauhallinen ja lapsi tulee kuulluksi ja hyväksytyksi. Kaikki varhaiskasvatuksen tilanteet ja toiminnot mahdollistavat oppimisen, mutta tietynlainen oppiminen yhdistetään tiettyihin toimintoihin. Lapsen oppimisen motivaationa toimii pääasiassa lapsen oma sekä aikuisen innostus. Positiivista palautetta ja kannustusta käytetään oppimisen tukemiseen. Jotta voidaan vastata varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden oppimiskäsitykseen ja toteuttaa varhaiskasvatusta sen mukaan, niin opettajien käsityksiä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksestä tulisi suunnata yhteisöllisyyden tukemiseen. Varhaiskasvatuksessa tulisi kehittää yhdessä oppimista ja löytää sitä kautta iloa ja motivaatiota lapsen oppimiseen. Lisäksi olisi tärkeää huomioida lasten aikaisempi osaaminen mielenkiinnonkohteiden lisäksi. Ei ole tarpeen korostaa enempää aikuisen merkitystä lapsen oppimisessa, tutkimukseni perusteella se on ymmärretty selkeästi. Aikuisen tarjoamaa tukea tulisi suunnata siihen suuntaan, että lasten oma osallisuus sekä yhteinen toiminta vertaisten kanssa, varsinkin leikki, mahdollistuisi ja aikuinen kohdentaisi tarjoamansa tuen ryhmätoiminnan kehittämiseen.
Heidi Innala
Kaikki oppiminen lähtee innostumisesta! Varhaiskasvatuksen opettajien tuottamia diskursseja oppimisesta.