Pro Gradu-tutkielmassani tutkin minkälainen kokemus matematiikka-ahdistus on ollut opettajille, jotka ahdistuksestaan huolimatta joutuvat opettamaan matematiikkaa. Lähestyin aihetta laadullisin tutkimusmenetelmin.

Matematiikka-ahdistusta yleensä on mielestäni tärkeä tutkia sen vaikutuksen laajuuden vuoksi. Ahdistusreaktio häiritsee kognitiivisia toimintoja ja työmuistin kapasiteettia. Näin ollen, vaikkei varsinaista matemaattista oppimisvaikeutta olisikaan, matematiikan oppimistulokset kärsivät. Matematiikka on oppiaine, jota oppilaat tulevat tarvitsemaan- niin jatko-opinnoissa peruskoulun jälkeen, työelämässä kuin arjessakin. Siksi jo varhaisten kokemusten matematiikasta alakoulussa soisi olevan positiivisia, ja lieventäviä keinoja olisi tarjottavissa kun opettaja matematiikka-ahdistuksen tunnistaa.

Tässä tutkielmassa keskityin kuitenkin opettajien kertomuksiin.Opettajien sosiaalisen median ryhmissä jakamaani kyselyyn vastasi yhteensä 21 opettajaa. He jakoivat kokemuksiaan matematiikka-ahdistuksensa synnystä, siitä miltä matematiikka nykyään tuntuu ja minkälaisia lieventämiskeinoja heillä itsellään on ahdistuksen kohdatessaan. Edellä mainittujen teemojen lisäksi tutkin heidän vastauksistaan kasvun ajattelutavan ja muuttumattoman ajattelutavan merkkejä.

Kertomuksista paljastui, että matematiikka-ahdistusta on opettajien keskuudessa monen tasoista, hyvin lievästä lamaannuttavaan. Suurin matematiikka-ahdistuksen aiheuttaja tässä joukossa oli ollut häpeän ja osaamattomuuden tunne, joita matematiikan opiskelu oli tuottanut. Matematiikkaa pidettiin vaikeana. Toisaalta matematiikan opettamista pidettiin myös mukavana, osittain sen takia, että se oli itselle ollut vaikeaa. Haastavin matematiikan sisältö oli sanalliset tehtävät. Vahvuudeksi koettiin useimmin geometria, yhtälöt, peruslaskutoimitukset ja konkretiaan sitominen. Konkretiaa ja arkeen sitomista moni vastaajista olisi itse toivonut kouluaikanaan. Joillain heistä matematiikan opettaminen on tarjonnut mahdollisuuden harjoitella itselle koulun aikana heikoksi jääneistä sisältöjä. Ajan kuluessa ja kokemusten karttuessa matematiikka-ahdistus oli lievennyt.

Opettajien vastauksista löytyi enemmän muuttumattoman ajattelutavan kuin kasvun ajattelutavan ilmaisuja. Eniten niitä löytyi lievää matematiikka-ahdistusta kokevien kertomuksista. Eniten kasvun ajattelutapaa sisältyi keskivaikeaa matematiikka-ahdistusta kokevien kertomuksiin. Pohdin, voiko tämä selittyä sillä, että lievää matematiikka-ahdistusta kokevat eivät koe sitä niin suurena elämäänsä haittaavana tekijänä, mutta keskivaikeaa ahdistusta kokevat ovat haasteita kohdatessaan kehittäneet sen varalle tietyn sisukkuuden.

Viime vuosina matematiikka-ahdistukseen on kiinnitetty kiitettävästi huomiota ja tutkimuksia aiheesta tehdään. Toivoisin jatkossa oppilaiden saavan matematiikka-ahdistukseensa tukea kouluaikana, mikäli se on jo kerennyt syntyä, ja opettajien kiinnittävän opetuksessaan huomiota vuorovaikutuksen laatuun, jotta matematiikka-ahdistusta voidaan ennaltaehkäistä. Siksi matematiikka-ahdistuksesta soisi puhuttavan ja sitä käsiteltävän opettajaopintojen aikana. Opettajaopintoihin päätyneiden opiskelijoiden matematiikka-ahdistukseen tulisi myös puuttua, jotta yliopistosta valmistuisi rohkeita opettajia jotka eivät laskutoimituksia kaihda.

 

Eeva-Liisa Rantaniemi

Matematiikka-ahdistuneiden opettajien kokemuksia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *