Taustaa
Ryhmät ja ryhmissä oleminen ovat keskeinen osa koulumaailmaa ja ihmiselämää. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kehotetaan tukemaan uuteen ryhmään liittymisessä etenkin opetuksen siirtymäkohdissa, kuten ensimmäiselle luokalle tai yläkouluun siirryttäessä. Monissa kunnissa onkin ollut erillinen ryhmäytymispäivä syyslukukauden alussa. Kuitenkin huoli syrjäytyneistä ja yksinäisistä oppilaista on kasvanut ja monet kokevat yksinäisyyttä.
Maisterintutkielmassani haastattelin kolmasluokkalaisia eräässä Suomen pääkaupunkiseudun luokassa ja havainnoin heidän pienryhmätyöskentelyään muutamalla oppitunnilla. Tavoitteenani oli selvittää lasten käsityksiä pienryhmistä ja erityisesti siitä, minkälainen on hyvä pienryhmä. Lisäksi tutkielmassani pohdin, mitä ryhmäytyminen on ja miten se suhteutuu lasten käsityksiin hyvistä pienryhmistä.
Tulokset
Tein haastattelu- ja havainnointiaineistolle sisällönanalyysin, jonka perusteella jaottelin hyviin pienryhmiin liittyviä ominaisuuksia teemaluokkiin ja kategorioihin. Selvitin, että lapset pitivät pienryhmiä yhteisenä juttuna. Niissä suunnitellaan, tehdään ja ollaan yhdessä. Lisäksi aineiston perusteella pienryhmän jäsenet voivat olla erilaisia, mutta jäsenenä oleminen on suhteellisen pysyvä ominaisuus. Ryhmään kuuluu, vaikka välillä lähtisi pois tai haluaisi kuulua toiseen pienryhmään. Lasten mukaan ryhmä voi muuttua, jos joku ryhmän jäsen muuttaa mieltään tai koko ryhmä päättääkin esimerkiksi panostaa ryhmätyöhön. Lisäksi monet lapset kokivat, että voivat itse pienryhmälle puhumalla vaikuttaa toisten käyttäytymiseen.
Ryhmässä viihtyminen on tärkeä pienryhmän ulottuvuus ja siihen kuuluvat esimerkiksi ryhmän turvallisuus, kiinteys ja yhteenkuuluvuus sekä yhteinen kaikkia kiinnostava tavoite. Aineistosta tuli esille myös monia vuorovaikutukseen ja tehtävän tekemiseen sekä olosuhteisiin liittyviä asioita, jotka kokosin käytännön tasolla -nimiseen kategoriaan.
Selvitin myös, mitkä asiat voivat olla haasteita hyvissä pienryhmissä. Lasten mukaan niitä olivat esimerkiksi yhteisen tekemisen keksiminen tai tylsyys, yhdessä päättäminen ja erimielisyys, kinastelu, erikielisyys, tehtävään keskittyminen, tehtävän vaativuustaso tai kaikkien osallistuminen tasapuolisesti.
Pohdintaa
Vertasin lasten käsityksiä hyvistä pienryhmistä ja niiden ominaisuuksia siihen, mitä kirjallisuudessa kerrotaan ryhmäytymisestä, ja ne olivat hyvin yhteneviä. Kun tutkielmassani pohdin, mitä ryhmäytyminen on, mietin, ettei ryhmäytymiselle välttämättä ole tieteellistä tai kansainvälistä termiä tai määritelmää. Ehdotan sen tutkimista lisää etenkin suomalaisessa kulttuurissamme. Lisäksi ehdotan tämän tutkielman ja kirjallisuuden perusteella, että ryhmäytyminen tarkoittaa prosessia, jossa tullaan hyväksi ryhmäksi ja joka liittyy kaikkiin ryhmän osa-alueisiin, kuten ryhmän turvallisuuteen, toimintakykyyn, toisten tuntemiseen, kiinteyteen ja vuorovaikutukseen.
Tutkielmani perusteella löysin kolmasluokkalaisille oppilaille tärkeitä ryhmien ominaisuuksia, ja monet niistä olivat yhteneviä myös aiemman tutkimuksen kanssa. Näitä ryhmien piirteitä ja erityisesti niitä, joihin liitettiin haasteita, on tärkeä tukea lasten ryhmätoiminnan yhteydessä. Tästä tutkielmasta saatava tieto on merkityksellistä etenkin lasten kanssa toimiville ammattilaisille, jotka pyrkivät edistämään toimivaa pienryhmätyöskentelyä. Tutkielmasta saatava tieto liittyy myös ryhmätaitojen kehittämiseen ja ryhmiin liittyvien tarpeiden täyttämiseen.
Heidi Karanko
Lasten käsityksiä pienryhmistä ja ryhmäytymisestä – ”ne tekee yhdessä samaa juttua”