Asteittain vuodesta alkaen 2021 voimaan tullut oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen tai toisen asteen koulutuksen suorittamiseen asti oli Sanna Marinin hallituksen koulutuspoliittisia kärkihankkeita. Uudistuksen läpiviennin taustalla oli Marinin hallitusohjelman tavoite koulutuksellisen tasa-arvon kasvattamisesta sekä osaamistason nostosta kaikilla koulutusasteilla. Oppivelvollisuuden laajentamisen yhteydessä toinen aste muuttui maksuttomaksi opiskelijoille. Marinin hallituksen oppivelvollisuusuudistus herätti kiivasta keskustelua sekä julkisuudessa että eduskunnassa. Yleisesti ottaen koulutusuudistusten tarpeellisuudesta oltiin samaa mieltä, mutta käytännön keinot jakoivat mielipiteitä, toisaalta toisen asteen koulutuksen maksuttomuus keräsi osaltaan enemmän kannatusta.
Toulminin argumentaatiomalli analyysin välineenä
Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia kantoja kansanedustajat esittivät liittyen oppivelvollisuusuudistukseen, ja tarkemmin mitä argumentoivia rakenteita edustajien puheenvuoroista oli tunnistettavissa. Analyysi toteutettiin perehtymällä eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoihin, joihin kansanedustajien puheenvuorot olivat kirjattuna sellaisinaan. Analyysin pohjana oli Stephen Toulminin argumentaatiomalli, jota sovellettiin poliittiseen analyysiin paremmin soveltuvana typistettynä versiona. Retoriikkaa ja argumentaatiota tutkiessaan Toulmin näki väitteiden rakentuvan osista, jotka ovat tunnistettavissa kaikista argumenteista. Typistetyssä mallissa kyseisiä argumentin osia ovat lähtötiedot, johtopäätökset sekä perusteet, jotka selittävät tarkemmin, miten johtopäätöksiin on päädytty. Toulminin mallin avulla on mahdollista selvittää tarkemmin muun muassa millaisille ajatusmalleille ja olettamuksille esitetyt argumentit perustuvat.
Välttämätön koulutusuudistus vai liian kallis pakkokeino?
Aineistosta tehtyjen havaintojen perusteella hallituksen esitystä puoltavien argumenttien lähtötietoina olivat pelkän peruskoulun suorittaneiden heikko työllisyysaste, muiden koulutushankkeiden vaikutuksen riittämättömyys sekä toisen asteen maksullisuuden mahdollisesti tuomat esteet opiskeluiden jatkamiselle. Puheenvuorojen perusteluissa esiintyivät koulutuksen työllisyyttä parantavat ja syrjäytymistä ehkäisevät vaikutukset sekä ohjauksen koulupudokkuutta vähentävä vaikutus. Näiden lähtötietojen ja perusteiden valossa johtopäätöksenä oli hallituksen esityksen toteuttamisen tarpeellisuus.
Vastustavissa puheenvuoroissa lähtötiedot pohjautuivat puolestaan heikentyneisiin oppimistuloksiin ja uudistuksen kestämättömään rahoituspohjaan. Kansanedustajien perusteina oli siis pakkokeinojen huono sopivuus tilanteen parantamiseen sekä koulumaailman jo valmiiksi kuormittunut tilanne, jota siis uudistuksen toteuttaminen rasittaisi entisestään. Hallituksen esitys oli siis pitänyt hylätä ja rahoitus ohjata varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tukemiseen. Muusta oppositiosta poiketen perussuomalaiset näkivät lähtötietoina kouluympäristön muutoksen muun muassa oppilaiden taustojen monipuolistumisen seurauksena. Perussuomalaisten johtopäätöksinä oli tarve oppimistakuulle sekä esimerkiksi opettajien aikaisemman suuremman auktoriteetin palauttaminen.
Kansanedustajien puheissa oppivelvollisuusuudistus rinnastettiin muihin historiallisiin suomalaisiin koulutusuudistuksiin, joilla oli osaltaan oma roolinsa Suomen kehittymisessä Euroopan syrjäseudusta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Puheissa oli havaittavissa historiallisten koulutuspolitiikan linjojen toistuminen, sillä vasemmistolla ja myös Suomen poliittisella keskustalla on ollut uudistuksia ajava tai vähintäänkin viime kädessä kannatuksen puolelle kallistunut rooli. Oikeistopuolueet puolestaan ovat suhtautuneet aiempiin uudistuksiin jokseenkin varauksellisesti etenkin niiden vaatimien kululisäysten vuoksi. Lisäksi tutkimuksen tulosten valossa voidaan sanoa, että varsinaista väittelyä ei niinkään tapahdu eduskunnan täysistunnoissa, vaan kansanedustajien puheenvuorot ovat suunnattuja enemmänkin medialle ja omille äänestäjille. Varsinainen lainsäädännöllinen vaikutustyö vaikuttaa tapahtuvan suljettujen ovien takana esimerkiksi valiokunnissa. Vaikka oppivelvollisuusuudistus aiheuttikin kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan, varsinaisia vaikutuksia on turha arvioida näin aikaisessa vaiheessa. Selvää on kuitenkin se, ettei oppivelvollisuuden laajentaminen itsessään riitä, koulutus vaatii investointeja sekä panostuksia nyt ja tulevaisuudessa.
Joonas Rötkönen