Koen lähes päivittäin oman ja koulun sekä yhteiskunnan välisten arvojen ristiriitoja. Johtuvat ne sitten koulun arjesta, tärkeinä pidetyistä asioista tai opetussuunnitelman sisällöistä. Arvoristiriidat ovat olleet itselläni mielessä koko opintojen ajan, ja varsinkin koronan aikana omat ja koulun arvot tuntuivat taistelevan keskenään. Luokanopettajan opintojen aikana aletaan tekemään henkilökohtaista käyttöteoriaa, jossa pohditaan omia uskomuksia liittyen opettamiseen. Niiden kautta luulisi välittyvän myös arvoja, jotka ovat kaiken toiminnan perustana. Ajattelin, että voisin käyttöteorioita tarkastelemalla yrittää löytää opiskelijoiden tärkeinä pitämiä arvoja ja suhteuttaa niitä suomalaisten arvoihin Schwartzin arvoteorian valossa. Onko niissä jotain ristiriitoja, vai olenko muka ainoa arvoristiriitojen kanssa kamppaileva opettaja?
Kandissani tutkin suomalaisten arvojen ja pedagogisen rakkauden välistä yhteyttä. Tärkeimpänä teoriana siinä ja myös gradussani oli Shalom Schwartzin kehittämä teoria universaaleista arvoista. Ne ovat kymmenen arvotyyppiä, jotka voidaan paikantaa mihin tahansa maailman kolkkaan ja kulttuuriin. Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, voinko löytää universaalien arvojen merkityksiä käyttöteorioiden teksteistä. Kun aineistosta löytyi tiettyjä arvoja eniten, kiinnostuin selvittämään miten ne näkyvät käyttöteorioissa. Lisäksi kiinnostuin selvittämään luokanopettajaopiskelijoiden arvomaailma yleisesti.
Tulokset eivät yllättäneet, aluksi.
15 luokanopettajaopiskelijan käyttöteoriat eivät yllättäneet. Suomalaisille tärkeimmät arvot eli hyväntahtoisuus ja universalismi nousivat käyttöteorioissa esille eniten. Ne kuuluvat Schwartzin mallissa itsensä ylittämisen arvoulottuvuudelle. Tämä ei yllättänyt. Tuskin kukaan opettaja ei haluaisi edustaa hyväntahtoisuutta ja kaikkien muiden hyvää ammatissaan, tai käsityksistään opettajana. Suomalaisille vähiten tärkeimmät arvot eli valta ja suoriutuminen taas loistivat poissaolollaan käyttöteorioissa. Tuskin kukaan opettaja ainakaan nykypäivänä haluaisi valtaa ja suoriutumista painottaa omissa uskomuksissaan opettajuudesta.
Miten itsensä ylittäminen näkyi käyttöteorioissa?
Aloin tutkimaan itsensä ylittämisen eli hyväntahtoisuutta ja universalismia edustavia käyttöteorioiden kohtia tarkemmin. Hyväntahtoisuus ja universalismi näyttäytyivät hyvin moninaisena ja eri tavoin opiskelijoiden käsityksissä omasta opettajuudesta ja niistä tiedoista sekä taidoista, joita luokanopettajaopiskelijat haluavat olla edustamassa ja edistämässä tulevassa ammatissaan. Oppilaan huomioiminen yksilönä näkyi monen vastaajan käyttöteoriassa käsityksenä tärkeänä pidetystä taidosta opettajalla. Oppilaan huomioiminen yksilönä toistui moneen kertaan ja monessa eri käyttöteoriassa.
Tämä tuntui henkilökohtaisesti vastaavan yhteen omaan arvoristiriitaan. Nykyaikana, jossa kovat yksilökeskeiset, valtaa ja suoriutumista edustavat kapitalismin arvot ovat tulleet myös osaksi koulua. Kilpailu kovenee ja kohta pahimmillaan yläkoulun teinihöyryissä tehdyt typerät tai teini-ikään kuuluvat tempauksetkin vaikuttavat siihen, pääsetkö yliopistoon vai et. Oppilaan huomioiminen yksilönä on tässä tapauksessa mielestäni ristiriitainen asia. Toisaalta sitä voidaan pitää hyväntahtoisuutena, jokaisen huomioimisena sellaisena kuin on, tasa-arvoisesti ja ymmärtäväisesti. Toisaalta se edustaa nimenomaan yksilöä korostavia arvoja, jotka ovat hyväntahtoisuusarvojen vastakohtia. Voiko jokaisen oppilaan yksilöllinen huomioiminen aiheuttaa arvoristiriitoja koulun arjessa?
Lopuksi
Tutkielmani herätti paljon kysymyksiä itselleni, mutta myös vastauksia. Luokanopettajaopiskelijat edustavat henkilökohtaiselta arvomaailmaltaan suomalaisten keskiarvoa, mikä lienee hyvä asia. Luokanopettajaopiskelijoiden käyttöteoriat myös välittivät itsensä ylittämisen arvoja, mikä lienee myös hyvä asia. Arvojen tutkiminen on aina yksinkertaistavaa. Jatkossa olisi mielenkiintoista tutkia tarkemmin niitä syitä opettajilla, jotka kokevat arvojensa olevan ristiriidassa yhteiskunnan kanssa.
Joel Kaarento