Taito on käsite, jonka määritelmä vaikuttaa olevan toistuvasti tieteellisen tarkastelun alla. Suomen kielessä sanaa taito käytetään kevyin perustein kuvaamaan sekä synnynnäisiä että opittuja kykyjä. Tällainen lavea määritelmä piilottaa alleen sen, että taito tosiasiassa on harjoittelun seurauksena saavutettua käytännön osaamista, toimintaa, tekemistä ja valmista. Varsinkin käsityötaitojen osalta on harmillista, että taidon tutkimus on perinteisesti kohdistunut suorittamiseen ja itse taito ja sen kehittymisen taustalla olevat seikat ovat jääneet vähälle huomiolle. Yksi näistä taustalle jääneistä seikoista on tekniikkakohtaiset toimintamallit ja ohjeet, jotka muodostavat taidon tiedollisen perustan. Nykyisin käsityöohjeita voi toteuttaa erilaisilla medioilla kuten piirros- ja valokuvilla sekä videoilla itsenäisen opiskelun tarpeisiin. Toteutusmediasta huolimatta tutustuminen käsityötaidon periaatteisiin edellyttää ohjeiden havainnointia. Ohjemateriaalien havainnoinnista ja merkityksestä taidon oppimiseen on kuitenkin tehty vain vähän tutkimusta.
Tutukimustehtävä
Tutkimukseni tavoitteena oli ymmärtää syvemmin havaintojen ja käsityötaidon oppimisen välistä yhteyttä ja selvittää, millaiset ohjeet tai ohjeiden yhdistelmät edistävät itsenäistä taidon oppimista verkko-oppimisympäristössä. Kiinnostukseni kohdistui erityisesti ohjemateriaalien havainnointiin ja niitä seuraaviin tiedollisiin toimintoihin. Tutkimusaiheen käsittely alkoi jo keväällä 2021, kun kehitimme ryhmätyönä Lankataitoja-verkko-oppimateriaalin palvelemaan erilaisia oppijoita neulomisen, virkkaamisen ja koukkuamisen perusteiden oppimisessa Opettaja työnsä tutkijana -kurssilla. Taidon oppimiseen tarkoitetut ohjeet toteutettiin monimediaisesti (piirrokset, valokuvat, videot), jotta niiden avulla on mahdollista tukea erilaisia oppijoita taidon oppimisessa. Omassa tutkimuksessani hyödynsin vain koukkuamisen oppimisaihiota, koska se on neulontaa ja virkkausta vähemmän tunnettu käsityötekniikka.
Tutkimuksen toteutus
Toteutin tutkimuksen laadullisena tapaustutkimuksena, koska tarkoituksenani ei ollut tavoitella tutkimustuloksen yleistettävyyttä vaan muodostaa kuvaa siitä, mitä ja millaisia havaintoja koehenkilöt tekevät ohjeista oppiakseen motorisen taidon itsenäisesti. Tavoitteenani oli myös ymmärtää tarkemmin mielen sisäisiä prosesseja, joiden avulla ohjeista tehdyt havainnot välittyvät koehenkilön käytännön toiminnaksi, osaamiseksi ja lopulta taidoksi. Käytin tutkimuksessa induktiivisen päättelyn logiikkaa, koska omat kokemukseni koukkuamisen perustaitojen oppimisessa antoivat aiheeseen esiymmärrystä ja lähtökohtia käsitteenmuodostukselle. Aineistonkeruun menetelmäksi valitsin ääneenajattelun saadakseni esille kognitiiviset prosessit, joita ohjeiden havainnoinnin ja aistitietoresurssien rotaation välillä tapahtuu.
Tutkimukseeni osallistui neljä koehenkilöä, jotka opiskelevat Helsingin yliopistossa Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa käsityönopettajaksi. He tuottivat aineistoksi videotallenteita, jotka sisälsivät ääneenajattelun lisäksi näytön videoinnin. Jotta aineiston tuottaminen tapahtui mahdollisimman autenttisissa itseopiskelutilanteissa, koehenkilöt saivat itse päättää ajan ja paikan koukkuamisen opettelulle verkko-oppimisympäristössä. Aineiston analysoinnissa hyödynsin protokolla-analyysia, joka soveltuu älyllisten toimintojen tutkimukseen.
Tulokset
Tutkimustulosten perusteella motorisen taidon oppiminen perustuu niihin havaintoihin, joita tehdään oppimisprosessissa, mutta havaintojen ohella kokeilu ja harjoittelu edistävät taidon oppimista. Tutkimus myös osoitti, että verkko-oppimateriaalien toteuttaminen monimediaisesti palvelee erilaisia oppijoita taidon oppimisessa, vaikka video-ohjeet vaativat vähemmän kognitiivista ponnistelua. Tulokset myös haastavat kehittämään joustavampia verkko-oppimisalustoja.
Tiina Torvinen
Havainnot ja kognitio itsenäisessä käsityötaidon oppimisessa verkko-oppimisympäristössä