Eriyttäminen on tapa tukea niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita. Se ei itsessään ole opetusmenetelmä, vaan opetuksen lähestymistapa, jossa huomioidaan oppilaan yksilöllisyys, erilaiset oppimisprofiilit sekä erityistarpeet. Arkikielessä eriyttäminen jaetaan yleensä alaspäin ja ylöspäin eriyttämiseen.
Suomalaisten kolmasluokkalaisten matematiikan taitoja on arvioitu niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin ja viime vuosien tulokset ovat osoittaneet matemaattisten taitojen hajonnan kasvaneen. Kolmannella luokalla oppilaiden matemaattiset taidot voivat olla hyvinkin vaihtelevia ja suomalaisten koululaisten heikentyneet matematiikan taidot ovat puhuttaneet myös mediassa jo useampana vuonna. Matematiikka on suomalaisen koulujärjestelmän yksi merkittävimpiä oppiaineita, mutta silti sitä opettavien opettajien matemaattiset taidot saattavat olla heikot. Siksi on tärkeää, että matematiikan oppimateriaalit tukevat opettajia opetuksen eriyttämisessä, jotta kaikille oppilaille voidaan tarjota heidän taitotasolleen sopivia ja tarpeeksi motivoivia tehtäviä. Nykyään alaspäin eriyttävät materiaalit ovat lähes oletuksena osa matematiikan sarjoja, mutta olisi tärkeä muistaa myös lahjakkaiden oppilaiden osaamisen tukeminen, johon pelkkä tehtävämäärän kasvattaminen ilman oppimisen tukea ei riitä.
Tällä tutkimuksella tavoitteenani oli kuvata eriyttämistä alakoulun kolmannen luokan matematiikan oppimateriaaleissa sekä tarkastella materiaalien tarjoamaa eriyttämisen tukea vertailemalla suomalaisissa peruskouluissa käytössä olevia kolmannen luokan matematiikan oppimateriaalisarjoja keskenään. Oppimateriaalitutkimus Suomessa on hyvin opinnäytetyöpainotteista ja oppimateriaalien systemaattinen tarkastelu puuttuu lähes kokonaan tutkimuksista. Koska aiempaa tutkimusta on saatavilla hyvin vähän niin oppimateriaaleista ylipäätään kuin niiden eriyttämisratkaisuista, on perusteltua tarkastella eriyttämistä matematiikan oppimateriaaleissa.
Tutkimuksen toteutus
Tutkimusaineistonani oli kuusi tällä hetkellä suomalaisissa peruskouluissa käytössä olevaa kolmannen luokan matematiikan sarjaa neljältä eri kustantajalta. Valitsin aineistoon syksyn materiaalit, sillä eriyttämisratkaisut olivat samankaltaisia koko vuoden materiaaleissa ja siten riitti tarkastella vain syksyä. Oppimateriaaleihin sisältyi kaikki printattu oppimateriaali ja digilisenssit.
Toteutin tutkimuksen laadullisena sisällönanalyysinä ja hyödynsin aineiston luokittelua, jotta aineiston sarjoja pystyi vertailemaan keskenään. Koska suomalainen oppimateriaalitutkimus on melko vähäistä, eikä eriyttämistä matematiikan oppimateriaaleissa ole tarkasteltu juuri ollenkaan, ei aiemmasta tutkimuksesta ole noussut suoraa teoreettista viitekehystä, jota olisin voinut hyödyntää tutkimuksessani. Siksi analyysi olikin teoriasidonnainen, eli aiemmat teoriat ja käsitteet toimivat tulkinnan kehyksenä, mutta analyysi ei suoraan seuraa yksittäistä mallia. Aineisto jakautui tutkimuskysymysten mukaisesti oppilaalle ja opettajalle tarkoitettuun materiaaliin ja aineistosta tarkasteltiin sarjojen eriyttämisratkaisuja sekä sarjan tarjoamaa opettajan tukea eriyttämisessä.
Tulokset
Tutkimustulosten perusteella eriyttäminen on lähtökohtaisesti opettajan vastuulla ja oppilailla on vähäiset mahdollisuudet valita omalle taitotasolleen sopivia tehtäviä. Matematiikan sarjoissa alaspäin eriyttäminen oli systemaattisempaa ja lähes jokainen aineiston sarja sisälsikin erillisen alaspäin eriyttävän tehtäväkirjan. Ylöspäin eriyttämisessä oli enemmän sarjakohtaista vaihtelua, mutta yleisin ylöspäin eriyttävä tehtävämuoto oli ongelmanratkaisutehtävät. Opettajan tukena oli ensisijaisesti opettajan opas, jossa eriyttämisen tuki keskittyi lähinnä tuntikohtaisiin vinkkeihin sekä erilaisiin monisteisiin ja lisätehtäviin.
Janna Rintamaa
Eriyttäminen alakoulun kolmannen luokan matematiikan oppimateriaaleissa