Tunnekasvatus suomalaisessa alakoulussa
Tietoisella tunnekasvatuksella voidaan vaikuttaa lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, akateemiseen menestykseen sekä koulun sosiaaliseen ilmapiiriin. Myös tulevaisuuden työelämä vaatii yksilöltä kasvavissa määrin kykyä sietää haasteita, epävarmuutta ja vastoinkäymisiä, jolloin tunteiden säätelyn taidot ovat koetuksella. Käännettäessä katse pidemmälle yksilön ja yhteiskunnan tulevaisuuteen voidaan todeta, että tunneäly nousee merkittäväksi tekijäksi menestyksen taustalla.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet tunnistavat tunnekasvatuksen merkityksen yksilön kasvussa kokonaisvaltaisesti hyvinvoivaksi yhteiskunnan jäseneksi. Käytännössä tunnekasvatuksen asema peruskouluissa on kuitenkin pirstaloitunut, eikä opetus ole systemaattista ja ennaltaehkäisevää. Myöskään opettajankoulutus ei tällä hetkellä anna tarpeeksi valmiuksia tukea näiden taitojen kehittymistä. Oppiaineeseen sitoutumattomana sisältönä tunnekasvatus jää muun opetuksen ohessa toteutuvaksi tai toteutumattomaksi tavoitteeksi, eikä oppilaat ole tasa-arvoisessa asemassa sen suhteen. Usein riittämättömät resurssit sekä ajan puute muodostuvat ongelmaksi. Luokanopettajat tarvitsevat tietoa siitä, miten tunnekasvatusta voidaan tietoisesti toteuttaa kiireisessä kouluarjessa.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksella ja tunnekasvatuksella on yhteisiä tavoitteita etenkin vuorovaikutuksellisesta näkökulmasta ja oppiainetta pidetään sellaisena, johon on luonnollista integroida tunnekasvatusta. Tutkimuksen taustalla onkin laajempi kiinnostus mahdollisuudesta sisällyttää tunnekasvatusta oppiaineisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti mahdollisuutta harjoittaa tunnetaitoja lukemisen sekä luovan kirjoittamisen kautta. Kaunokirjallisuuden ja tunnetaitojen yhteydestä on vain vähän tutkimusta, mutta kirjallisuuden harkitulla valinnalla voidaan mahdollisesti vaikuttaa tunnetaitoihin. Tarinallisuutta sisältävät luku- ja kirjoitustehtävät ovat parhaimmillaan sopivasti itsestä etäännyttävänä, jolloin lapsen on mahdollista samaistua toisen näkökulmaan, mutta myös tutkia omia tunteitaan turvallisesti.
Tutkimuksen toteutus
Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten äidinkielen ja kirjallisuuden oppimateriaaleissa harjoitellaan tunnetaitoja sekä kuvata luovan kirjoituksen sekä lukukokemuksen mahdollisuuksia tunnekasvatuksen työkaluina alakoulussa. Laajemmin tutkimus pyrkii osaltaan vastaamaan opettajien tarpeeseen sisällyttää tunnetaitojen opetusta kiireiseen kouluarkeen ja näin varmistaa opetussuunnitelman velvoittamien sisältöjen toteutuminen sekä oppilaiden hyvinvointi.
Vaikka tunnekasvatuksen merkityksestä on herännyt enenevissä määrin keskustelua, suuri osa tutkimuksesta painottuu interventioihin ja kohdistuu alkuopetukseen. On tärkeää tutkia tunnetaitojen ennaltaehkäisevää opetusta myös peruskoulun ylemmillä luokilla, sillä murrosiän myötä oppilas kohtaa arjessaan uudenlaisia tunnesäätelyä vaativia tilanteita.
Tutkimus toteutettiin laadullisena analyysinä käyttäen sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa. Tutkimuksen aineistona oli 423 tehtävää neljän eri äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjasarjan 5.–6. luokan oppikirjoista. Aineistoksi rajattiin oppikirjoista tehtävät, joissa harjoiteltiin yhtä tai useampaa tunnetaitoa. Harjoiteltavan tunnetaidon lisäksi tehtävistä tunnistettiin niiden tehtävätyyppi ja aineistosta eriteltiin myös lukukokemusta purkavat tehtävät. Tehtävien sisältöä kuvattiin ja analysoitiin määrällisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksia syvennettiin laadullisen lähestymistavan keinoin.
Tulokset
Aineistossa harjoiteltiin tunnetaitoja laajasti erilaisten tehtävätyyppien avulla muiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen sisältöjen yhteydessä. Kirjasarjojen välillä ei ollut merkittäviä eroja tehtävien määrässä. Tunnetaitoja harjoiteltiin usein tuomalla jokin aihe tai teema lähemmäs oppilaan kokemusmaailmaa virikkeen avulla. Tehtävätyypeistä aineistossa korostui erityisesti luovan kirjoituksen tehtävät. Myös monenlaiset lukukokemusta purkavat tehtävät näyttäytyvät tutkimuksessa potentiaalisina työkaluina tunnetaitojen tukemiseen.
Tutkimuksen perusteella oppikirjojen materiaalien avulla on äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa runsaasti mahdollisuuksia harjoitella tunnetaitoja osana oppiaineen sisältöjä. Tämä tukee ajatusta tunnekasvatuksen integroimisesta oppiaineeseen tehokkaana tapana lisätä tunnekasvatusta kouluarkeen. Koska materiaaleissa on paljon tunnetaitoja harjoittavia tehtäviä, niitä todennäköisesti myös tehdään usein koulussa, tiedostamatta niiden mahdollisuuksia tunnekasvatuksen näkökulmasta. Kuten kaiken toiminnan, myös tunnekasvatuksen olisi kuitenkin hyvä olla tietoista. Vaikuttavuuden kannalta opettajan tietoisuus materiaalien tunnekasvatuksellisesta ulottuvuudesta sekä rooli taitavana oppimateriaalin käyttäjänä korostuu.
Mielenkiintoisena jatkotutkimusaiheena näyttäytyykin opettajien ja oppilaiden rooli oppikirjojen käyttäjinä. Tutkimuksessa tehtävien vaikuttavuutta ei arvioitu ja monissa tehtävätyypeissä opettajan rooli harjoittelun ohjaajana korostui. Olisi tärkeää tutkia, miten opettajat käyttävät oppikirjoja opetuksen suunnittelun tukena sekä minkälaista vuorovaikutusta luokkahuoneessa käydään oppikirjojen tehtävien pohjalta.
Myös tekstien tuottamisesta alakoulussa tarvitaan lisää tutkimusta. Luovan kirjoituksen tehtävä oli aineistossa yleisin tehtävätyyppi. Luovaa kirjoittamista on pidetty opettajien keskuudessa hankalana opetettavana, mutta aiemman tutkimuksen perusteella kirjoittaminen voi olla oivallinen työkalu tunnetaitojen harjoitteluun. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä, miten opettaja voi ohjata kirjoitusprosessia ottaen huomioon luovan kirjoituksen tehtävien tunnekasvatuksellisen ulottuvuuden.
Erika Alho
Luova kirjoitus ja lukukokemus tunnekasvatuksen työkaluina alakoulussa – Tunnetaitojen harjoittelu 5.–6. luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoissa