Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Tausta ja tarkoitus

Avoimet opetustilat ovat mielenkiintoinen ja uusi uutisoinnin aihe, ja tahdoinkin tarkastella niiden näkyvyyttä uutisissa. Koulussa tapahtuvat muutokset käsitetään usein omien kokemusten kautta ja uutisoinnilla on suuri merkitys siinä, millaisen kuvan luomme uusista asioista. Avoimet opetustilat kouluissa romuttavat ajatusta perinteisestä luokkahuoneesta, joten ne tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sitä, miten uutiset esittelevät meille koulussa tapahtuvaa muutosta.

Tulokset

Tutkimusaineistosta nousivat esiin kolme pääteemaa: terveys, opetuksen muutos ja tilat. Terveys avasi näkökulmia oppilaiden oireilusta, tunneilla keskittymisen haasteista ja lisääntyneestä liikkumisesta sekä työergonomiasta. Opetuksen muutos esitteli siirtymää kohti uudenlaisia opetusmenetelmiä, pohti oppilaiden saamaa tukea oppimisessa ja pohti avoimuuden tuomaa muutosta opettamisen luonteeseen. Tilat käsittelivät millaista arki on näissä uusissa tiloissa, sekä miten tilat jakautuvat eri käyttötarkoituksiin ja tarpeisiin, millaisia kalusteita luokkahuoneissa nykyisin on, ja uudenlaisten koulujen rakentamiseen liittyviä aiheita, kuten talous ja rakennustekniikka.

Uutisointi oli tasapuolista ja esitteli niin hyviä että huonoja puolia, tarjoten uutisten lukijalle laajan kuvan tapahtuvasta muutoksesta, sekä sen monimutkaisuudesta. Uutisista löytyneet teemat eivät olleet yllättäviä aikaisempien tutkimusten valossa, ja noudattivat pääosin samaa kaavaa kuin muuallakin maailmalla. Eroavaisuutta löytyi kuitenkin siinä, että suomalaiset uutiset eivät olleet yhtä negatiivisia kuin muualla. Tästä voi kieliä esimerkiksi suomalaisten opettajien ja koululaitoksen nauttima arvostus yhteiskunnassamme.

Loppupohdinta

Julkinen keskustelu koulusta saa harvemmin käsittelyynsä täysin uudenlaisia muutoksia. Avoimet opetustilat romuttavat käsitystämme koulusta ja siellä tapahtuvasta toiminnasta, joten on tärkeää, että tutkimme, miten nämä uudet asiat meille esitetään. Tällä on merkitystä sille, kokevatko ihmiset uudet ideat ja muutokset onnistuneiksi vai epäonnistuneiksi kokeiluiksi.

Uutisten kyky tarjota kansalaisille puolueetonta ja paikkansapitävää tietoa vaatii toimittajilta kykyä kysyä oikeita kysymyksiä, esittää kritiikkiä ja etsiä aiheeseen liittyvää tietoa. Tutkimalla millaisia uutisia meille kerrotaan, voimme huomata aiheet mistä ehkä vaietaan ja mitä taas vastaavasti tuodaan esille. Tämä on tärkeää, sillä jos emme tiedä eri aiheista tarpeeksi, emme voi tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.

 

Sonja Kyyhkynen

Mitä meille kerrotaan? Avoimet opetustilat Ylen verkkouutisissa

Tausta ja tarkoitus

Päädyin tutkimaan kilpailukykyä sen ollessa esillä tutkimusartikkeleissa, valtamediassa ja eri keskustelufoorumeilla niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Talouden vahva rooli koulutuspoliittisessa diskurssissa ja koulutuspolitiikassa näkyvät linjaukset, joita toteutettiin äkillisesti, sai minut pohtimaan, mihin suuntaan nämä kehitykset vievät peruskoulua.

Tutkimuksessani tarkastelin kilpailukyvyn piirteiden esiintymistä alakouluopettajien ryhmäkeskusteluissa. Ryhmäkeskusteluihin osallistui opettajia kahdesta alakoulusta Uudellamaalla  keväällä 2019 ja tutkimuksen analyysi perustui teemoitteluun.

Tulokset

Tutkimusaineistostani esille nousivat havaintoina suorituskeskeisyys, yksilöllistäminen ja kehittäminen. Suorituskeskeisyyden teemaan sisällytin tutkimuksessani mittaamisen ja arvioinnin.

Kilpailukyky ei sanana tai käsitteenä tullut esille alakoulunopettajien ryhmäkeskusteluissa. Opettajat yhdistivät arvioinnin ja mittaamisen oppilaan oppimisen tason seuraamiseen ja arvioimiseen. Tulosteni mukaan ryhmäkeskusteluissa esille nousivat mittaamisen yleinen käyttö peruskoulussa, kiinnostus erilaisten mittareiden hyödyntämiseen koulupolun nivelvaiheissa sekä tarve valtakunnallisille testeille. Ryhmäkeskusteluun osallistuneet opettajat toivoivat arvioinnin osalta, että luotaisiin ymmärrettävämpi ja selkeämpi valtakunnallinen arviointikriteeristö. He kannattivat paluuta numeroarviointijärjestelmään. Arvioinnin voi kuitenkin nähdä koulumaailmaan yleisesti kuuluvana osana.

Opettajat toivoivat tämän lisäksi oppilaiden oppimispolkujen yksilöllistämistä. Opetussuunnitelmassakin käsitelty uusliberalistinen yksilöllistämisen tematiikka on tarttunut opettajiin ja se nähtiin tavoiteltavana suuntana perusopetuksessa.

Kilpailukyvyn keskeiset ideat ovat kehittäminen ja parantaminen.  Kehittämisen teeman alle muodostui seuraavia alateemoja: opetussuunnitelma ohjauksellisena artefaktina, tiedon kulku, uudistukset opettajien näkökulmista ja luokkakoko. Havaintojeni mukaan keskustelu opetussuunnitelmasta oli monitahoista. Opetussuunnitelma antoi opettajille enemmän autonomiaa, mutta se koettiin epäselväksi ja vaativaksi. Arviot kohdistuivat ilmiöoppimiseen ja laaja-alaiseen opetukseen. Tämän lisäksi opetussuunnitelman tulisi olla rajatumpi ja yksinkertaisempi. Opetussuunnitelma nähtiin suunta-antavana ja omaa opetusta tukevana asiakirjana, mitä ei voi seurata perusteellisesti koulun arjessa.

Tiedon kulku kouluasteiden ja vuosiluokkien välillä koettiin haasteelliseksi. Koulujen välistä yhteistyötä tulisi parantaa ja verkostoja vahvistaa.  Sosiaali- ja nuorisopalveluiden sisällyttämistä kouluarkeen tulisi olla sujuvoittaa. Uudistukset kouluissa nostattivat esille kiinnostavia näkökulmia ja niihin otettiin kantaa useassa puheenvuorossa. Uudistukset koetiin työläinä ja hankalina toteuttaa. Tämän lisäksi opettajat kyseenalaistivat, mitä taitoja pidetään tärkeänä peruskoulussa ja mistä syystä.

Opettajat kritisoivat myös koulutuspolitiikan nopeita ratkaisuja. Taustalla on käsitys siitä, että peruskoulun kehittämisen tulisi olla pitkäjänteistä ja johdonmukaista. Luokkakokojen kasvaessa opettajat toivoivat henkilöstömäärän lisäämistä kouluissa.

Loppupohdinta

Kilpailukyvyn tutkiminen ilmiönä on koulutuksen kentällä ajankohtaista. Koulutuspolitiikassa tapahtuvia äkillisiä linjauksia ja erilaisia kehityssuuntauksia tulee tarkastella tulevaisuudessakin enemmän.  Mihin suuntaan poliittiset toimet vievät peruskoulua? Entä, mihin suuntaan kehittäminen vie peruskoulua? Kysymykset ovat laajoja, mutta tärkeitä. Johtopäätösteni mukaan koulumaailma muuttuu verkkaisesti ja opettajien rooli uudistusten ja muutosten sisällyttämisessä koulunarkeen on kuitenkin merkittävä.

 

Anna-Riikka Penttinen

Kilpailukyky peruskoulussa – aineistona alakouluopettajien ryhmäkeskustelut

 

Tausta

Kiinnostus virtuaalitodellisuuden (VR) käyttöön opetuksessa on kasvanut VR-laitteiden hintojen laskiessa. Virtuaalitodellisuuden uskotaan mullistavan opiskelun, sillä se antaa mahdollisuuden kokea ja harjoitella tilanteita, joita tavallisessa opetuksessa ei pystytä järjestämään. Virtuaalinen maailma myös kiinnittää käyttäjänsä huomion paremmin, ja sen uskotaan innostavan ja motivoivan opiskeluun, ja parantavan oppimistuloksia. Virtuaalitodellisuuden mielletään tuottavan yksilökeskeisiä kokemuksia, sillä monet laitteet ja sovellukset eivät vielä tue monen käyttäjän samanaikaista toimintaa virtuaaliympäristössä. Omassa tutkimuksessani olin kuitenkin kiinnostunut erityisesti yhdessä oppimisesta virtuaalitodellisuutta hyödynnettäessä, sillä yhteistoiminnallisella oppimisella (eng. cooperative learning) ja yhteenkuuluvuuden tunteella (eng. relatedness) on todettu olevan positiivinen vaikutus muun muassa opiskelumotivaatioon ja oppimistuloksiin.

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Työn tavoitteena oli tutkia, miten virtuaalitodellisuus tukee yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhteistoiminnallisen oppimisen osa-alueita. Tutkimuksen osallistujat olivat metsäalan opiskelijoita ammattikoulusta ja ammattikorkeakoulusta. Tutkimuksessa vertailtiin kahta erilaista oppitunnin toteutusta: toisella oppitunnilla opiskeltiin tavanomaiseen tapaan oikean metsäkoneen äärellä, kun taas toisella oppitunnilla opiskeltiin virtuaalitodellisuuteen tehdyn metsäkoneen avulla virtuaalitodellisuudessa olevan opastuksen mukaan. VR-oppitunnilla yhdellä opiskelijalla oli virtuaalilasit käytössään muiden opiskelijoiden ja opettajan seuratessa virtuaalimaailmaa näytöltä. Kaikki opiskelijat pääsivät kokeilemaan virtuaalilaseja oppitunnin aikana. Oikean metsäkoneen kanssa laitteeseen tutustuttiin yhdessä ja opiskelijat tekivät erilaisia huoltotoimenpiteitä vuorotellen. Tavoitteena oli, että oppitunnit olisivat mahdollisimman samansisältöiset riippumatta käytetyistä laitteista.

Jokaisen oppitunnin päättyessä opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunnetta mitattiin kyselylomakkeella. Yhteistoiminnallisen oppimisen kokemuksia tutkittiin pari- ja ryhmähaastatteluilla, joissa opiskelijoita pyydettiin vertailemaan kokemuksiaan eri oppitunneilta. Aineiston analyysissa oli tavoitteena tunnistaa yhteenkuuluvuuden tunteen muutokset eri oppimistilanteiden välillä. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysilla ja kvantitatiivinen kyselyaineisto analysoitiin Wilcoxonin merkkitestillä.

Tulokset

Tutkimuksessa havaittiin, että virtuaalitodellisuutta hyödyntävä oppitunti ei tukenut yhteistoiminnallista oppimista yhtä hyvin kuin tavallinen työpajatunti. Osa opiskelijoista koki, että virtuaaliympäristössä tehdyt tehtävät kannustivat yksilötyöhön ja että virtuaalilasien käyttäminen haittasi kommunikointia muiden opiskelijoiden kanssa, sillä heitä ei pystynyt näkemään. Tämä vaikutti kielteisesti positiiviseen keskinäiseen riippuvuuteen ja vuorovaikutteiseen viestintään, jotka ovat yhteistoiminnallisen oppimisen keskeisiä piirteitä. Tutkimuksessa havaittiin myös, että yhteenkuuluvuuden tunne vaikutti hieman vahvistuvan VR-oppitunnilta siirryttäessä työpajatunnille, ja heikkenevän työpajatunnilta siirryttäessä VR-oppitunnille. Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä tässä aineistossa.

Tutkimustulosten perusteella virtuaalitodellisuutta hyödyntävässä opetuksessa opiskelijoiden positiivista keskinäistä riippuvuutta kannattaisi vahvistaa esimerkiksi jakamalla opiskelijoille erilaisia rooleja, jotka tekevät tehtävistä yhteisesti jaettuja ja tukevat niiden suorittamista. Selkeät roolit voisivat tukea myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ryhmässä. Positiivinen keskinäinen riippuvuus vahvistaa myös vuorovaikutteista viestintää ja sosiaalisten taitojen harjoittelemista, jotka auttavat tehostamaan ryhmätyöskentelyä.

Jutta Lahtinen

Virtual reality supporting cooperative learning and relatedness – Students’ experiences in two learning settings

Tutkimuksen tavoitteet

Ilmiöoppiminen on uusi käsite kasvatustieteellisellä tutkimuskentällä, joka tuli kouluihin uusimman perusopetuksen opetussuunnitelman myötä. Ilmiöoppimisessa tavoitteena on oppia tietoja ja taitoja oppiainerajoja ylittäen yhdessä muiden kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia odotuksia ja arvostuksia 7.-luokkalaisilla on ilmiöoppimista sekä kolmea eri oppiainetta kohtaan. Tarkasteltavat oppiaineet olivat matematiikka, fysiikka ja suomen kieli.

Odotusarvoteoria on Ecclesin ja muiden (1983) kehittelemä motivaatioteoria, jonka mukaan eri oppiaineisiin liittyvät odotukset, arvostukset, minäkäsitys ja koetut kustannukset vaikuttavat oppilaiden suoriutumiseen sekä valintoihin, joita he tekevät kouluun liittyen. Arvostukset jaetaan kiinnostusarvoon, hyötyarvoon ja tärkeysarvoon. Kustannusten osalta tässä tutkimuksessa keskityttiin emotionaalisiin kustannuksiin. Odotusarvoteorian pohjalta odotuksia ja arvostuksia on tarkasteltu paljon eri oppiaineiden valossa, mutta ilmiöoppiminen on uusi näkökulma aiheeseen. Tästä syystä oli erityisen kiinnostavaa ottaa tarkasteluun mukaan myös ilmiöoppiminen.

Tässä tutkimuksessa vastasin kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka olivat seuraavat: 1) Millaisia motivaatioprofiileja voidaan tunnistaa ilmiöoppimiseen, matematiikkaan, fysiikkaan ja suomen kieleen liittyen odotusten ja arvostusten mukaisesti? 2) Miten sukupuoli on jakautunut saaduissa profiiliryhmissä? 3) Eroavatko saadut profiiliryhmät kouluarvosanojen keskiarvojen suhteen?

Tutkimusmenetelmät

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin. Aineisto kerättiin sähköisesti, kyselylomakkeeseen vastasi 1013 7.-luokkalaista oppilasta Helsingin kouluista. Ensimmäistä tutkimuskysymystä varten tehtiin latentti profiilianalyysi RStudio-ohjelmalla, jonka avulla määriteltiin motivaatioprofiiliryhmät. Toista ja kolmatta kysymystä varten profiiliryhmät siirrettiin IBM SPSS –ohjelmaan, jonka avulla tehtiin ristiintaulukointi ja yksisuuntainen varianssianalyysi.

Tutkimustulokset

Latentin profiilianalyysin avulla vastaajista tunnistettiin viisi motivaatioprofiiliryhmää, jotka nimettiin seuraavasti: ilmiöorientoituneet (23%), motivoituneet hyvinvoivat (24%), heikosti motivoituneet (15%), motivoituneet kuormittuneet (16%) ja luonnontiedeorientoituneet (26%). Nimensä mukaisesti ilmiöorientoituneet olivat kiinnostuneempia ilmiöoppimisesta kuin perinteisistä oppiaineista, he kuitenkin pitivät myös oppiainejakoista opetusta tärkeänä. Luonnontiedeorientoituneet olivat kiinnostuneita fysiikasta ja matematiikasta, mutta ilmiöoppimisesta he eivät olleet kiinnostuneet. Motivoituneet hyvinvoivat arvostivat kaikkia aineita ja kokivat olevansa myös hyviä koulussa, eikä koulunkäyntiä koettu kuormittavana. Motivoituneet kuormittuneet erosivat tästä ryhmästä siten, että kiinnostuksesta ja koetusta osaamisesta huolimatta he kokivat opiskelun kuormittavana. Heikosti motivoituneet eivät arvostaneet eri oppiaineita ja opiskelu myös koettiin sekä haastavaksi että kuormittavaksi.

Tyttöjä oli tasaisesti kaikissa profiiliryhmissä, mutta poikien osalta eroa oli erityisesti ilmiöorientoituneiden ryhmässä, jossa poikia oli prosentuaalisesti selkeästi tyttöjä vähemmän. Kaikkien oppiaineiden arvosanojen keskiarvo poikkesi tilastollisesti vain heikosti motivoituneiden suhteen, joilla arvosanojen keskiarvo oli heikompi kuin muilla ryhmillä.

Tulokset eri oppiaineiden arvostuksesta olivat samansuuntaisia aiempien tutkimusten kanssa, mutta uutena profiiliryhmänä tunnistettiin ilmiöorientoituneiden ryhmä. Ilmiöoppimisesta puhutaan paljon, joten oli kiinnostavaa saada selville, mitä mieltä oppilaat ovat kyseisestä opetusmenetelmästä. Oppilaita jakautui tasaisesti sekä luonnontiedeorientoituneihin että ilmiöorientoituneihin, joten tulosten mukaan vaihtelevat opetusmenetelmät ovat tervetulleita kouluihin perinteisen opetuksen rinnalle. Jatkotutkimuksessa olisi kiinnostavaa tarkastella sitä, miten erityisesti heikkoa motivaatiota voitaisiin tukea.

Inka Ronkainen

Henkilösuuntautunut lähestymistapa yläkoululaisten ilmiöoppimiseen ja eri oppiaineisiin liittyviin odotuksiin ja arvostuksiin

Tausta ja tarkoitus

Luokanhallinta ja työrauhan ylläpitäminen on merkittävä osa opettajan arkea ja opetustyötä. Jokainen opettaja tulee työuransa aikana tarvitsemaan keinoja varmistaa oppilaille mahdollisimman hyvä oppimisympäristö. Luokanhallinnalla tarkoitetaan oppimista tukevaa vuorovaikutusta sekä kaikkia niitä toimia, joilla opettaja pyrkii mahdollistamaan oppimisen ja opetuksen. Työrauha ja luokanhallinta kulkevat ikään kuin käsikädessä. Työrauhalla tarkoitetaan vuorovaikutuksen tilaa, jossa sekä oppilailla että opettajalla on mahdollisuus työskennellä ja saavuttaa työskentelylle asetettuja tavoitteita. Työrauha ja luokanhallinta ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä. Luokanhallinnalla pyritään työrauhaan ja työrauha on hyvän luokanhallinnan tulos.

Yksi tärkeimmistä tavoitteistani tätä tutkielmaa tehdessä oli lisätä sekä luokanopettajaksi opiskelevien että jo kentällä toimivien opettajien tietoa luokanhallintakeinoista ja siitä, miten niiden avulla on mahdollista ylläpitää työrauhaa. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia Helsingin yliopistosta valmistuneilla luokanopettajilla on pystyvyydestään luokanhallintatilanteissa, ja mitä luokanhallintakeinoja luokanopettajat käyttävät rakentaessaan ja ylläpitäessään työrauhaa sekä puuttuessaan työrauhaongelmiin. Luokanhallintaan liittyvät ongelmat vaikuttavat tutkimusten mukaan merkittävästi esimerkiksi opettajien kokemaan työhön liittyvään stressiin ja jopa alan vaihtamiseen, joten koin tärkeäksi tutkia luokanhallintakeinojen lisäksi myös luokanopettajien kokemaa pystyvyyttä luokanhallintaan.

Toteutus ja tulokset

Toteutin tutkielmani monimenetelmällisenä tutkimuksena, eli hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista aineistoa. Tutkielman kvantitatiivinen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon vastasi 59 luokanopettajaa. Analysoin aineistoa tilastollisesti IBM SPSS -ohjelmalla. Kyselyyn vastanneista kolme haastattelin tutkielman kvalitatiivista aineistoa varten. Toteutin haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Analysoin haastatteluaineiston sisällönanalyysin keinoin.

Kvantitatiivisen analyysin perusteella luokanopettajat kokevat varsin korkeaa pystyvyyttä luokanhallintaan. Tutkin myös sukupuolten ja eri työkokemusryhmien välisiä mahdollisia eroja pystyvyydessä. Naisten ja miesten koettu pystyvyys luokanhallintaan oli melko saman tasoista. Työkokemusryhmien välisiä eroja vertaillessa selvisi, että yli 7 vuoden työkokemuksen omanneet luokanopettajat kokivat työkokemusryhmistä korkeinta pystyvyyttä. Kvalitatiivisen analyysin tulokset olivat saman suuntaisia. Korkeinta pystyvyyttä koki opettaja, jolla oli eniten työkokemusta, mutta myös kaksi muuta opettajaa kokivat selviytyvänsä luokanhallinnasta ihan hyvin. Pystyvyyden kokemukseen koettiin vaikuttavan luokanhallintataitojen kehittyminen työkokemuksen myötä, mutta myös omaan ammattitaitoon luottamista ja vertaistuen merkitystä korostettiin.

Opettajien käyttämät luokanhallintakeinot jakautuivat ennakoiviin ja korjaaviin keinoihin. Ennakoivat luokanhallintakeinot jakautuivat kahteen yläluokkaan: rutiinit ja toimintatavat (esim. strukturointikorttien ja palkitsemisjärjestelmien käyttäminen) sekä vuorovaikutteinen ilmapiiri. Opettajien käyttämät korjaavat keinot jakautuivat sanattomiin ja sanallisiin keinoihin sekä seuraamuksiin. Työrauhaongelmiin puuttumisessa opettajat kertoivat käyttävänsä esimerkiksi eleitä, kuten hiljaisuusmerkkiä, jonka haastatellut opettajat kokivat erityisen toimivaksi korjaavaksi luokanhallintakeinoksi. Ajattelen, että samanlaisena rutiinin omaisesti toistuva ja yhdessä opeteltu hiljaisuusmerkki on toisaalta myös osa ennakoivaa luokanhallintaa. Muita mainittuja korjaavia luokanhallintakeinoja olivat esimerkiksi erilaiset sanalliset pyynnöt, vaatimukset ja suulliset varoitukset. Tutkielmani tulosten perusteella opettajien toiminta työrauhaongelmiin puuttuessa riippuu pitkälti tilanteesta sekä työrauhaongelman luonteesta.

Tutkiessani luokanopettajien kokemaa pystyvyyttä luokanhallintaan sain vahvistusta sille ajatukselle, että luokanhallinta voi olla haastavaa, mutta ei mahdotonta. Jokaisen opettajan on kerättävä oma työkalupakki täyteen tehokkaita luokanhallintakeinoja, ja tutkielmani antaa osviittaa siitä, mitä keinoja tuo työkalupakki voisi sisältää.

Emma Kuljukka

Luokanopettajien kokemuksia pystyvyydestä luokanhallintaan sekä luokanhallintakeinoista rakentaa ja ylläpitää työrauhaa

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millaisina tuoreet luokanopettajat kokevat ensimmäiset työvuodet ja mitkä asiat auttavat heitä jaksamaan työssään. Opettajien työhyvinvointi ja jaksaminen on puhuttanut viime vuosina erityisen paljon ja aihe on ollut esillä myös mediassa. Aihe on ollut pinnalla erityisesti nyt koronapandemian aikana. Myös vastavalmistuneiden luokanopettajien työssäjaksamisesta ollaan huolissaan, sillä moni tuore opettaja vaihtaa alaa jo ensimmäisten työvuosien jälkeen. Jaksamisen ja ensimmäisten työvuosien kokemusten lisäksi keskityin tutkimuksessani tarkastelemaan millaista tukea ja perehdytystä luokanopettajat olisivat kaivanneet ensimmäisinä työvuosina.

Tässä tutkimuksessa haastateltiin seitsemää tuoretta luokanopettajaa, joilla oli maksimissaan kolme vuotta kokemusta luokanopettajan työstä. He olivat valmistuneet eri yliopistoista ja olivat töissä eri puolella Suomea. Haastattelut toteutettiin keväällä 2021. Tutkimuskysymykset olivat: mitä haasteita tuore luokanopettaja kokee ensimmäisinä työvuosina, mikä auttaa tuoretta luokanopettajaa jaksamaan työssään ja millaista tukea vastavalmistunut luokanopettaja tarvitsee?

Tutkimuksessa selvisi, että vastavalmistuneet luokanopettajat kokevat ensimmäiset työvuodet opettajan työssä todella rankkoina. Erityisesti rankka uran aloitus sekä opetustyön ohella tapahtuvat työtehtävät aiheuttivat tuoreille opettajille stressiä. Erityisesti ensimmäisen työvuoden syksy koettiin rankkana, sillä uusi opettaja joutuu tasapainottelemaan valtavan informaatiomäärän ja myös kiireen kanssa. Työuran alussa moni asia tuntuu haastavalta, sillä kaikkia opettajan työhön kuuluvia tehtäviä ei harjoitella osana opettajankoulutusta. Myös haastavat vanhemmat, oppilaat, koronapandemia, perehdytyksen puute ja omat ajatukset työstä nähtiin haasteena ensimmäisinä työvuosina.

Vaikka uran alku koettiinkin haastavana, pyrin keskittymään tutkimuksessa niihin asioihin, jotka auttavat tuoreita opettajia jaksamaan töissään. Näitä asioita olivat myönteinen vuorovaikutus oppilaiden kanssa, vapaa-ajan ja työelämän erottaminen, työyhteisö sekä yleinen tyytyväisyys opettajan ammattiin. Näistä suurimpina tekijöinä esiin nousivat nimenomaan työyhteisön merkitys sekä oman työskentelyajan rajaaminen. Opettajat kokivat tärkeäksi sen, että vapaa-ajalla tehdään jotain, jonka avulla ajatukset saa pois töistä. Tämä saattoi olla esimerkiksi urheilua sekä läheisten kanssa toimimista.

Tuoreet luokanopettajat olisivat kaivanneet parempaa valmistautumista työelämään opinnoilta, tukea työyhteisöltä sekä mentoritoimintaa kouluissa. Haastateltavat kokivat, ettei opettajankoulutus valmenna opiskelijoita tarpeeksi hyvin tulevaan työhön. Vaikka haastateltavat olivat tehneet esimerkiksi opettajan sijaisuuksia jo opintojenkin aikana, moni asia tuli heille yllätyksenä uudessa työpaikassa. Näitä asioita olivat esimerkiksi pedagogisten asiakirjojen täyttäminen ja muut käytännön työtehtävät, kuten Wilma-viestien kirjoittaminen. Näihin toivottiin avuksi muun muassa mentoritoimintaa koulussa, jolloin apua voi kysyä matalalla kynnyksellä konkariopettajalta.

Tämä tutkimus vahvistaa aiempia näkemyksiä tuoreiden luokanopettajien uran aloittamisesta: siirtymä opiskelijasta työntekijäksi tulisi tehdä mahdollisimman sujuvaksi ja mentoritoiminta tulisi ottaa kaikkialla Suomessa pakolliseksi osaksi perehdytystä. Tämä tutkimus tuo tärkeää tietoa Suomen opettajankoulutuslaitoksille sekä myös kouluille.

Aino Siniketo

Luokanopettajat työuran alussa – Mikä auttaa tuoretta luokanopettajaa jaksamaan työssään?