Tutkielmablogi – Avhandlingblogg

Bakgrund

Covid-19 har haft en stor påverkan på utbildning. Under våren 2020 blev elever runt om världen tvungna att övergå till distansundervisning. Detta har kunnat påverka jämlikheten inom utbildning. Syftet med min gradu var att undersöka på vilka sätt ojämlikhet har kommit fram under distansundervisningsperioden våren 2020 enligt lärare inom den grundläggande utbildningen, samt på vilka sätt dessa lärare har tagit elever från lägre samhällsklasser i beaktande när de har distansundervisat. Speciellt socioekonomiskt mer utsatta elever har kunnat hamna i en ojämlik position under lockdown våren 2020. I Finland är samhällsklassen inte något som diskuteras i mycket. Det är inte heller något som diskuteras mycket bland lärare och inom utbildning. På grund av detta tyckte jag att det var viktigt att undersöka detta ämne.

Genomförande

Min pro gradu-avhandling hade en kvalitativ forskningsdesign med fenomenologi som forskningsansats. Studien var en del av projektet DISKO, digitalisering och distansundervisning i svenskspråkig skola. E-lomake webbenkäter användes som materialinsamlingsmetod och i studien deltog 17 lärare inom den grundläggande utbildningen. Lärarna var både svensk- och finskspråkiga. Jag valde att inkludera både svensk- och finskspråkiga lärare eftersom jag ville få en allmän uppfattning om situationen i Finland. Analysen gjorde jag i form av en tematisk analys.

Slutsatser

Största delen av lärare inom den grundläggande utbildningen har upplevt skolan som ojämlik våren 2020. Det kom också fram att det finns lärare som har upplevt distansundervisningsperioden som jämlik. Distansundervisningen har organiserats på varierande sätt bland skolorna. Stödåtgärderna hade inte heller ordnats enligt riktlinjerna. Hemomständigheterna och digital utrustning blev också betonade i fråga om jämlikhet under denna period. Lärare inom den grundläggande hade beaktat elever från lägre samhällsklasser genom att låna datorer och ringa eleverna. Undervisningen hade också planerats så att elever utan stöd hemifrån kan göra uppgifterna själv. Det kom också fram att det fanns lärare och skolor där elevernas socioekonomiska status inte hade beaktats. Resultaten i min gradu bevisar att utbildning inte har varit jämlik för alla elever under distansundervisningen våren 2020, speciellt för socialt mer utsatta elever. På grund av att nya pandemier och således distansundervisningsperioder kan uppkomma skulle det vara viktigt att ha tydliga referensramar för hur distansundervisning skulle kunna ordnas på ett jämlikt sätt för alla elever. Hur allvarliga konsekvenser covid-19 kommer att ha, speciellt för socialt utsatta elever, kommer vi att se först i framtiden.

Viola Mäkelä

“Lärares upplevelser om jämlikhet under covid-19 och distansundervisning – En fenomenologisk studie om jämlikhet under coronavåren”

Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja tämä näkyy myös esiopetuksen lapsiryhmissä. Yhä useammassa ryhmässä on lapsia, joilla on keskenään hyvin erilainen kieli- ja kulttuuritausta. Lisäksi lasten elämä on muuttunut globaalimmaksi median kautta. Esiopetuksen tehtävänä on huolehtia, että jokainen lapsi saa tasa-arvoiset lähtökohdat oppimiseen ja kasvuunsa taustoistaan riippumatta. Huolen aiheena voidaan pitää mahdollisuutta eriarvoistumiseen erityisesti sellaisilla asuinalueilla, joilla asuu paljon asukkaita erilaisilla kieli- ja kulttuuritaustoilla. Kun lapsiryhmässä on lapsia, joilla on esimerkiksi joku muu äidinkieli kuin suomi, vaatii opetuksen suunnittelu erityisen tarkkaa työtä, jotta jokaisen lapsen valmiudet otetaan ryhmän tavoitteissa huomioon. Esiopetuksessa tulisi pyrkiä ilmapiiriin, jossa jokainen lapsi saa rakentaa ja kasvattaa omaa kulttuuri-identiteettiään ja jonka kautta lapset pääsevät havainnoimaan ja kokemaan erilaisia kulttuureita ja kieliä turvallisessa ympäristössä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa oli tarkoitus selvittää, minkälaisia asioita lapset nostavat esille omasta kulttuuritaustastaan esiopetuksen arjessa ja minkälaisia kulttuuritaustaan liittyviä asioita he huomaavat muissa lapsissa. Tutkimus toteutettiin lapsiryhmässä, jossa 17 lasta puhui äidinkielenään jotain muuta kuin suomea.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin itähelsinkiläisessä esiopetusryhmässä keväällä 2021 havainnoiden esiopetuksen arkea. Havainnoinnissa keskityttiin erityisesti tilanteisiin, joissa lapset kommunikoivat omaehtoisesti keskenään, kuten oma valintaisten leikkien aikana, siirtymätilanteissa (esimerkiksi pukeminen ja ulos meneminen) sekä ruokailutilanteissa. Havainnointia toteutettiin niin osallistuvana havainnointina että piilohavainnointina. Havainnoinnin tukena käytettiin videointia, kenttämuistiinpanoja sekä tutkimuspäiväkirjaa. Aineisto analysoitiin keskusteluanalyysin tavoin ja teemoitellen aineistosta nousevia asioita kategorioihin.

Tulokset

Havainnointiaineistosta nousi esiin neljä erilaista teemaa: kielet osana esiopetusryhmän toimintaa, lasten käsityksiä omasta ja toisten katsomuksista, lasten kokemuksen eri maista ja niiden kulttuurillisista ominaisuuksista sekä kuuluvuuden tunteen tärkeys esiopetuksen arjessa.

Eri kielet nousevat vahvasti esiin havainnointiaineistosta. Lasten eri äidinkielet näkyivät ja kuuluivat esiopetuksen arjessa monin eri tavoin: lapset kommunikoivat keskenään omilla äidinkielillään, leikeissä kuului eri kielillä puhuvia hahmoja, lapset opettivat toisilleen omia äidinkieliään ja myös kyselivät muilta heidän äidinkielistään. Eri uskonnot ja katsomukset taasen näkyivät erityisesti ruokapöytäkeskusteluissa, kun lapset pohtivat syitä sille, miksi joku lapsi saa syödä esimerkiksi sianlihaa ja joku toinen ei. Katsomukset näkyivät myös, kun lapset vertailivat keskenään eri uskonnoissa esiintyviä jumalia ja kertoivat esimerkiksi erilaisista juhlatavoista perheissään.

Lasten kokemukset eri maihin liittyivät lähinnä sellaisiin maihin, joista he olivat itse muuttaneet Suomeen tai joista heidän lähisukulaisensa olivat muuttaneet. Lapset kertoivat erilaisia tarinoita kyseisistä maista, joko itse kokemiaan tai esimerkiksi vanhemmilta kuulemiaan. Erityisen merkittävänä aineistosta nousi kuitenkin kuuluvuuden tunteen tärkeys ryhmässä. Havainnointiaineistosta voidaan päätellä, että lapset olivat huolissaan niin omasta ryhmään kuuluvuudesta sekä myös muiden lasten kuuluvuudesta. Tämä näkyy esimerkiksi huolena yhteisen kielitaidon puuttumisesta leikeissä. Lisäksi kuuluvuuden tunteen tärkeys näkyi vahvasti lasten samaistuessa muihin lapsiryhmän lapsiin ja kertoessaan esimerkiksi kuuluvansa samaan uskontoryhmään kuin toinen lapsi, vaikka tämä ei olisi ollut totta.

Yleisesti voidaan todeta, että ryhmässä, jossa on lapsia monenlaisesta eri kieli- ja kulttuuritaustoista, lapset ovat erityisen kiinnostuneita toistensa taustoista. Paljon kiinnostusta aiheutti äidinkielet sekä ryhmään kuuluvuuden tunne kulttuurillisista näkökulmista.

”Käsi ylös kaikki, jotka on muslimei” Havainnointitutkimus lasten omien kulttuuritaustojen näkymisestä esiopetuksen arjessa

Taustaa

Ilmastonmuutos on yhä ajankohtainen ilmiö, joka on saanut viime aikoina runsasta mediahuomiota osakseen. Lyhyen aikavälin sisään uutisista on saanut lukea niin ympäristöliike Elokapinan mielenosoituksesta, IPCC:n tuoreesta ilmastoraportista, kuin ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomessakin. Ilmastohuoleen on herätty niin globaalilla, kuin kansallisella tasollakin ja ympäristönsuojelu sekä ilmastokasvatus on nostettu osaksi peruskoulun opetussuunnitelmaa (2014). Ilmastonmuutos on mainittu jo osana opetussuunnitelman arvopohjaa, mutta sen lisäksi ilmastoteemat nousevat esiin erityisesti 7–9 luokan maantiedon oppiaineen sisältötavoitteissa.

Jotta ilmastonmuutoksen opetus olisi tarkoituksenmukaista ja kansalaisaktiivisuutta lisäävää, tulisi sen noudatella ilmastokasvatuksen periaatteita, joita tieteen kentällä on aiemmissa tutkimuksissa määritelty. Vaikka yksityiskohdat ilmastokasvatuksen periaatteista vaihtelevatkin tutkimuksesta riippuen, voidaan olla yhtä mieltä siitä, että ilmastokasvatuksessa tulisi ottaa huomioon niin ilmatonmuutokseen liittyvän tietopohjan kasvattaminen, kuin myös ilmastonmuutoksen hillinnän ja sen tuomiin muutoksiin sopeutumisen näkökulmat. Ilmastonmuutosta tulisi käsitellä myös paikallisella tasolla, jotta se ei jää ilmiönä irralliseksi oppilaan omasta elämästä ja elinympäristöstä.

Ilmastonmuutokseen liittyy myös useita virhekäsityksiä, jotka pahimmillaan muokkaavat koko ilmastoajattelua negatiivisempaan suuntaan. Esimerkiksi kasvihuoneilmiöön ja sen tieteelliseen pohjaan liittyy useita virhekäsityksiä, jotka voivat muokata käsitystä koko ilmastonmuutoksesta.

Tämän tutkimuksen oli tarkoitus selvittää millä tavoin vuosiluokille 7–9 suunnatut oppikirjat ilmentävät ilmastokasvatuksen periaatteita ja millaisin keinoin niissä huomioidaan nuorten yleiset virhekäsitykset ilmastonmuutokseen liittyen.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin analysoimalla kahta yläkoulussa yleisesti käytössä olevaa maantiedon kirjasarjaa ja niihin sisältyviä oppikirjoja, joita tutkimusaineistoon kertyi lopulta yhteensä kuusi kappaletta. Aineisto käytiin läpi ja analysoitiin laadullisia tutkimusmetodeja käyttäen. Lopulliseksi viitekehykseksi analyysille valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tulokset

Ilmastokasvatuksen periaatteet huomioitiin oppikirjoissa vaihtelevasti. Oppikirjojen luonnetta mukaillen ilmastonmuutoksen tieteellistä pohjaa käsiteltiin odotetusti kaikista eniten ja monipuolisimmin. Myös ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmat otettiin huomioon ja niissä painotettiin sekä ilmastokasvatuksen periaatteita, että perusopetuksen opetussuunnitelmaa mukaillen yksilön, sekä yhteiskunnan aktiivista osallisuutta. Oppikirjoissa otettiin huomioon myös paikallisuus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset Suomen tasolla. Eniten puutteita oli kirjoissa esitellyissä sopeutumisen keinoissa, sillä niitä oli mainintoina vain muutamia. Tämä voi johtua osin siitä, että ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia ei ole mahdollista ennustaa tai niistä ei muuten vielä tiedetä tarpeeksi. Silloin myös sopeutumiskeinojen miettiminen on liki mahdotonta.

Myös nuorten virhekäsitykset ilmastonmuutoksesta otettiin kirjoissa vaihtelevasti huomioon. Kasvihuoneilmiöön liittyviin virhekäsityksiin kirjat vastasivat korostamalla kasvihuoneilmiön luonnollisuutta, mutta käsitteet ja auringonsäteilyn rooli ilmastonlämpenemiseen jäivät kaikissa oppikirjoissa vähäisiksi tai jopa olemattomiin.

Yksi merkittävä huomio oli, että oppikirjoissa ei vastattu lainkaan ilmastonmuutoksen käsittelyyn liittyvään emotionaaliseen puoleen, vaikka ilmastokasvatuksessa olisi tärkeää huomioida myös tunteet ja ilmastonmuutokseen liittyvät mahdolliset ahdistuksen ja pelon ajatukset. Toisaalta ilmastonmuutoksen käsittely ei rajaudu ainoastaan maantiedon oppiaineen sisälle, vaan sitä käsitellään myös muissa oppiaineissa, jolloin ne vaikuttavat osaltaan oppilaiden käsityksiin ilmastonmuutoksesta ilmiönä.

Tutkimuksen ja siitä saatujen tulosten avulla on mahdollista kehittää oppikirjoja niin, että ne vastaavat nykyistä kattavammin ilmastokasvatuksen moniulotteisuuden luomiin haasteisiin ja vaatimuksiin.

Noora Peräniemi

Ilmastonmuutos vuosiluokkien 7–9 maantiedon oppikirjoissa

 

Tausta

Tutustuin kansanpukuihin, kun valmistin itselleni feresin keväällä 2020. Puvun valmistaminen oli osa kandidaatin tutkielmaani, jolloin pääsin raapaisemaan pintaa kansanpukujen maailmasta. Kansanpukuja on näkyvillä Suomessa harvakseltaan, vaikka monin paikoin niitä vielä käytetään paljonkin. Kansanpuvun käyttäminen on pukeutumisessa täysin oma maailmansa. Kansanpukujen moninainen maailma vei minut mennessään ja halusin päästä tutustumaan niihin syvemmin. Päädyin syventämään omaa tietämystäni kansanpukuun liittyen ja toteutin asiasta pro gradu -tutkielman.

Tavoitteet ja toteutus

Vaatteiden käyttäminen eli pukeutuminen kuuluu ihmisten jokapäiväiseen elämään ja se liitetään vahvasti osaksi jokaisen henkilön omaa identiteettiä. Kansanpuku on ollut aiemmin vaate, joka on ollut laajasti käytössä rahvaan keskuudessa. Kansanpuvut on valmistettu käsityönä, vaikkakin osittain ostokankaista. Monessa pitäjässä on ollut omanlainen puku ja eri alueiden asukkaat on erotettu pukeutumisen avulla. Aiemmin kansanpukuun pukeutuminen on ollut enemmän säännöillä rajattua.

Kansanpuvuista on saatavilla paljon kuvallista materiaalia ja moni aiempi tutkimus perehtyy yksityiskohtaisesti eri alueiden kansanpuvun sisältöön eli minkälaisia osia jonkun tietyn alueen pukuun kuuluu. Tässä tutkimuksessani halusin tutkia erilaisten kansanpukujen käyttämistä ja valmistamista sekä kansanpukuihin liitettäviä merkityksiä Suomessa. Tutkijana halusin selvittää yksittäisten henkilöiden mielipiteitä ja omia tuntemuksia kansanpukuun liittyen.

Tutkimuksessa toteutettiin kaksi teema haastattelua henkilöille, jotka työskentelevät kansanpukujen parissa aktiivisesti. Haastattelujen perusteella valmistin kyselylomakkeen, jonka jaoin henkilöille, jotka kokevat käyttävänsä kansanpukua aktiivisesti. Sain yllätyksekseni 78 vastausta kyselylomakkeelle, joka ylitti kaikki odotukset.

Kyselylomakkeelle oli määritelty paljon kysymyksiä, joihin vastaaja pystyi avoimesti kertomaan oman kokemuksen kansanpukuun liittyen. Analysoin kyselylomakkeen vastuksia laadullisesti ja määrällisesti pyrkien etsimään kansanpukuun tärkeimmiksi liitettävät merkitykset.

Johtopäätös ja tutkimustulokset

Tutkimuksen perusteella kansanpuvut ovat hyvin merkityksellisiä niiden käyttäjille. Tutkimukseen vastanneilla henkilöillä monella on oma puku tai he käyttävät jonkun läheisen kansanpukua aktiivisesti. Jokainen vastaaja osoitti mielenkiintonsa kansanpukua kohtaan ja kaikilla oli oma mielipiteensä kansanpuvun valmistamisesta sekä käyttämisestä. Kansanpuvulle löytyy mahdollisesti yhtä monta erilaista merkitystä kuin on kansanpuvun käyttäjiäkin. Nykyaikana kansanpukuun ei liitetä voimakkaita sääntöjä sen käyttämiseen tai ulkonäköön vaan kuka tahansa voi pukeutua minkä tahansa alueen kansanpukuun niin halutessaan.

Kansanpuvun käyttäjät kantavat omaa pukuaan ylpeydellä ja monet vastaajat viittaavat siihen, että heidän merkityksensä puvun käyttämiseen löytyy omista sukujuurista. Muutamat vastaajat toivat esille, että ovat olleet kiinnostuneita oman asuinpaikkansa historiasta ja ovat tämän vuoksi hankkineet jonkun tietyn kansanpuvun. Karjalassa asuva tai Karjalasta lähtöisin oleva kansa käyttää edelleen vastausten perusteella aktiivisimmin kansanpukua. Monelle kansanpuku on jäänyt vain juhliin tai tilaisuuksiin laitettavaksi vaatteeksi. Osa vastaajista kuitenkin kertoi käyttävänsä kansanpukua aktiivisesti omassa arjessaan ja toivat esille, että sen käyttäminen liittyy vahvasti heidän pukeutumisen identiteettiinsä.

Selvitin tutkimuksessa vastaajien käsityöllisyyttä ja käsitöiden harrastamista. Vain kolme vastaajaa ilmoitti, ettei harrasta käsitöitä, mutta yksi näistä vastaajista kertoi silti neulovansa säännöllisesti. Aiemmin kansanpuvut valmistettiin aina käsityönä kotona ja käsityöllisyys siirtyi perheessä vanhemmilta lapsille. Moni vastaajista koki, että käsityöllisyys liittyy vahvasti kansanpuvun valmistamiseen ja useat olivat sitä mieltä, etteivät peruskäsityötaidot välttämättä riitä kansanpuvun kokonaisuuden valmistamiseen. Tästä oli mielipiteitä puolesta ja vastaan. Yllätyksekseni vain reilu puolet vastaajista olivat itse valmistaneet itsellensä oman kansanpuvun. Suurin osa vastaajista kuitenkin harrasti jotain käsitöitä. Tutkimuksen perusteella muutamat vastaajat olivat valmistaneet useita kansanpukuja itsellensä tai muille läheisille eivätkä kokeneet kansanpuvun valmistamista vaikeaksi. Käsityöllisyys ja sen taidon omaaminen voidaan katsoa hyvin henkilökohtaiseksi asiaksi. Selkeästi voi nostaa esille, että kaikki vastaajat kokivat käsityöllisyyden yhteisesti omaksi voimaksi jaksaa arjen pyörityksessä.

Kansanpuvut ja tietämys niistä ovat katoavaa kansanperinnettä. Kansanpukuja on aiemmin käytetty ja valmistettu laajasti Suomessa, mutta nyt niitä käytetään ja valmistetaan harvemmin. Tieto kansanpuvuista siirtyy perimätietona pienelle osalle suomalaisia. Käsityöllisyys on ollut isona osana kansanpuvun valmistusta ennen, mutta nykyään käsityöntaito ei siirry enää niin usein perimätietona vanhemmilta lapsille. Koulukäsityö on ainoa, joka vie käsityön sanomaa eteenpäin lapsille ja nuorille. Toivottavasti kansanpuku ei koskaan katoa kokonaan näkyvistä.

Wiivi Ilomäki

Kansanpuvun jäljillä – tutkimus kansanpuvun erilaisista merkityksistä

Lukiokoulutukseen on kohdistunut useita uudistuksia viime vuosien aikana. Samaan aikaan lukiolaisten opiskelu-uupumus on kouluterveyskyselyjen (2017, 2019) mukaan lisääntynyt huolestuttavalla tavalla. Uuden lukiolain (714/2018) ja LOPS:n (2019) painottaessa entistä enemmän lukiolaisten hyvinvoinnin ja oppimisen tukea, on korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistaminen herättänyt kritiikkiä sen mahdollisista kielteisistä vaikutuksista jo valmiiksi uupuneiden lukiolaisten jaksamiseen.

Korkeakoulujen opiskelijavalintauudistuksen tavoitteena oli keventää lukiolaisten abi-kevään taakkaa ja nopeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä siten, että valtaosa korkeakoulupaikoista jaetaan todistusvalinnalla. Tämän pelätään kuitenkin asettavan vain lisää paineita lukiolaisille. Koska ylioppilaskirjoitukset toimivat nyt ikään kuin korkeakoulujen pääsykokeina, valmistaudutaan korkeakouluhakuun käytännössä abi-kevään sijaan koko lukion ajan. Tämä tarkoittaa myös, että nuorten on tiedettävä melko pian peruskoulun jälkeen, mitä haluavat tehdä isoina. Uskon, että tällaiset paineet voivat ajaa osaa lukiolaisista perfektionismiin. Tutkinkin pro gradu -tutkielmassani lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteyttä.

Perfektionismi ja opiskelu-uupumus

Perfektionismi on persoonallisuuden taipumus, jolle on tyypillistä täydellisyyden tavoittelu. Perfektionismin voi jakaa kahteen pääulottuvuuteen: perfektionistisiin pyrkimyksiin ja perfektionistisiin huoliin. Perfektionistiset pyrkimykset merkitsevät esimerkiksi erittäin korkeiden tavoitteiden ja vaatimusten asettamista itselle ja omille suorituksille. Perfektionistiset huolet taas käsittävät esimerkiksi kokemuksen siitä, etteivät omat suoritukset juuri koskaan yllä näihin korkeisiin vaatimuksiin.

Opiskelu-uupumus on pitkittynyt stressioireyhtymä, mikä kehittyy jatkuvan opiskeluun liittyvän stressin tuloksena. Se muodostuu uupumusasteisesta väsymyksestä, kyynisyydestä sekä riittämättömyydestä. Uupumusasteinen väsymys on voimakasta opiskeluun liittyvää emotionaalista väsymystä, joka ei mene nukkumalla ohi. Kyynisyys merkitsee opiskelun merkityksen aliarvioimista sekä opiskelun mielekkyyden katoamista. Riittämättömyys on puolestaan tehottomuuden kokemusta sekä opiskeluun liittyvän itsetunnon alentumista. Nämä tekijät seuraavat yleensä toinen toistaan opiskelu-uupumuksen kehittyessä ja laskevat opiskelusuoriutumista.

Tutkimustehtävät ja –menetelmät

Tutkin pro gradu -tutkielmassani lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteyttä. Tutkin myös eri taustatekijöiden yhteyttä lukiolaisten perfektionismiin ja opiskelu-uupumukseen. Lisäksi selvitin, miten lukiolaisten perfektionismi ja opiskelu-uupumus selittivät ja ennustivat toisiaan eri taustatekijät huomioiden. Selvitin myös, millaisia eroja lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ilmeni suhteessa eri taustatekijöihin. Keräsin tutkimusaineistoni e-kyselylomakkeen avulla kahdesta uusimaalaisesta lukiosta, joista yhteensä 111 lukiolaista osallistui tutkimukseeni. Analysoin aineistoni määrällisten tutkimusmenetelmien avulla SPSS Statistics 27.0 –ohjelmistolla.

Tulokset

Lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen välillä oli selkeä positiivinen yhteys, mutta se oli paljon voimakkaampi perfektionistisilla huolilla kuin perfektionistisilla pyrkimyksillä. Tutkimistani taustatekijöistä sukupuoli, huoltajien korkeakoulutustausta, erityisopetuksen tai muun opiskelun tuen tarpeen kokeminen sekä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo olivat yhteydessä lukiolaisten perfektionismiin ja/tai opiskelu-uupumukseen. Sen sijaan lukuvuosi, korkeakoulu jatko-opintosuunnitelmana tai erityisopetuksen saaminen eivät olleet niihin yhteydessä.

Perfektionistisia huolia selittivät ja ennustivat voimakkaimmin riittämättömyys ja uupumusasteinen väsymys, kun taas perfektionistisia pyrkimyksiä peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo sekä uupumusasteinen väsymys. Esimerkiksi riittämättömyyttä selittivät ja ennustivat vahvinten perfektionistiset huolet sekä naispuolisuus, ja kokonaisopiskelu-uupumusta (uupumusasteinen väsymys, kyynisyys ja riittämättömyys) puolestaan perfektionistiset huolet.

Lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ilmeni merkitseviä eroja suhteessa heidän sukupuoleensa, huoltajiensa korkeakoulutustaustaan sekä erityisopetuksen tai muun opiskelun tuen tarpeen kokemukseensa. Esimerkiksi nuoret, jotka olivat kokeneet tarvetta erityisopetukselle tai muulle opiskelun tuelle raportoivat enemmän perfektionistisia huolia ja opiskelu-uupumusta kuin ne, jotka eivät olleet kokeneet tätä tarvetta. Lukiolaisten perfektionismissa ja opiskelu-uupumuksessa ei ilmennyt eroja suhteessa heidän lukuvuoteensa, jatko-opintosuunnitelmiinsa eikä erityisopetustaustaansa.

Pohdintaa

Opiskelu-uupumus on vakava uhka sekä yksilön hyvinvoinnille että koko yhteiskunnalle, ja siksi sen lisääntyminen lukiolaisten keskuudessa on saatava pysähtymään. Mielestäni opiskelu-uupumusta voisikin seuloa lukioissa, jotta siihen voitaisiin puuttua. Opiskelu-uupuneita tai sen riskin alla olevia lukiolaisia tukiessa olisi tutkimukseni perusteella hyvä huomioida heidän perfektionistiset taipumuksensa. Olisi hyvä arvioida yhdessä nuorten kanssa heidän tavoitteitaan ja keskustella siitä, miten he suhtautuvat omiin suorituksiinsa. Nuoria olisikin hyvä opettaa säätelemään omaa perfektionismiaan. Nuorille voisi viestiä, ettei korkeissa tavoitteissa, eli toisin sanoen perfektionistisissa pyrkimyksissä ole itsessään välttämättä mitään haittaa, kunhan ei ole jatkuvasti pettynyt omiin suorituksiinsa, eli koe liikaa perfektionistisia huolia. Yksi keino tähän voisi mielestäni olla itsemyötätunnon harjoitteleminen.

Vaikka tutkimukseni perusteella ei ole mahdollista tehdä johtopäätöksiä korkeakoulujen opiskelijavalintojen uudistamisen vaikutuksista lukiolaisten perfektionismiin tai opiskelu-uupumukseen, olisi opiskelijavalintamenettelyjä mielestäni hyvä arvioida uudelleen. Lukiolaisilla on nimittäin oltava tarpeeksi tilaa, aikaa ja psyykkistä energiaa ratkaista ikävaiheeseensa liittyviä tärkeitä kehitystehtäviä. Liian kovat suorituspaineet, stressi ja opiskelu-uupumus tekevät tästä kuitenkin haasteellista. Opiskelijavalintojen uudistamisen arvioimisessa olisikin tärkeää huomioida myös sen vaikutukset lukiolaisten hyvinvoinnille. Vaikka uudistamisen tavoitteet toteutuisivatkin, se ei saa tapahtua lukiolaisten hyvinvoinnin kustannuksella.

 

Noora-Sofia Hermansson

Lukiolaisten perfektionismin ja opiskelu-uupumuksen yhteys

Tausta

Moninaisuus ja sen kohtaaminen ovat viime vuosien aika olleet yhä enemmän tapetilla. Moninaisuus nähdään myös yhä laajemmin ja siihen sisältyy maahanmuuttajien lisäksi esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Moninaisuus näkyy myös koululuokissa, mikä tekee moninaisuuteen liittyvästä osaamisesta opettajalle olennaisen taidon. Kulttuurienvälinen osaaminen ei voi kuitenkaan jäädä vain opettajan yksin opiskeltavaksi asiaksi, vaan sen kehittäminen on huomioitava opettajien koulutuksessa.

Tässä tutkimuksessa halusin selvittää, miten luokanopettajaopiskelijat näkevät kulttuurienvälisen osaamisen. Opiskelijat ovat tulevia luokanopettajia, joita moninaisuuden kohtaaminen tulee koskettamaan mahdollisesti heidän koko työuransa ajan. Lisäksi Helsingin yliopiston opiskelijat tulevat mitä luultavimmin työskentelemään pääkaupunkiseudulla, jossa moninaistuminen on erityisen nopeaa. Koin näiden syiden vuoksi tärkeänä kuulla ajatuksia tästä ajankohtaisesta aiheesta juuri opiskelijoilta. Koska myös opettajien koulutuksessa on tärkeää huomioida työelämässä vaadittavat taidot, halusin selvittää, miten opiskelijoiden mielestä heidän opintonsa ovat sisältäneet moninaisuuteen liittyvän osaamisen.

Menetelmät

Tämän laadullisen tutkimuksen aineistona oli kuusi haastattelua ja 23 kyselyvastausta. Aineisto kerättiin Helsingin yliopiston luokanopettajaopintojen kahdelta pakolliselta kurssilta syksyllä 2020. Aineiston koostui 13 ensimmäisen vuoden ja 10 maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijasta. Analyysimenetelmänä käytin teoriasidonnaista sisällönanalyysiä.

Tulokset

Tutkimuksessa selvisi, että luokanopettajaopiskelijat pitivät kulttuurienvälistä osaamista hyvin tärkeänä. Opiskelijat näkivät osaamisen tärkeyden tulevan esiin useissa eri tilanteissa. Tällaisia tilanteita olivat vanhempien kanssa toimiminen, opetuksen toteuttaminen sekä se, miten opettaja välittää arvoja oppilaillensa. Lisäksi ensimmäisen vuoden opiskelijat kokivat tarvitsevansa osaamista oppilaiden välisissä haasteellisissa tilanteissa. Maisterivaiheen opiskelijat taas toivat esille, että osaamista tarvitaan pohdittaessa ja kehittäessä omia arvoja ja asenteita.

Luokanopettajan opinnot sisältävät tämän tutkimuksen perusteella liian vähän moninaisuuteen liittyvää opetussisältöä. Koska tämä tuli esille jokaisen maisterivaiheen opiskelijan vastauksissa, koen tutkimuksen isoimman hyödyn olevan opintojen kehittämistyössä. Olisi tärkeää selvittää, mitä ovat ne puolet kulttuurienvälistä osaamista, joista opiskelijat ovat kaivanneet lisää opetusta. Aiheen käsittelyyn toivottiin esimerkiksi lisää konkretiaa. Lisäksi olisi tärkeää selvittää laajemmin sitä, mitkä ovat ne hyödyt, joita opiskelijat kokevat saavansa monikulttuurisuuskasvatuksen valinnaisista opinnoista. Tässä tutkimuksessa näistä nousi esiin erityisesti opettajuuden yhteiskunnallisuuden käsittely.

Lara Yildirim

Luokanopettajaopiskelijoiden näkemyksiä kulttuurienvälisestä osaamisesta ja sen näkymisestä heidän opinnoissaan

 

Bakgrund och syfte

Tidigare studier har visat att lärares arbetstillfredsställelse har minskat under de senaste åren och att lärare i början av sin karriär löper stor risk för att lämna yrket i ett tidigt skede. Tillfredsställelse med arbetet och karriären har visat en rad positiva följder bland annat på lärares välmående, vilja att stanna i yrket och arbetsengagemang. Syftet med min pro gradu-avhandling var därför att undersöka hur nöjda finländska klasslärare är med sina karriärer fem år in i arbetslivet och att identifiera deras karriärframgångskriterier. Syftet är även att undersöka huruvida klasslärarna upplevde att deras utbildning varit ändamålsenlig och ifall den har förberett dem för arbetslivet, samt att undersöka vad en klasslärare förtjänar. Sambandet mellan karriärtillfredsställelse, utbildningens ändamålsenlighet och lön granskas. Forskningsproblemen undersöks med avseende på kön, tilläggsutbildning och anställningsförhållande.

Genomförande och resultat.

I studien deltog 137 alumner från Helsingfors universitets klasslärarutbildning som utexaminerats mellan åren 2012 och 2015. Informanterna svarade elektroniskt på Aarresaaris nationella karriäruppföljningsenkät. Forskningsdesignen för studien var triangulering med syftet att analysera kvantitativa och kvalitativa data parallellt. Materialet analyserades kvantitativt med statistikprogrammet SPSS medan de öppna svaren analyserades med tematisk innehållsanalys.

I resultaten framkom det att klasslärarna var tämligen tillfredsställda med sina karriärer och de upplevde att klasslärarutbildningen varit ändamålsenlig och att den försett dem med de nödvändiga färdigheterna för arbetet. Viktiga karriärframgångskriterier som lyftes fram var typen av anställningsförhållande, karriäravancemang, professionell agent, arbetets natur, skolan och sociala relationer. Trots att de kvantitativa resultaten visade att klasslärarna upplevde att utbildningen varit ändamålsenlig, så avslöjade den tematiska innehållsanalysen att det fanns en rad brister i utbildningen inklusive elevkontakt, samarbete, samt lärarens roll, uppgifter och välmående. Korrelationstesten visade att karriärtillfredsställelse hade svaga men positiva samband med lön och utbildningens ändamålsenlighet. Klasslärare förtjänar i medeltal 3002 euro i månaden och män tjänar mer än kvinnor.

Slutsatser

Nyblivna klasslärares karriärframgångskriterier och kvalitativ klasslärarutbildning borde ses som viktiga tillgångar för främjandet av karriärtillfredsställelse och för att hålla klasslärare kvar i yrket. Därtill borde klasslärarutbildningen vara lyhörd för förändringar i samhället samtidig som nya klasslärare behöver erbjudas lämpligt stöd för att lära sig att hantera arbetets utmaningar. Framtida forskning borde fokusera på att undersöka karriärtillfredsställelsen bland ett större sampel klasslärare i olika skeden av sina karriärer.

Polly Anderson

”Finländska klasslärares tillfredsställelse med sina karriärer och utbildning: en blandad metodstudie”