Avainsana: koulu

Julkaistu

Att bemöta konspirationsteorier i skolvärlden

Det är troligt att majoritet av människor har hört talas om konspirationsteorier genom filmer, sociala medier eller bekanta. Det finns också en chans att någon i bekantskapskretsen tror på dem. Det kan handla om att tro att John F. Kennedy mordet var en hemlig sammansvärjning av CIA, eller att månlandningen inte har hänt på riktigt eller om andra konspirationsteorier som tron på att Illuminati, katolska kyrkan och judarna styrvärlden. Tidigare forskning har visat att antalet människor som tror på konspirationsteorier har ökat och att dessa teorier har blivit nya förklaringsmodeller för hur allting förhåller sig.

Syftet med studien är problemen som konspirationsteorier orsakar som är stora risker gentemot den liberala demokratin och folkhälsan (Önnerfors, 2021). En annan del av intresset för temat kommer ifrån att några bekanta från min ungdom har blivit djupt övertygade av flera konspirationsteorier och delar dessa på sociala medier. Den tredje och sista orsaken till studien kom ifrån att jag läste om hur ungdomar blir rekryterade till radikala grupper och organiserad brottslighet genom konspirationsteorier och falska nyheter.

Den här studien var en kvalitativ litteraturstudie som baserade sig på en analys av sex populärvetenskapliga texter, som publicerats av bland annat några statliga myndigheter, intresseorganisationer och en dagstidning. Valet av metoden induktiv innehållsanalys kom från Fejes och Thornberg s (2015) bok som nämnde metoden passa utmärkt till behandling av bland annat kontroversiella texter, människors berättelser och åsikter. Texterna analyserades med hjälp av den kvalitativa forskning verktyget Atlas.ti. Med verktyget kodades texternas innehåll in tio mindre tematiska helheter som sedan placerades under tre större tematiska helheter för att kunna innehållet skulle kunna analyseras bättre.

Resultatet var mångsidiga och pekade på flera olika delar av fenomenet. Det visade sig att det är nästan omöjligt att få en djupt konspirationsteoritroende att byta åsikt. Men man kunde påverka dem som inte trodde genom ”debunking” metoden, så att dessa blev nästan immuna till den behandlade konspirationsteorin. Det var tydligt enligt studien att mötet mellan läraren och eleven måste vara bra och målmedvetet för att risken är stor att mötet annars bidrar till ökning av tron på konspirationsteorin än reducerar den. Några relevanta resultat var att aldrig peka ut en elev som tror på konspirationsteorier, det är bättre att föra en dialog med eleven enskilt och att det borde finnas en öppen atmosfär i klassrummet där det är ok att ha fel och byta åsikter.

Det problematiska med artiklarna var att ingen av den reflekterade om lärarens eventuella partiskhet gentemot konspirationsteorier och därmed verkade det att artikelförfattarna uppfattade lärarna som objektiva informationsbringare. Troligen har lärarkåren lika stor procentuell andel som tror på konspirationsteorier som andra grupper i samhället. Någon gång under studien läste jag någonstans att skeptisk tänkande är bättre än kritiskt tänkande.

Mvh. Janne Tiainen

Att bemöta konspirationsteorier i skolvärlden

Julkaistu

Onko oppimisen ja koulunkäynnin tuki kapula koulun rattaissa?

Suomalaisissa peruskouluissa tapahtui vuonna 2011 suuri uudistus, kun erityisopetuksesta siirryttiin oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestelmään. Myös kolmiportaisen tuen järjestelmänä tunnetun uuden tukimallin periaatteena on tarjota jokaiselle oppilaalle koulunkäynnin tukea juuri sopivassa muodossa ja silloin kun se on tarpeen. Uudistusta seurannut oppilaiden arjen, opettajien työnkuvan ja koulujen toiminnan muutos ei ole sujunut ongelmitta. Lähes kymmenen vuotta uuden tukijärjestelmän käyttöönoton jälkeen käydään edelleen kiivasta julkista keskustelua siitä, saavatko oppilaat todella tarvitsemaansa tukea. Tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen yleisopetuksen ryhmiin nähdään jopa oppilaiden edun vastaisena.

Tutkimuksen tarkoitus ja toteutustapa

Koulujärjestelmän uudistaminen on monimutkainen prosessi, jossa opettajat ovat toteutumisen kannalta tärkeässä asemassa. Jotta oppimisen ja koulunkäynnin tukijärjestelmän periaatteet saataisiin toteutumaan on tärkeää tutkia, mikä opettajien työssä tai koulujen arjessa estää tuen toteuttamista. Tämän tutkimuksen tehtävä oli kartoittaa opettajien käsityksiä tuen toteutumista estävistä tekijöistä ja pohtia, mitä ne kertovat tukijärjestelmän uudistuksen etenemisestä. Mitkä opettajan työn ja kouluyhteisön piirteet vaikeuttivat tuen toteuttamista? Minkälaista kehitystä vaaditaan, jotta nämä vaikeudet voitaisiin ylittää?

Tutkimuksessa analysoitiin osaa erään kaupungin peruskoulun vuosiluokkien 1-9 opettajilta (N=850) kerätystä kyselyaineistosta. Vastauksista etsittiin laadullisen sisällönanalyysin avulla sekä tuen toteuttamista estäviä tekijöitä että niitä keinoja, joilla ongelmiin pyrittiin vastaamaan. Analyysin teoreettisena taustana toimivat kaksi organisaatioiden ja työelämän kehitystä tutkivaa tutkimussuuntausta: kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja kehittävä työntutkimus.

Katse kouluyhteisöön

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella opettajien kokemat tuen toteuttamisen ongelmat liittyivät kouluyhteisön ominaisuuksiin. Oppimisen ja koulunkäynnin tukeen sisältyy opetuksen lisäksi tuen suunnittelua, seurantaa ja monenlaisia yhteistyön muotoja. Opettajien työaika rakentui kuitenkin opetustuntien ympärille, eikä esimerkiksi yhteiselle suunnittelulle löytynyt aikaa. Myös koulun toimintakulttuuri näyttäytyi ongelmallisena: yhteisten linjauksien ja käytänteiden puute vaikeutti osaltaan uusien työtapojen käyttöönottoa ja siten tuen toteutusta. Ongelmia näytti pahentavan koettu resurssipula, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan ajan ja pätevän henkilöstön puutetta. Kouluyhteisön työajan kaltaiset ajalliset rakenteet, hajanaiseen toimintakulttuuriin liittyvät tiedonkulun ongelmat ja henkilöstöpula vaikeuttavat tuen suunnittelua ja uusien työtapojen haltuunottoa. Tuen toteuttamiseen liittyviä ongelmia pyrittiin ratkaisemaan yhteistyötä tehostamalla. Pitkäjänteisiä pyrkimyksiä toimintakulttuurin kehittämiseen aineistossa esiintyi kuitenkin melko harvoin. Vaikuttaa siltä, että tukijärjestelmä on otettu käyttöön ajatuksen tasolla, mutta sen kehitys kouluissa polkee paikallaan.

Jotta oppimisen ja koulunkäynnin tuki saataisiin toimivaksi osaksi koulujen arkea, on kouluissa oltava mahdollisuus sen toteuttamiseen. Tuen yhteinen suunnittelu ja pitkäjänteinen kehittäminen voi helpottaa tuen jakamista sitä tarvitseville, ja toisaalta osoittaa missä kaivataan lisäresursseja. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan koulun johdon ja opettajien yhteistyön tietoista tehostamista.

Emma Vehviläinen

Pro Gradu: Oppimisen ja koulunkäynnin tuki kapulana koulun rattaissa – vai toisin päin? Tuen toteutumisen häiriöt, ristiriidat ja ratkaisuyritykset opettajien näkökulmasta.

Julkaistu

Muunsukupuolisena tyttöjen ja poikien koulussa

– – ENIMMÄKSEEN haluan elävän tavallista elämää ja haluan, että ihmiset näkee MINUT ihmisenä. Jaa jotenki mun koko tämän. Viiteryhmän myöskin. Olemassaolon. Mm. Nii. Ilman että sitä tarvii aina sanoo. Ku se on aika raskasta.  – –

Tämä sitaatti on aito lainaus yhdestä tutkimushaastattelustani, ja se kertoo melko paljon. Tutkin muunsukupuolisten koulukokemuksia, päämääränäni tuoda tarpeellista tietoa sukupuolen moninaisuuden huomioimisesta koulun arkisten käytäntöjen kehittämiseen.

Kuva: Henrietta Pihlaja

Mitä siis tein?

Haastattelin yhteensä seitsemää aikuista muunsukupuolista, jotka olivat käyneet peruskoulunsa 1994 ja 2004 laadittujen opetussuunnitelman perusteiden voimassaoloaikana. Annoin heidän ensin vapaasti haastatteluissa kertoa kouluajastaan ja vapaan kerronnan jälkeen kyselin lisäkysymyksiä heidän kertomuksissaan ilmenneisiin asioihin. Haastatteluiden pohjalta analysoin, kuinka haastateltavat puhuivat itsestään kertomuksissaan, ja millaisia koulun sukupuolinormatiivisia käytäntöjä niissä tuli esille.

Olemattomuuden kokemuksia ja liiallisia sukupuolinormeja

Keskeisenä tutkimustuloksenani ilmeni, että lähes kaikki haastateltavani olivat tulleet koulussa kiusatuiksi. Jokainen heistä oli kokenut olonsa ulkopuoliseksi, erilaiseksi, vääränlaiseksi ja olemattomaksi. Koulumaailmassa ei ole tunnustettu muun sukupuolisuuden kuin tyttöjen ja poikien olemassaoloa, joten muunsukupuoliset eivät ole voineet olla omia itsejään, tulla hyväksytyiksi, tai rakentaa sukupuoli-identiteettiään vakaalle pohjalle. Tuloksissa ilmeni myös, että muunsukupuolisten on täytynyt vaihtelevasti sietää joko uhriasemaa tai taistella tullakseen nähdyksi ja kuulluksi. Uhrin, taistelijan, olemattoman, vääränlaisen ja ulkopuolisen sekä erilaisen lisäksi tuotiin vahvana ilmi, kuinka oma olemus on joko vaihtelevasti feminiininen ja maskuliininen, tai kokonaan sukupuoleton.

Koulumaailmassa olemattomuus ja ulkopuolisuus johtuvat muunsukupuolilla pitkälti siitä, etteivät he sovi sukupuolinormeihin, joihin koulussa tuetaan ja kannustetaan. Tietynlaisten mielikuvien tuottaminen tytöistä ja pojista ei ole monissakaan tilanteissa tietoista, mutta se on koulun arjessa alati läsnä. Tutkimustuloksissa ilmeni, ettei koulussa ole tarjottu tukea ja turvaa, eikä kannustettu olemaan oma itsensä. Koulussa on ohjattu vahvasti tietynlaisten tyttö-poika-oletusten mukaisesti, vaadittu ja oikeutettu erilaisia asioita oletetun sukupuolen mukaan, ja kadotettu kaiken muun paitsi tyttöjen ja poikien olemassaolo.

Avaimia sukupuolitietoisempaan kouluun

Tutkimustuloksissa ilmennyt koulun arki oli ristiriidassa voimassa olleiden opetussuunnitelmien perusteiden kanssa. Tästä voi päätellä, että koulumaailmassa voi vielä tänäkin päivänä vallita haitallisesti sukupuolittavia käytäntöjä, vaikka perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on uudistettu.  Niin kauan, kun koulumaailma tukee vain tietynlaista tyttöyttä ja poikuutta puheessa sekä toimintatavoissa, joutuvat monet oppilaat tuntemaan itsensä vääränlaisiksi, olemattomiksi ja ulkopuolisiksi, saamatta tunnustusta ja tukea ollakseen omia itsejään.

Koulun kehittäminen enemmän erilaisuutta ilmi tuovaksi ja sukupuolitietoisemmaksi olisi kaikkien etu. Tahdoin tuoda gradullani muunsukupuolisten ääntä kuuluviin, ja antaa tietoa, jonka avulla koulun käytäntöjä voitaisiin kehittää paremmiksi meille kaikille, oli sitten tyttö, poika, jotain niiden väliltä tai ulkopuolelta. Sen saavuttamiseksi meidän pitäisi arvostaa, nähdä ja kuulla toinen toisiamme, pyrkien kritisoimaan valmiita malleja ja puuttumaan sortaviin tilanteisiin.

–

Henrietta Pihlaja

Pro Gradu tutkielma:
”Jos must ei voi tulla nainen tai mies, niin mitä musta voi sit tulla?” – Diskursiivinen tutkimus muunsukupuolisten koulukokemuksista