Avainsana: kuvitus

Julkaistu

Kenet opettaja tekee opetustilassaan näkyväksi ja kenet näkymättömäksi?

Tutkimuksen taustat ja tavoitteet
Tutkielmani tavoitteena oli tutkia, näkyykö moninaisuus koulujen ja varhaiskasvatuksen opetustiloissa, ja jos näkyy, millä tavoin. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten opettajat puhuvat moninaisuuden näkymisestä opetustiloissaan. Moninaisuudella tarkoitetaan tutkielmassa sitä, miten erilaiset oppijat on otettu huomioon sekä miten ihmisten moninaisuus näkyy tiloihin valitussa kuvituksessa. Haluan, että tämä pro gradu -tutkielma osallistuu keskusteluun syrjintää ja rasismia vastaan ja haastaa valkoisen heteromiehen etuoikeutettua tapaa nähdä maailma.

Seuraavassa katkelmassa Adrienne Rich tiivistää tämän tutkielman teeman: sillä on väliä, mitä kasvattaja tekee näkyväksi ja mitä näkymättömäksi:

”Kun ne, joilla on valta nimetä ja rakentaa sosiaalisesti todellisuutta, päättävät olla näkemättä tai kuulematta sinua, olitpa tummaihoinen, vanha, vammainen, nainen tai puhut eri aksentilla tai murteella kuin he, kun joku, jolla on opettajan auktoriteetti esimerkiksi kuvailee maailmaa etkä sinä ole siinä, syntyy psyykkisen epätasapainon hetki, ikään kuin katsoisit peiliin etkä näe mitään. Kuitenkin tiedät, että olet olemassa ja muita kaltaisiasi on olemassa, että tämä on peileillä käyty peli.” (Adrienne Rich, 1984, Invisibility in Academe, s. 199, oma suomennos).

Tutkimuksen toteutus
Tämän tutkielman kohteena oli moninaisuus, joka rajattiin opetustiloissa näkyvään moninaisuuteen. Tutkimuksen aineiston keräsin valokuvaamalla kolme varhaiskasvatuksen ja neljä koulun opetustilaa. Valokuvien tueksi haastattelin jokaisen opetustilan opettajan. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2022.

Tulokset ja johtopäätökset
Tutkimuksessa löydettiin kolme pääteemaa, joista ensimmäinen oli pedagogiset tukivälineet (esim. Istumaratkaisut, opetuskuvat). Seuraava pääteema muodostui, kun opetustiloissa oli paljon kuvitusta, joissa esiintyi jokin ihmishahmo. Luokittelin tämän kuvituksen käyttäen moninaisuuden käsitteitä: seksuaalisuus, sukupuolet, näkemisen ja liikkumisen apuväline sekä etnisyys ja rodullisuus. Moninaisuus näkyi kuvituksen hahmoissa vain vähän. Kuvituksessa dominoi kuvasto, joka ylläpiti valkoisen ei-vammaisen heteron valtapositiota. Kolmanneksi opetustiloissa oli näkyvillä kielten ja kirjallisuuden pääteema. Kielten moninaisuuden näkyminen oli vähäistä, ja eniten näkyvillä oli suomen kieltä ja jonkin verran englantia. Muut lasten kotikielet, joita oli lukuisia, olivat lähes näkymättömiä. Opettajat perustelivat moninaisuuden näkymättömyyttä lähinnä ryhmänsä lasten kautta: ei ole tarvetta, kun ryhmässä ei ole esimerkiksi sateenkaariperheen lasta.

Tämän tutkimuksen tulokset antavat ajankohtaista tietoa moninaisuuden huomioimisesta opetuskentällä. On tärkeää tutkia päiväkotien ja koulujen moninaisuuden näkymistä, sillä jokaisella lapsella on oikeus rakentaa omaa identiteettiään sekä kokea itsensä turvalliseksi arjessaan. On tärkeää, että kasvattaja itse tiedostaa yhteiskunnassa olevia ongelmia. Näin hän voi ohjata lapsia suhtautumaan normeihin ja muihin yhteiskunnallisiin asioihin kriittisesti ja tarkastelemaan niitä monesta eri näkökulmasta.

Olisi mielenkiintoista jatkaa tutkimusta useammissa opetustiloissa sekä ottaa myös lapset mukaan kertomaan omista näkyväksi tulemisen sekä peilauspinnan kokemuksistaan. Palaan lopuksi vielä tutkielman aloitussitaattiin, jossa Adrienne Rich (1984) upeasti sanoitti monen kokemuksen näkymättömyydestä. Kasvattajalla on suuri valta ja vastuu siinä, kenet hän tekee näkyväksi ja kenet näkymättömäksi. Kasvattajalla on auktoriteettiasema, josta käsin hän rakentaa opetustilansa ja toimintansa kautta todellisuutta: todellisuutta, joka on yhdenvertaista tai syrjivää, näkyväksi tekevää tai näkymättömyyttä. Todellisuuden rakentamisen tavat voivat olla hyvin tiedostamattomia, kuten tässäkin tutkimuksessa on todettu. Opettajat vain ”posottavat menemään” arjessa eikä heitä ole haastettu pohtimaan omaa ”normaaliuttaan” ja ”tavallisuuttaan”. Nämä ajatusmaailmat siirtyvät lapsille. Nyt on aika puhua ja tehdä moninaisuus näkyväksi. Nyt on aika tavoitella jokaiselle mahdollisuus nähdä itsensä ja rakentaa itsestään sellainen, että hänen on hyvä olla, oppia ja elää.

Susanna Pitkänen
Moninaisuuden näkyminen koulun ja varhaiskasvatuksen opetustiloissa (2022)

Julkaistu

Kuvien ja videoiden tehtävät lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa

Visuaalisen informaation käsittelytaito on jatkuvasti keskeisempää yhteiskunnassa, jossa huomiostamme kilpailevat lähes samanaikaisesti sadat, jopa tuhannet näköaistilla havaittavat viestit. Oppikirjoissa teksti ja kuvitus parhaimmillaan tukevat ja täydentävät toisiaan, ja muodostavat näin monipuolisen, multimodaalisen kokonaisuuden. Vaikka kuvituksen käytöstä oppimisen tukena on saatu positiivisia tutkimustuloksia, on niiden käyttötavoista oppikirjoissa ja korkean panoksen kokeissa on vähän tietoa, ja opiskelijoiden on huomattu väheksyvän kuvien informaatioarvoa. Millaisia tehtäviä kuvitukselle on lukion oppikirjoissa ja ylioppilaskokeissa annettu? Tämän tutkimuksen taustalla vaikuttavat oppikirjan keskeinen asema suomalaisessa lukiokoulutuksessa, lähdekriittisyyttä, luovaa ja soveltavaa ajattelua sekä monilukutaitoja yhä enemmän painottavat opetussuunnitelmat (LOPS 2015, LOPS 2019) sekä vuosina 2016–2019 digitalisoitu ylioppilastutkinto.

Tutkimustehtävä ja menetelmä

Tutkimus kartoittaa visuaalisen materiaalin (kuvien, taulukoiden, graafien ja videoiden) käyttötapoja ja suhdetta tekstiin lukion oppikirjoissa ja ylioppilastutkinnoissa. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä visuaalisen materiaalin ja kuvatekstien tehtävistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan painettujen ja digitaalisten oppikirjojen eroja kuvituksen osalta. Tutkimuksen aineisto koostuu lukion psykologian, biologian ja englannin ensimmäisen kurssin painetusta ja vastaavasta digitaalisesta oppikirjasta sekä näiden oppiaineiden ylioppilaskokeista vuosilta 2018–2020. Yhteensä visuaalista materiaalia mahdollisine kuvateksteineen analysoitiin tutkimuksessa oppikirjojen osalta 388 ja ylioppilaskokeiden osalta 127 kappaletta. Tutkimusotteena oli kvalitatiivinen, teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustulokset

Korkeatasoisen oppimisen mahdollistamiseksi oppimateriaalin tulisi tukea opiskelijaa erityisesti käsitteiden ja teorioiden hierarkkisen rakentumisen, tiedonmuodostuksen sekä soveltamisen alueilla. Analyysi osoitti, että tällaiset piirteet ovat kuvituksessa hieman harvinaisempia, ja visuaalinen materiaali on painottunut esittämään tekstissä käsiteltyjä sisältöjä. Harjoitustehtävissä ja ylioppilaskokeiden tehtävissä kuvituksella oli merkittävä rooli, mutta niissä esiintyi jonkin verran myös epäolennaisia, mahdollisesti opiskelijaa kognitiivisesti kuormittavia piirteitä. Kuvituksen avulla viitattiin suurimmaksi osaksi oppikirjan sisäiseen maailmaan ulkoisten tietolähteiden sijaan. Kuvatekstien rooli tiedon välittämisessä todettiin merkittäväksi, erityisesti sivujen ollessa runsaasti kuvitettuja. Tutkimuksen painetut ja digitaaliset oppikirjat erosivat kuvallisen materiaalin osalta toisistaan laadullisesti vähän, mutta määrällisesti ero oli suurempi.

Tutkimuksesta voidaan päätellä visuaalisella materiaalilla olevan monia mahdollisuuksia sekä oppimisen tukemisessa että sen arvioinnissa, mutta kuvitusta tulee käyttää harkitusti ja huolellisesti epäselvyyksien ja opiskelijan epätarkoituksenmukaisen kuormittamisen välttämiseksi.

Hilkka Honkanen

Gradu: Visuaalisen materiaalin tehtävät osaamisen tukemisessa ja arvioinnissa. Tarkastelussa lukion oppikirjat ja ylioppilaskokeet.